Äidit, älkää hankkiko lapsia itseänne varten. Te olette niitä lapsianne varten! Varsinkin monikkolisääntyjät!

Kyllä, täytyy olla valmis kantamaan iso määrä velvollisuuksia ja myös nauttimaan lapsistaan ja äitiydestään. Huonoja päiviä ei saa olla tai ainakaan sitä ei saa purkaa lapsiin.

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Sellaista maailmaa ei tule koskaan, että lapsia tehtäisiin heidän itsensä takia. Absurdi ajatus. 

Totta kai ihan itse olen halunnut lapsia elämääni rikastuttamaan. Mutta ehdottomasti huolehdin parhaani mukaan heistä ja en ole koskaan ajatellut, että lapset toisiaan hoitavat. 

Joo naurattaa kun veloille (vapaaehtoisesti lapseton) selitetään, että ne on itsekkäitä kun ei hanki lapsia. MIKÄÄN ei ole itsekkäämpää kuin lapsen hankinta. Mikään. Adoptio on epäitsekästä, sillä voi sitten leijua.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 5 lasta, ja ainoastaan esikoinen sai tarvitsemansa huomion. Muut "tuli perässä". Nousee nykyään karvat pystyyn aina kun joku selittää, että mitä enemmän on lapsia, sitä helpompaa se on kun kattovat toistensa perään. Hyi hemmetti. Lapsi tarvitsee aikuista! Ja lapsi on ihminen, joka kasvaa aikuiseksi ja muistaa, kun oma osa oli olla lähinnä komennettava joukon jatko. Ja esikoisella oli jatkuvasti kahdenkeskistä aikaa esim. äidin kanssa. Odotin koko lapsuuden kuinka minustakin tulee "iso" ja sitten minäkin teen äidin kanssa juttuja. Noh, yhtäkkiä huomasin olevani aikuinen, ja sitä päivää ei vaan tullut koskaan.

Ikävä, että sinulla on tuollaiset kokemukset. 

Ei kuitenkaan koske kaikkia. Monilapsisessa perheessä voi olla erityisen rikas lapsuus. Voi toki olla ihan ainokaisenakin. 

Mutta lapsia tehdään vain siksi, että niitä halutaan. Ei kukaan tee yhteiskunnan toimivuuden takia tai "antaakseen elämän". 

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 5 lasta, ja ainoastaan esikoinen sai tarvitsemansa huomion. Muut "tuli perässä". Nousee nykyään karvat pystyyn aina kun joku selittää, että mitä enemmän on lapsia, sitä helpompaa se on kun kattovat toistensa perään. Hyi hemmetti. Lapsi tarvitsee aikuista! Ja lapsi on ihminen, joka kasvaa aikuiseksi ja muistaa, kun oma osa oli olla lähinnä komennettava joukon jatko. Ja esikoisella oli jatkuvasti kahdenkeskistä aikaa esim. äidin kanssa. Odotin koko lapsuuden kuinka minustakin tulee "iso" ja sitten minäkin teen äidin kanssa juttuja. Noh, yhtäkkiä huomasin olevani aikuinen, ja sitä päivää ei vaan tullut koskaan.

Monessa perheessä se esikoinen joutuu johonkin rinnakkaisaikuisen rooliin sisaruksiinsa nähde. Miehen lapsuudenperheessä ovat lapset syntyneet 2 vuoden välein, silti mies esikoisena oli jotenkin vastuussa. Nuoremmat edelleen soittelevat usein vanhemmilleen ja kertovat kaikki huolensa. Mies ei juuri soita, jos soittaa joutuu kuuntelemaan äidiltään sisarusten murheita...

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Oli tasaisesti jakamatta huomiota kenellekään. Äiti loi eriarvoisuuden ilmapiirin. Luin joskus hänen päiväkirjaansa lapsena, kertoili ummet lammet esikoisen ihmeellisyyksistä (ekat koulupäivät jne). Meihin muihin viittaili harvakseltaan, itse olin muistaakseni pitkään "vauva", joka aiheutti väsymystä ja elämän epämiellyttävyyttä. Minusta taitaa olla yksi kuva vauvana.

Esikoisen vauva-aika oli muuten täynnä runoja, kuvia jne. Meistä muista äiti ei muista, koska oppi puhumaan tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 5 lasta, ja ainoastaan esikoinen sai tarvitsemansa huomion. Muut "tuli perässä". Nousee nykyään karvat pystyyn aina kun joku selittää, että mitä enemmän on lapsia, sitä helpompaa se on kun kattovat toistensa perään. Hyi hemmetti. Lapsi tarvitsee aikuista! Ja lapsi on ihminen, joka kasvaa aikuiseksi ja muistaa, kun oma osa oli olla lähinnä komennettava joukon jatko. Ja esikoisella oli jatkuvasti kahdenkeskistä aikaa esim. äidin kanssa. Odotin koko lapsuuden kuinka minustakin tulee "iso" ja sitten minäkin teen äidin kanssa juttuja. Noh, yhtäkkiä huomasin olevani aikuinen, ja sitä päivää ei vaan tullut koskaan.

