Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tempaisin ja otin 3 kuukauden irtioton
28.10.2025 |
Onnistuin saamaan töistä 3 kuukauden palkattoman vapaan ja sen kunniaksi toteutan kunnon irtioton. Varasin ja maksoin jo pidemmän reissun itselleni. Lähden joulun pyhinä Ho Chi Minh Cityyn, josta vuokrasin asunnon kolmeksi kuukaudeksi. Ihan ok sijainti siellä (district 1), vuokra 440 euroa kuukaudessa sisältäen sähköt, vedet, netin jne ja mikä parasta, siivouksen 2 kertaa viikossa.
Lennoista maksoin noin 4000 euroa, koska haluan matkustaa bisnesluokassa. Koneen vaihto Dohassa mennen tullen.
Käyttörahaa arvioin menevän noin 500-600 euroa kuussa. Sillä pitäisi pärjätä hyvin, sillä julkisen liikenteen päivälippu maksaa 1,19 euroa ja grab kuljettaa keskimäärin 3-4 euron hintaan jo pitkälle. Jos joka päivä syö ulkona kaikki ruuat, niin niihin saa kyllä menemään 7-9 euroa per päivä. Varmaan tulee jotain ostoksia myös tehtyä paikan päällä ja vähän hemmoteltua myös itseä.
Toivon, että tämän irtioton myötä työstressi edes hieman helpottaa. Vajaan kahdeksan tonnin hinta on siitä pieni, jos pää saa tuulettua ja stressi häviää. Onpahan joka tapauksessa kaivattu irtiotto arjesta.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, miten älyttömän epäitsenäinen tai olisiko parempi sana arka tapaus olen vielä näin keski-ikäisenäkin. Ei tulisi mieleenkään, että lähtisin noin kauan tuntemattomuuteen vailla yhtäkään tuttua ihmistä kohteessa. Olisin kauhusta jäykkänä jo siellä Dohassa, jossa pitäisi vaihtaa konetta. Kauhu lisääntyisi paikan päällä lähtien siitä, miten löydän hotelliin, miten löydän syötävää, mitä ihmettä teen kaikki päivät jne.
Toiset taas tykkäävät tuollaisesta ja jotkut saattavat ainakin eka kerralla kokea onnistumisen elämyksiä, kun kaikki menee hyvin. Itselläni pyörii vain kaikki uhkakuvat mielessä, ei ole minusta tuollaiseen. Olisin varmaan yhtä epävarma 3 kk:n jo matkasta Ruotsiin :D
Seurasin yhtä nuorta miestä joka striimasi matkaansa aasiassa. Huonosti puhui englantia alussa
Aasiassa on monessa maassa sen verran halpaa olla ja liikkua, että pienelläkin budjetilla pärjää ihan hyvin. Kallein osuus on saada itsensä paikan päälle. Siksihän siellä on valtavasti reppureissaajia, kun elämisen kustannukset on pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, miten älyttömän epäitsenäinen tai olisiko parempi sana arka tapaus olen vielä näin keski-ikäisenäkin. Ei tulisi mieleenkään, että lähtisin noin kauan tuntemattomuuteen vailla yhtäkään tuttua ihmistä kohteessa. Olisin kauhusta jäykkänä jo siellä Dohassa, jossa pitäisi vaihtaa konetta. Kauhu lisääntyisi paikan päällä lähtien siitä, miten löydän hotelliin, miten löydän syötävää, mitä ihmettä teen kaikki päivät jne.
Toiset taas tykkäävät tuollaisesta ja jotkut saattavat ainakin eka kerralla kokea onnistumisen elämyksiä, kun kaikki menee hyvin. Itselläni pyörii vain kaikki uhkakuvat mielessä, ei ole minusta tuollaiseen. Olisin varmaan yhtä epävarma 3 kk:n jo matkasta Ruotsiin :D
Sama täällä. Arkajalka olen.
Tuosta arkajalkuudesta pääsee eroon v
Mieluummin elävä arkajalka kukn kuolkut sankari...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä pärjäät varmaasti tuolla kuukausibudjetilla siellä. Esimerkkinä voisin mainita, että viime vuonna grillattua possua ja nuudelia sai ravintoloista 1,5 euron hintaan. Ja jykävät annokset, ettei taatusti nälkä jäänyt.
