APUA, 2-v lapsen nukkumaanmeno yhtä painajaista
Hei,
Ajattelin kysyä apua täältä ongelmaamme. Eli 2-vuotiaan poikamme nukkumaanmeno on yhtä painajaista ollut siitä lähtien kun hän sai pikkuveljen (8 kk). Alamme olla mieheni kanssa molemmat jo todella väsyneitä tähän tilanteeseen.
Eli ongelmamme on se, että kun poikamme menee sänkyyn niin alkaa hirveä huuto. Huuto ei välttämättä ala aina ihan heti vaan esim 15 min päästä. Huutoa saattaa helposti jatkua tunti tai kuten nyt tänään (jo kohta kaksi tuntia). Poika huutaa ja rääkyy äitiä, sata tai montasataa kertaa.
Olemme kokeilleet jo kaiken mitä ikinä keksimme tähän tilanteeseen. Olemme laittaneet poikaa nukkumaan aiemmin ja myöhemmin. Olemme laittaneet huoneeseen myös soittimen josta soitamme rauhallista unimusiikkia. Iltamme ovat erittäin rutinoidut eli iltapala samaan aikaan, yöpuku päälle, hampaiden pesu ja iltasatu. Rauhallista jutteua sängyssä, peittely sekä hyvänyönsuukko.
Päivällä ulkoilemme aina, melkein säällä kuin säällä. Ja sisällä ollessa leikimme, luemme, piirrämme jne. Myös kahdenkeskeistä aikaa esikoisellamme on joka viikko sekä minun että isänsä kanssa. Pojallamme on ollut joitakin korvatulehduksia mutta tämä sama kaava toistuu terveenäkin. Joten missä vika, mitä teemme väärin, onko kellään mitään neuvoja ?????
Niin ja lisätiedoksi vielä se, että poikamme nukkuu pinnasängyssä edelleen juuri tästä vaikeasta tilanteesta johtuen. Ja edelleen tarvitsee ne päiväunet koska yöunet ovat yleensä ainoastaan 9, maksimissaan 10 tuntia.
Kiitoksia etukäteen neuvoista,
Linnea
Kommentit (13)
Oisko mahdollista " nukuttaa" lapsi hetken ajan. Lapsi on ehkä ennen nukahtanut itse, mutta pikkusisaruksen syntymä on suuri mullistus lapselle ja hän ei saa äitiään enää omaksi päivisin, kun pikkusisarus vaatii huomiota. Todennäköisesti hän kaipaa nyt hieman enempi äitiä. Miksette olisi huoneessa kunnes nukahtaa? Ei huutelisi enää äitiä ja itkisi. En suosittele mitään erityisempiä rutiineita tai tekoja, kunhan vaan olette hiljaa läsnä, kunnes nukahtaa. Läsnäolo rauhoittaa ja antaa turvallisuutta,ja lapsi kenties tankkaa siitä läheisyyttä kun pikkusisarus on vienyt aimo-osan vanhempien huomiota.
vaikka pitkän aikaa sitä ennen nukahti yksin. Ja hänelle ei siis syntynyt sisaruksia eikä muutakaan.
Nyt siirryttiin ihan vasta pinniksestä lastensänkyyn ja siirtymä on mennyt hyvin, mutta vaatii iltaisin sen vähinään 20 min, joskus 40 min sängyn vieressä istumista. Vasta kun on kunnolla rauhoittunut ja peitto on korvissa ja nalle kainalossa ja silmät luppasee niin voi jättää itsekseen.
Välillä se ottaa hermoon, mutta esimerkiksi juuri tänään, kun lapsi rauhassa selitteli mitä päiväkodissa on tehty ja pyysi laulamaan erilaisia lauluja niin tuo tuntuu myös mammasta oikein mukavalta iltahetkeltä. :)
Voi tietty olla että teillä ap on jo tämä käytössä vaikka et maininnut siitä viestissäsi. Mutta jos ei ole niin kokeilkaa, saattaa rauhoittaa tilannetta.
täytynee kokeilla tuota nukuttamista tuohon meidän pikku herraamme. Itse asiassa isä eilen istuikin pojan vierellä kun oli lukenut iltasadun ja poika jäi ihan tyytyväisenä sänkyyn.