Monessa perheessä se esikoinen joutuu johonkin rinnakkaisaikuisen rooliin sisaruksiinsa nähde. Miehen lapsuudenperheessä ovat lapset syntyneet 2 vuoden välein, silti mies esikoisena oli jotenkin vastuussa. Nuoremmat edelleen soittelevat usein vanhemmilleen ja kertovat kaikki huolensa. Mies ei juuri soita, jos soittaa joutuu kuuntelemaan äidiltään sisarusten murheita...

Meillä on toistepäin. Esikoisella oli "tärkeitä" "asioita" ja hän ei esim osallistunut mihinkään vaivalloiseen, kuten siivoamiseen kotona. Huomaan itse jälkikäteen, että jäin kerjäämään vanhempien huomiota kotiin huolehtimalla ihan kaikesta, ja tein sitä vielä aikuisiällä. Olin pidemmän aikaa matkalla ja kun tulin takaisin, äiti oli vakavasti sairas ja esikoinen sanoi vain, että eihän hän voi aikuista ihmistä lääkäriin viedä. Noh, minä kirjaimellisesti vein.

Nyt toivon, että olisin jättänyt viemättä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Oli tasaisesti jakamatta huomiota kenellekään. Äiti loi eriarvoisuuden ilmapiirin. Luin joskus hänen päiväkirjaansa lapsena, kertoili ummet lammet esikoisen ihmeellisyyksistä (ekat koulupäivät jne). Meihin muihin viittaili harvakseltaan, itse olin muistaakseni pitkään "vauva", joka aiheutti väsymystä ja elämän epämiellyttävyyttä. Minusta taitaa olla yksi kuva vauvana.

Esikoisen vauva-aika oli muuten täynnä runoja, kuvia jne. Meistä muista äiti ei muista, koska oppi puhumaan tai mitään.

Entäs se sun isä? Mikset luettele isäsi puutteita vanhempana?

Yksi lapsi ja on saanut huomiota. Ei oo koulussa häiriköinyt.

En ole ikinä lapsena kaivannut kahdenkeskistä seuraa (tylsien) vanhempieni kanssa. Paljon mieluummin hengailin sisarukseni tai kavereiden kanssa. Tai sitten teimme jotain koko perhe yhdessä.

Meillä nimenomaan kuopus oli äidille kaikki kaikessa. Isä oli neutraalimpi, mutta äidin mielen mukaan vietävissä suosimisessa.  

Edelleen näin aikuisena kuopus on tärkein, saa rahallista tukea paljon, hänen lapsensa ovat rakkaimpia lapsenlapsia ym. 

Mutta ei voi mitään. En ole katkera mitenkään omasta puolestani, mutta harmittaa yhden sisaruksen takia. Hän on ollut aina tietynlainen sylkykuppi ja syntipukki kaikissa asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Oli tasaisesti jakamatta huomiota kenellekään. Äiti loi eriarvoisuuden ilmapiirin. Luin joskus hänen päiväkirjaansa lapsena, kertoili ummet lammet esikoisen ihmeellisyyksistä (ekat koulupäivät jne). Meihin muihin viittaili harvakseltaan, itse olin muistaakseni pitkään "vauva", joka aiheutti väsymystä ja elämän epämiellyttävyyttä. Minusta taitaa olla yksi kuva vauvana.

Esikoisen vauva-aika oli muuten täynnä runoja, kuvia jne. Meistä muista äiti ei muista, koska oppi puhumaan tai mitään.

Entäs se sun isä? Mikset luettele isäsi puutteita vanhempana?

Tuo ensimmäinen lause. Oli vaan tasa-arvoisen läpeensä huono. Ei kai siitä mitään pisteitä saa, mutta katkeruus syntyy siitä, että äidillä oli voimavaroja ja haluja suosia yhtä. Ja myös se, että ei oikein suostu myöntämään asiaa.

Täällä taitaa olla aika moni "Koko kylä kasvattaa" "kyllä ne yhdessä pärjää" jne äiti lukemassa? Hyvä niin. Miettikää äitiyttänne.

Olen muuten syntynyt -86, joten ei ole kyse mistään ihan menneen maailman muistelusta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä lapsena kaivannut kahdenkeskistä seuraa (tylsien) vanhempieni kanssa. Paljon mieluummin hengailin sisarukseni tai kavereiden kanssa. Tai sitten teimme jotain koko perhe yhdessä.

Heh. Niin. Varmasti siksi, kun olet sitä saanut kuitenkin. Sillä tavalla kasvatetaan terveitä ihmisiä. Ei se minunkaan vanhinta sisarta niin kiinnosta, kas kun hänen harrastuksissaan, koulujuhlissaan, ikävien asioiden hetkellä siinä on ollut joku vieressä. Hänen perusturvallisuuden tunne on normaali, joten hänestä vanhemmat varmaan oli tylsiä, eikä hän niiden perään nyt aikuisenakaan niin luonnottomasti huolehdi, toisin kuin itse vielä hetki sitten.

