Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset ohjaa elämää
08.10.2025 |
Tuntuu että lapset harrastaa usein vain miellyttääkseen vanhempiaan. Se harrastus on enemmän jotain mitä äiti tai isä halusi ja lapsi myötäilee. Sitten 15v tulee murrosikä ja lapsi uskaltaa olla eri mieltä ja pianon pimputus loppuu.
Katsokaa ja kuunnelkaa lapsia ja miettikää omaa käytössänne.
Kommentit (7)
Tutkimusten mukaan "pianon pimputus" vaikuttaa positiivisesti lapsen kehitykseen.
Se kehittää kognitiivisia kykyjä, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, kärsivällisyyttä, kauneudentajua..
eli kaikkea sitä, mistä nykypäivän työelämässä on huutava pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aloituksesi liittyy tuohon artikkeeliin?
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksen avulla lapsi parantaa perheensä sosiaalista statusta ja oppii kurinalaisuutta.
Tulee myös huomioida, että mikä tahansa toiminta ei kelpaa lapselle harrastukseksi. Harrastuksen tulee olla ohjattu ja vanhempien tulee järjestää lapselle kyyditys harrastukseen.
Meillä lapsen harrastuksesta tuli hänen ammattinsa, toiselle elinikäinen ilo , jonka kautta puolisokin löytyi. Väkisin ei pidä lasta harrastuksiin raahata, kannustaen kylläkin. Opettaa pitkäjänteisyyttäkin.
Harrastuksista tulee paljon iloa ja lapsi oppii mitä sitoutuminen tarkoittaa ja mitä sinnikkäällä harjoittelulla saa aikaan. Nämähän ovat kaikki hyviä asioita, yläkoululaiselle 3xharrastus viikossa on sopiva määrä. Toki jalkapallossa tulee pelit vielä lisäksi. Tiedän alle 10-vuotiaita joilla on enemmän harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan vanhaa ketjua.
Alakouluikäinen on harrastanut 4-vuotiaasta alkaen monenlaista, muutamaan kertaan jääneestä kokeilusta vuosia jatkuneeseen, paljon motivaatiota ja kärsivällisyyttä kysyvään musiikkiharrastukseen.
Musiikin vastapariksi nopeatempoinen lapsi on harrastanut liikuntaa. Se auttaa jaksamaan koulussa ja ehkäisee soittajan niska-hartiajumeja.
Mukana on kulkenut lastentanssia (kehitti ei-niin-ketterän leikki-ikäisen koordinaatiota), telinevoimistelua (kehitti voimaa ja rohkeutta), kiipeilyä (sama kuin edellä), yleisurheilua (tämä jäi pariin kertaan vaikka lapsi rakastaa juoksemista) ja ilma-akrobatiaa (kehitti monipuolisesti kehonhallintaa).
Viime vuosina lapsi on löytänyt taitouinnin ja haluaa jatkaa sitä rennosti kivassa kaveriporukassa (ei kilparyhmässä). Lajissa yhdistyvät melkein kaikki edellä sulkeissa kuvatut hyvät asiat.
Oma harrastus löytyy kokeilun kautta eikä mikään mene hukkaan, vaikkei taidoista kehkeydy ammattia tai tekijästä huippuosaajaa. Monet musiikkikoulut ja urheiluseurat tarjoavat lapsille mahdollisuuden harrastaa myös omaksi iloksi/ilman kilpailemista, jolloin aloittaa voi myös vähän vanhempana.
Kyllä se ihan tilanteesta riippuu yksilöllisestä. Joskus lapsetkin lopettavat harrastamisen omasta halusta muutenkin, eivät todellakaan kaikki harrasta samoja asioita koko elämäänsä.