Kiitokset :)
Olipa mukava kuulla sinusta ja onnittelut pojasta teillekkin. Meidän poika syntyi reilua viikkoa myöhemmin joten emme ihan ole Naistenklinikalla törmänneet ;)
Olisi niin kiva kuulla muista vanhan tiimimme jäsenistä mutta en ole kenestäkään kuullut aikoihin.
Meillä nämä uniongelmat vaikuttavat olevan jonkinlaista uuden rytmin hakua tai päiväunien pois jäämistä. Olisin niin toivonut, että esikoinen vielä nukkuisi päiväunet kun on niin vähäuninen muutenkin mutta ne taitavat nyt olla historiaa.
Onhan tämä alku uuden tulokkaan ja toisen pienen lapsen kanssa ollut aika hässäkkää mutta arki alkaa jo sujua mukavasti ja kuopuskin nukkua yönsä jo hieman paremmin.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja sinun perheellesi.
Linnea
Meidän 2v tyttö on ruvennut nyt myös huutelemaan sängystä, vaikka on aiemmin mennyt nukkumaan hyvin. välillä toki ollut huonompia kausia, mutta nyt nukahtamiseen menee 1h. Epäilen, että liittyy jotenkin tähän ikään, kun meillä ei ole pikkusisarusta syntynyt. Jostain luin, että 2v. pelkää pimeää ja koitettiin himmeää valaistusta nukkuessa, mutta se tuntui häiritsevän. Eilen jätettiin ovi raolleen ja valo eteiseen, jolloin tyttö nukahti nopeammin. Tosin vieläkin hiukan huuteli äitiä ja kerran kävin antamassa vettä, mutta nukahti kuitenkin selvästi nopeammin eikä ruvennut itkemään kuten aiempina iltoina. Kävin sitten myöhemmin sulkemassa oven, ettei tyttö heräisi aamulla minun aamutoimiini.
...mutta meilläkin oli tuossa samoihin aikoihin kausi, jolloin poika ei halunnut nukahtaa, vaan saattoi huutaa äitiä tuntejakin. Nyt poika on 2 v 4 kk ja on jo tosi pitkään nukahtanut ilman äitiä ja huuteluja.
Viedään omaan sänkyyn iltasadun jälkeen, jätän valot päälle kylppäriin ja oven raolleen ja kerron meneväni laittamaan pyykkejä ja tulevani hetken päästä katsomaan. Joskus sieltä kuuluu vielä, että " äiti asiaa" , mutta sanon sitten vain, että niin on, asiasi on, että " hyvää yötä, äiti" .
Minä en ole halunnut nukuttaa poikaa sängyn laidalla istuskelemalla koska siitä tulee tapa, jota en jatkossa halua.
kunnes unessa. Vaikeuksista kirjoittelinkin täällä ja sain paljon hyviä vinkkejä.
Matalaan sänkyyn siirtymisestä alkoivat hankaluudet, jotka kestivät parisen kuukautta, mutta nyt menee paremmin. Nojatuolissa istuminen vieressä ei toiminut, mutta lattialla ihan vieressä toimii. Pienestä kiinni. Esikoista ei tarvinnut nukuttaa, mutta tämän pojan kanssa olen alkanut jo käyttää tuota sanaa. Olin ennen ylpeä ja sanoin, että ei lapsia tarvitse nukuttaa :) No, kyllä joitakin pitää.
Kuulostaa pitkältä ajalta tuo 8 kk nukkumaanmenovaikeuksia. Itse huomasin, että läheisyys auttaa eli juttelutuokio yöasua pukiessa on hyväksi. Meillä taisi auttaa myös vanhempien ja isosiskon ylirauhallisuus jo iltapalasta alkaen. Parhaiten menee aina, kun toinen vanhempi on ulkotöissä eli usein isä autotallihommissa. Myös valon hämärtäminen himmentimellä auttoi eli sadun ja laulun jälkeen himmennetään hyvin hämäräksi. Pojalle alettiin myös kertoa, mitä kaikkea nukkumaanmennessä tehdään siinä aina seuraavaksi. Ja kun on toivotettu hyvää yötä, ei enää puhuta.
