Kyllä voi vesirokko olla hemmetin paha pienenäkin sairastettuna ja

Minä sairastin 12-vuotiaana, eikä jäänyt arpia. Ehkä omalle lapselle voisi ottaa tuon rokotteen.

Siis kun kaikki tuntemani ihmiset ovat sairastaneet vesirokon, eikä kukaan ole koskaan kertonut, että olisi jäänyt arpia. :oO Ei sillä, etteikö voisi jäädä, mutta kyllä on ollut helvetin huono tuuri sinun tytölläsi. Omani ovat (tyttö ja poika) jo sairastaneet taudin, toinen 2v, toinen 5v ja molemmilla tuli kyllä varmasti 100 näppyä, mutta pois lähtivät, eikä jälkeäkään jäänyt. Onneksi.

on pieni paha siihen verrattuna että lapsi taistelee hengestään tai voi jopa menehtyä.

Esteettiset haitat voivat olla kova pala tytölle, vaikkeivat olekaan kuolemaan verrattavissa. Vertailut ovat jokatapauksessa turhia. En voi lohduttaa 8-vuotiasta että ajattelepa jos olisit kuollut siihen. Se ei poistaa tuskaa arpien täyttämistä kasvoista ja niistä johtuvasta kiusaamisesta.



Mutta, se on niin helppo vähätellä toisen kärsimystä.

Oli sairastanut n. 6-vuotiaana.

siitä jäi arvet, jotka pysyivät noin 10 vuotta, sitten aikanaan hävisivät. Osa arvista oli tietysti kasvoissa.



Minua kyllä kiusattiin jo ennen niitä arpia, enkä minä niistä mitenkään erityisesti kärsinyt. Oli jo silloin tärkeämpiäkin asioita. Mieskin löytyi, ja hyvä kaiken lisäksi.



Mutta useimpien rokkotautien sairastaminen on kyllä turhaa. Vesirokon ikävin puoli ei ole rokot eikä sen varsinaisen taudin sairastaminen, vaikka sekin on ikävää, vaan se, että virus jää elimistöön ja voi joskus myöhemmin puhjeta vyöruusuksi.

Ja vain yhdellä oli satoja näppyjä, silti meni vaivattomasti ohi. Pari arpea jäi pojan otsaan, mutta ei ne minusta kyllä poikaa rumenna. Meillä neljä sairasti yhtäaikaa aikoinaan, olivat silloin 2x 4v, 2v ja 1v. Kuopus sairasti toukokuussa 8kk ikäisenä. Oli todella helppo juttu, ehkä 20 näppyä, pääasiassa vatsassa ja pari naamassa.

En voi lohduttaa 8-vuotiasta että ajattelepa jos olisit kuollut siihen. Se ei poistaa tuskaa arpien täyttämistä kasvoista ja niistä johtuvasta kiusaamisesta.

Mutta, se on niin helppo vähätellä toisen kärsimystä.

Mitähän sä sitten voit tehdä? On se nyt kumma jos sinä aikuisena ihmisenä et voi muistuttaa lasta positiivisesta jutuista! Siellä rypee äiti sekä tytär arpien täyttämistä kasvoista. Siis voi jeesus! Kukaan ei ole käskenyt sanoa "ajattelepa jos olisit kuollut siihen". Mieti nyt vähän.

Meillä vanhin oli 2v kun sai vesirokon ja selvisi aika vähäisin näppylöin. Nuorempi oli 6kk ja oli aivan täynnä näppylöitä, naamassa satoja, mutta mitään arpia ei onneksi jäänyt. Oli myös todella kipeä. Seuraavalle harkitsisin rokotetta.

ettei vauvaikäiselle muodostu immuniteettia. Tai immunitetti muodostuu samankaltaiseksi kuin rokotteen antama suoja. Eli ei yhtä varma kuin sairastettu tauti. Meillä vauva oli aika kipeä 3 kk iässä. Sairasti rajumpana kuin pari vuotta vanhempi isoveli.

vaikka kaikki lähipiirissä vähätteli tautia ja hirvitteli rokotteen hintaa.

