Mikä on ollut elämänne suurin pettymys?
Minulla se kun avasin kaupan puolivalmisdallaspulla pakkauksen ja luin että ne pitää kypsentää uunissa eikä mikrossa!
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Ostin laivalta karjalan piirakkoja. Kotona huomasin että ne olivat raakoja ja siis roskiin koko pakkaus.
Miksi raajaat laivalta karjalanpiirakoita???
😅
Vierailija kirjoitti:
Synnytys. Lääketieteellisesti meni hyvin ja paperilla hoidettiin hyvin. Todellisuudessa jätettiin käytännössä kokonaan hoitamatta, edes vaurioita ei huomattu ja aiheutti traumaperäisen stressihäiriön vuosikymmeneksi. Ruotsissa sain asiallisen tutkimuksen ja hoidon huomaamatta jääneeseen kolmannen asteen repeämään.
Erityisen pettynyt olen siis siihen, että eidä "maailman parhaamman terveydenhuollon" mielestä tämä meni ihan oikein. Ja vieläpä oikein hyvin, kun kukaan ei kuollut.
Mikä vuosi ja mikä sairaala?
Isäni itsemurha kun olin 12 vuotias, sen jälkeen elämä ollut hankalaa, mutta jotenkin olen jaksanut. N61v
Jotkut parisuhteet, erityisesti 2 viimeistä. Kaadoin molempiin aivan hulluna omia resurssejani, tulos toiseksi viimeisessä: mulkkumies varasti kaikki resurssini ja jätti mut sen jälkeen, tulos viimeisessä: mulkkumies tunkeutui elämääni ja larppasi suhdetta ja viimeisenä parina päivänä paljasti, että kaikki oli ollut valhetta ja jätti mut sen jälkeen.
Noin seitsemän sairauttani,kun minulle sanotaan näytät terveellä jopa lääkärit?Eikö ne sieltä koneelta näy,argg
Ulosottoon joutuminen, alkoholisoituminen, urakärryiltä putoaminen, elämäni rakkauden särkyminen. Ja näiden myötä muiden varaan ajautuminen ja nykyiseen tyhjyyteen tyytyminen, omien valintojen ja toimien tulos kyllä suurelta osin. Pettymys tuohon kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
oma sairastuminen parantumattomaan sairauteen, joka johtaa kuolemaan muutaman vuoden kuluessa
Olen pahoillani.
Itsellä monia kroonisia sairauksia, joita ei pystytä parantamaan, mutta ei mitään hengenvaarallista toistaiseksi. Pettymys on ollut se, miten huono terveys mulla on, ja miten vähän sille lopulta pystyy tekemään. Elämä kipujen kanssa on loputonta kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Se että en lapsiperhearjessa jaksakaan työssäkäynnin ohella tehdä väitöskirjaa vapaa-ajallani. Eli toisin sanoen mulla on (nyt) asiat aika hyvin.
Aiemmin olisin sanonut läheisen kuoleman, toistuvat tuloksettomat yliopistohaut (pääsin 4. Kerralla) lapsettomaksi jäämisen, mutta sainkin kolme lasta. Asiat voivat siis myös muuttua
Nyt en ihan ymmärtänyt. Sinulle oli pettymys, että jäit lapsettomaksi, mutta sitten saitkin kolme lasta. Ei kai lapsettomuus ole sinulle kovin iso pettymys elämänkaarellasi?
Vierailija kirjoitti:
miehet
Miesvihakommentti poistoon.
N31
Penikseni pituus 17,2 cm juuresta mitattuna. Saisi olla vähän jykevämpikin.
työelämän kokeilu, vaikka tiesin mistä on kyse. Olin jo teininä päättänyt että en kokeile.
Jotenkin ajauduin työelämään ja meni hukkaan viisi vuotta ja se oli juuri sitä millaiseksi sen pelkäsin ja tiesin olevan.
Onneksi työt loppui.
Keskustelupalstojen taso ja sairaanhoitaja naapurissa. Tuossa pahimmat.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelupalstojen taso ja sairaanhoitaja naapurissa. Tuossa pahimmat.
Kyllä näitä kommentteja voisi joskus perustella. Siis pettymys, että naapurissa asuu sairaanhoitaja? Pitäisikö asua kirurgi vai kuka?
Se että millainen oravanpyörä tavallisen työläisen elämä onkaan.
En päässyt opiskelemaan psykologiaa. Laitoin hirveästi aikaa ja vaivaa siihen ja tuntui että koko työ ja se mitä olen (putosin soveltuvuuskokeessa) rypistettiin ryttyyn ja heitetiin roskana pois. Itkin 7 tuntia putkeen. Ja sain jonkun trauman ylipäätään panostamisesta opintoihin. En tiennyt vuosiin mitä tehdä. Tulin tarkaksi siitä mihin laitan aikaa ja vaivaa, jottei enää kukaan voisi vetää sitä vessanpöntöstä alas. Aloin etsiä hengellisiä asioita, ja sitä ettei elämäni ole enää muiden ihmisten kontrollissa ja käsissä. Ja motivaatio hakea uudestaan meni, yritin kyllä mutta koko homma alkoi maistua myös vähän pseudotieteeltä.