Poika puhuu, laulaa, kysyy, mitä vaan, mutta emme reagoi kuin vessahätään, jossa käy selvästi joskus vain huvikseen, mutta eipä tuo haittaa. Pahimmillaan hän pomppii sängyssä ja yrittää tulla pois sata kertaa. Toisinaan huoneesta voi poistua siinä satuvaiheessa, jos pitää hakea vaikka nenäliina tai jotain ja poika odottaa paikallaan, joten toivoa on joskus päästä sieltä kokonaan poiskin hyvän yön toivotuksen jälkeen :)
Parempia iltaunillemenoja toivotellen
Meillä myös 2-vuotias, jonka nukahtamisongelma alkoivat vauvan synnyttyä. Onneksi vauva on ollut tähän asti tyytyväinen oloonsa ja nukahtaa helposti...
Ollaan kokeiltu vaikka mitä ja ainut mikä auttaa oli se, että istun vauvan kanssa sängyn vieressä, kunnes taapero nukahtaa. Meillä karjuttiin kaikkea jäätelöstä lähtien. Huoh... Meinasi itsellä tulla totaaliväsymys tuohon nukuttamiseen. Ajatuksena oli vaan, että ovi kiinni ja karju siellä. No onneksi tuo vierellä istuminen sitten tehosi. Huoneesta joutuu kyllä välillä lähtemään melkein hengittämättä pois, koska neiti herää välittömästi pieneenkin ääneen :-/ Päiväunille mentäessä on vielä välillä tuo huutokonsertti. Kuinka vanhana muuten olette jättäneet päikkärit väliin? Välillä tuntuu 1/2 h päiväunien ja niitä edeltävän huutokonsertin jälkeen, että onkohan ne aina tarpeelliset...
Ihanaa kullaa, että ei se nukkumaanmeno kaikilla muillakaan ole niin helppoa ! Olemme saaneet poikaa rauhoittumaan hieman jäämällä hetkeksi hänen sänkynsä viereen iltasadun lukemisen jälkeen. Ja myöskin itse puhumalla hiljaa. On se vaan taitolaji laittaa lapsi oikeaan aikaan nukkumaan !
Mukavaa viikonloppua toivotellen,
Linnea
Olipa hauska taas huomata viestisi! Vaikka itse asia ei tietenkään ole hauska. Ja valitettavasti en osaa siinä neuvoa kun meidän vanhemmat lapset, 4- ja 2 -vuotiaat ovat sentään hyviä ja helppoja nukkujia molemmat vaikka muuten monenlaista päänvaivaa ja tuskaa aiheuttavatkin, etenkin tuo herra 4 v :-)
Eli entinen nimimerkki " kiljuset" täällä huhuilee... Muistatko vielä?
Mutta että poika syntyi teillekin! Oltiinkohan samaan aikaan NKL:lla? Mekin saimme tammikuussa (tarkkaan ottaen 15.1) kolmannen lapsen, pikkumiehen. Ja kaikki on mennyt hyvin, tietysti tässä on aikamoista hässäkkää ollut koko kevät ja kesä mutta nyt kun vauvallakin on selkeä rytmi ja viihtyy jo toisten lasten seurassa niin arki on alkanut rullaamaan aika hyvin.
Toivottavasti myös teillä! Jaksamista arkeen ja etenkin niihin esikoisen uniongelmiin. Oletko muuten kuullut mitään muista entisistä teamekakertalaisista? Kurpitsalyhdystä tai tikrusta...?
Meillä alkoi 1,5v iässä huutaa pinnasängyssä ihan kauhuissaan. Koitti väkisin tunkea pinnojen välistä pois. Otettiin laita pois ja tilanne rauhottui. Jotenkin se oli kamalaa, että joutui olemaan siellä, eikä päässyt pois. Kun laita oli pois, ei kyllä edes yrittänytkään.
Eikö kellään ole kokemusta vastaavasta ???