16-vuotias, raskaana.

En koskaan olisi arvannut että tulen vielä ”avautumaan” keskustelupalstalle, mutta juuri nyt en oikeasti edes tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. (Okei vähä turhan radikaalisti sanottu mutta kuitenkin) kaikille ”tärkeimmille” ihmisille olen asiasta jo puhunut mutta en silti saa mielenrauhaa.
Olen tosiaan 16-vuotias tyttö ja n 2viikkoa takaperin tein positiivisen raskaustestin. (kyseessä ei ole toivottu eikä asiaan liity ehkäisyn poisjättäminen tai ylipäätään muutenkaan käyttämättä jättäminen, vaan ehkäisyn pettäminen.) Tällä hetkellä olisin noin raskausviikolla 7-8. Neuvolassa kävin viimeviikolla keskustelemassa asiasta ja siitä mitä haluan tehdä (raskauden jatkaminen vai keskeyttäminen) mutta en tosiaankaan tiedä.
Molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia.
Lukio kesken, mutta siinävaiheessa että pystyisin tämän ensimmäisen lukiovuoden käydä kesälomaan asti, senjälkeen jäädä ’äitiyslomalle’ ja taas esimerkiksi n vuoden päästä jatkaa koulussa käyntiä. Olen nuori ja asun isäni sekä siskoni kanssa, joten taloudellinen tilanne ei nyt ehkä ole mikään paras mahdollinen vauvan saamiseen. Itse ikä toisaalta ei ole ongelma, olen monenkin mielestä selkeästi ”vanhempi ja kypsempi” henkisesti kuin monet muut ikäiseni, ja jopa vanhemmat. Eikä vastuun ottaminen ole minulle ongelma, pystyisin huolehtimaan lapsesta. Toki tottakai äiti ja isä olisivat tukena ja auttaisivat mahdollisuuksien mukaan.
Lapsen isä on poikaystäväni (23-vuotias) jonka kanssa olen seurustellut nyt päälle 7kk. Hän pitää parhaana vaihtoehtona aborttia mutta ei poissulje toistakaan vaihtoehtoa.
Olin tosiaan itsekkin ensiksi täysin abortin puolella, mutta seuraavaksi en sitten edes tiennytkään enään. Olen jo valmiiksi tavallaan todella epävakaa persoona henkisesti, enkä usko abortin hirveästi auttavan siihen. En muutenkaan oikeastaan edes tiedä millä ’kannalla’ olen näissä aborttiasioissa. Hyväksyn abortin, jos siihen on oikeasti hyvä syy. Mutta onko nuori ikä ja opintojen kesken oleminen muka oikeasti tarpeeksi hyvä syy abortin tekemiseen, toisen hengen riistämiseen? <- abortin jos tekisin aika varmasti pitäisin itseäni ”murhaajana”, kaikilla kun kuitenkin on oikeus elämään. Abortti kokemuksena siis pelottaa todella paljon. Mutta lastakaan en haluaisi pitää vain sen takia että nyt sattumoisin en uskaltanut aborttia tehdä.
Olen ihan sekaisin enkä tiedä mitä teen, välillä olen sitä mieltä että teen sen abortin mutta hetken päästä alankin empimään. En yhtään osaa selventää ajatuksiani ja ”päättää” kumpi loppupeleissä on se parempi vaihtoehto. En tosiaan nytkään odota että joku päättäisi asian puolestani, vaikka se olisikin paljon helpompaa, mutta niin se ei vaan mene. Haluaisin mennä sieltä missä aita on matalin mutta hirveästi ei ole matalia aitoja lähettyvillä. Pakko kivuta korkeammalle.
Pahoittelen pitkää ja epäselvää teksiä. Asian tiivistäminen pariin selvään lauseeseen kun kuitenkin on aika vaikeaa.

Ja kyseessä ei siis todellakaan ole mikään trolli.