Vaikka itselläni meni aikanaan todella vaivattomasti ko. sairaus niin en halua etä omani mahd. joutuvat kärsimään kovastikin kun on kerran keino välttää.

eikä arven arpea,johtuisikohan erilaisesta ihotyypistä tai tietty just siitä johtuukin. Kyllä se tytöillä aina harmittaa,meilläkin on pojalla koko leuan mittainen paksu arpi,mutta onneksi jää vanhempana parran sekaan jos siis partaa/sänkeä kasvattaa

Mulla oli lapsena rumat etuhampaat tapaturman vuoksi. Kyllä se vaan nakersi itsetuntoa, enkä koskaan hymyillyt kunnolla yhdessäkään kuvassa. Ei lohduttanut mikään toteamus, että huonomminkin voisi olla. Ainoa, mikä lohdutti, oli tieto, että vanhempana voin laitattaa nätimmät hampaat. Minäkin lohduttaisin tyttöä, että arvet hälvenevät ainakin jossain määrin iän myötä ja niitä voidaan myöhemmin häivyttää lisää plastiikkakirurgisin keinoin (mm. mikrohionta).

olisi revitty poski auki jos ei antibiootit olisi pysäyttäneet kudosta tuhoavan paiseen leviämistä. Olisi ollut esteettisesti todella vaativa ja riski leikkaus. Ja minä shokissa vielä ajattelin ensimmäisenä tyttöni kasvoja vaikka se leikkaus olisi ollut lopulta se viimeinen keino pitää edes lapsi hengissä.

Heti vaan kaikki antibioottikuurit ettei lapsi vaan kärsi yhtään. Ulos jos menee niin monta kerrosta vaatetta, että ei vaan palellu, kivekset ym. vaan pois JOS vaikka syöpä tulisi yms.



Ei kaikkeen voi eikä pidäkään varautua! Pilaa vaan ihmisen luontaisen immuniteetin ja kohta itketään kun ollaan aina sairaita!

eikä arven arpea,johtuisikohan erilaisesta ihotyypistä tai tietty just siitä johtuukin. Kyllä se tytöillä aina harmittaa,meilläkin on pojalla koko leuan mittainen paksu arpi,mutta onneksi jää vanhempana parran sekaan jos siis partaa/sänkeä kasvattaa

Mä sairastin vesirokon n.10-vuotiaana ja edelleen 35-vuotiaana niistä on näkyvät jäljet kasvoissani ja eri puolilla kroppaa. Tähän ikään olen niihin tottunut, mutta kyllä se oli murrosiässä ihan kamalaa.



Ap:n kannattaisi viedä tyttönsä ihotauti/plastiikkalääkärille. Niitä arpia pystytään hiomaan nykyisin melko hyvin pois.

Lisäksi lapsellani oli sepsis ja keuhkokuume. Makasi sairaalassa 10 vrk ja taisteli hengestään.

Onneksi meillä vesirokko kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan. Suomessahan tämä ei ole tarpeen koska kukkahattutätien mielestä vesirokko on harmiton pikku vaiva jonka sairastaminen kasvattaa vastustuskykyä.

Samoin se ehkäisee kutinaa ja desinfioi sekä rauhoittaa ja hieman laskee kuumetta.



Homeopaattisista valmisteista löytyy myös hyviä rohtoja vesirokonkin hoitoon. Kannattaa tutustua vaihtoehtohoitoihin, säästyy monelta ikävyydeltä.



Itse olen hoitanut raskausarpia menestyksellisesti laventeliöljyllä, eli ovat lähes hävinneet. Ehkäpä myös vesirokkoarpia voisi hoitaa joko laventeliöljyllä tai jollain muulla eteerisellä öljyllä? Kannattaa kysyä asiaa aromaterapeutilta.