Komppaan. Katukeittiöistä saa pho-nuudelikeittoja lihan tai kalan kanssa hieman alle eurolla. Ne on vielä isoja annoksia. Katukeittiöt on oman kokemuksen mukaan hyviä paikkoja siellä, kun raaka-aineet kiertää nopeasti ja ei ole ruokamyrkytyksen vaaraa.
Oispa hienoa! Vuokraa kunnon moottoripyörä niin pääset pois hälinästä. Eväät Reppuun vaan ja kohti seikkailuja..
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa! Vuokraa kunnon moottoripyörä niin pääset pois hälinästä. Eväät Reppuun vaan ja kohti seikkailuja..
Ehkä 14 miljoonan asukkaan kaupungin kaaottinen liikenne ei ole oikea paikka hypätä kylmiltään prätkäkuskiksi. Viisainta olisi ensin ottaa tuntumaa jossain pienemässä kylässä ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti Ho Chi Minhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä 14 miljoonan asukkaan kaupungin kaaottinen liikenne ei ole oikea paikka hypätä kylmiltään prätkäkuskiksi. Viisainta olisi ensin ottaa tuntumaa jossain pienemässä kylässä ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti Ho Chi Minhiä."
:O
Julkisilla kaupungin laidalle ja sieltä pyörä.
Nimim. Älä tuu tappaa mun tunnelmaa...
Sitä paitsi, enemmän suomalaisia on kuollut kotonaan kuin Vietnamissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä pärjäät varmaasti tuolla kuukausibudjetilla siellä. Esimerkkinä voisin mainita, että viime vuonna grillattua possua ja nuudelia sai ravintoloista 1,5 euron hintaan. Ja jykävät annokset, ettei taatusti nälkä jäänyt.
Aika vanhaa possua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein samalaisen matkan Vietnamiin ollessani nuorukainen. Halusin alunperin tutustua vietkongien taistelutyyliin, mutta aika pian huomasin sen olevan ihan klassinen sissitaistelutyyli. Ajauduin laittomiiin katutaisteluihin rahasta ja kamppailuihmisenä halusin testata taitojani, joita olin veteraani-isältäni oppinut.
Sotilasnyrkkeily, jujutsu, paini toimi hyvin. Opin vietnamissa korkeiden potkujen hallinnan ja suoritin varsin lyhyessä ajassa spagaatit ja ylivertaisen notkeuden. Vielä vanhanakin taivun vaikeisiin asentoihin.
Olin verraen hyvässä kunnossa, joten kolmen vuoden jälkeen päätin majottua buddhalaiseen temppeliin ja luopua soturikoulutuksesta. Kokeiln kaikkia mahdollisia aseita. Vietnam tunnetaan aseistaan. Jokainen turisti voi kokeilla laidasta laitaan. Tykeistä liekinheittimiin. Erikoistuin veitsiin ja niiden heittoon. Olen myös uskomaton silmätsidottuna lukkotekniikoissa. Kykenen taistelemaan ilman näkökykyä. Kaiken tämän jälkeen päätin rauhoittua temppelissä ja tehdä rauhan ihmiskunnan kanssa. Temppelielämä oli pääosin meditointia ja ruuan kerjäämistä kaduilla. Sen lisäksi oli viljelytoimintaa ja kevyttä siivoustyötä.
Sielä koin valaistumisen. Tuntui kuin olisin kävellyt kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolella.
Vietin niin pitkän ajan, että minusta huhuttiin että olin kuollut katumatseissa.
Tavallaan kuolinkin, mutta synnyin uudestaan jalompana.
Siitä lähtien kun annoin hiusteni kasvaa, minusta tuli blondikikkarapää.
Meidän suvussa ei ole tiedettävästi kiharageenejä hiuksissa. Äitinikin ihmetteli tätä ja totesi että sen on oltava merkki.
Sulla täytyy ap olla siisti condo siellä keskustassa, jos noin paljon maksaa kuukausivuokra. Oletpahan ainakin keskellä actionia. Itselläni olisi kanssa aikomus vierailla Saigonissa joskus, ennenkuin siellä hintataso nousee huomattavasti. Bangkokit ja Manilat on jo nähty.
Alue: Aihe vapaa
Millä tuollaiset rahottaa matkansa? tuo minua aina ihmetyttää , satunnaisilla hommilla ei saa ees ruokaa pöytään yleensä.