Kasva ilman tuota tukea, niin sinusta tulee ripustautuva, rikkinäinen ihminen.

ap

Olen viisi lapsisen perheen esikoinen ja olen todellakin sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi hankkia niin paljon lapsia.

Sain itse eniten huomiota ja harrastuksiini ja koulunkäyntiini panostettiin paljon, mutta jouduin aivan liian nuorena ottamaan aikuisen roolin ja hoitamaan pikkusisaruksia. Jouduin myös ottamaan suurimman vastuun kotitöistä. Äiti hoki aina että työt jaetaan tasaisemmin heti kun muut kasvavat. Arvatkaa vain tuliko sitä päivää...

Vanhempani eivät jaksaneet panostaa nuorimman sisaruksen kasvatuksessa yhtään ja ovat yrittäneet paikata tilannetta ostamalla hänelle kaiken mitä haluaa. Nyt hän on teini ikäinen ja todella epävakaa persoona eikä saa läheskään samaa tukea kuin minä nuorena.

Keskimmäiset sisarukset taas ovat melkein kuin ilmaa. He eivät saaneet lapsena juuri mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Olen viisi lapsisen perheen esikoinen ja olen todellakin sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi hankkia niin paljon lapsia.

Sain itse eniten huomiota ja harrastuksiini ja koulunkäyntiini panostettiin paljon, mutta jouduin aivan liian nuorena ottamaan aikuisen roolin ja hoitamaan pikkusisaruksia. Jouduin myös ottamaan suurimman vastuun kotitöistä. Äiti hoki aina että työt jaetaan tasaisemmin heti kun muut kasvavat. Arvatkaa vain tuliko sitä päivää...

Vanhempani eivät jaksaneet panostaa nuorimman sisaruksen kasvatuksessa yhtään ja ovat yrittäneet paikata tilannetta ostamalla hänelle kaiken mitä haluaa. Nyt hän on teini ikäinen ja todella epävakaa persoona eikä saa läheskään samaa tukea kuin minä nuorena.

Keskimmäiset sisarukset taas ovat melkein kuin ilmaa. He eivät saaneet lapsena juuri mitään huomiota.

Ei ole mukavaa luettavaa tämä :/ oon tosi pahoillani kaikkien teidän puolesta. En itse ole esim. yhtään katkera tuolle esikoiselle josta puhuin, sillä hänhän oli vain lapsi myös. Ja kuten sanoin, ehjä kokonainen ihminen siinä missä me muut emme, joten hyvä että edes yksi. Hänelle tulee vaan valitettavasti se päivä eteen, että joutuu ottamaan yksin vastuun vanhemmistamme kun ovat kyvyttömiä huolehtimaan itsestään.

Meillä muilla ei ole mitään empatiaa heitä kohtaan.

Joten kaikki häviää tällaisessa pakonomaisessa lisääntymisessä....

Yksi lapsi lellittäväksi ja loput nukenkaipuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta lapsia tehdään vain siksi, että niitä halutaan. Ei kukaan tee yhteiskunnan toimivuuden takia tai "antaakseen elämän". 

Silti näitä käytetään jatkuvasti argumentteina lapsettomia vastaan. Ihmeellinen ristiriita. 

Vierailija kirjoitti:

Joo naurattaa kun veloille (vapaaehtoisesti lapseton) selitetään, että ne on itsekkäitä kun ei hanki lapsia. MIKÄÄN ei ole itsekkäämpää kuin lapsen hankinta. Mikään. Adoptio on epäitsekästä, sillä voi sitten leijua.

Samaa mieltä. Hyvin kirjoitettu.

Itse en näe mitään gloriaa lasten hankkimisessa. En myöskään jaksa kuunnella äitien valituksia siitä, miten elämä on rankkaa jne. koska ne ovat täysin itse valittuja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Oli tasaisesti jakamatta huomiota kenellekään. Äiti loi eriarvoisuuden ilmapiirin. Luin joskus hänen päiväkirjaansa lapsena, kertoili ummet lammet esikoisen ihmeellisyyksistä (ekat koulupäivät jne). Meihin muihin viittaili harvakseltaan, itse olin muistaakseni pitkään "vauva", joka aiheutti väsymystä ja elämän epämiellyttävyyttä. Minusta taitaa olla yksi kuva vauvana.

Esikoisen vauva-aika oli muuten täynnä runoja, kuvia jne. Meistä muista äiti ei muista, koska oppi puhumaan tai mitään.

Entäs se sun isä? Mikset luettele isäsi puutteita vanhempana?

Tuo ensimmäinen lause. Oli vaan tasa-arvoisen läpeensä huono. Ei kai siitä mitään pisteitä saa, mutta katkeruus syntyy siitä, että äidillä oli voimavaroja ja haluja suosia yhtä. Ja myös se, että ei oikein suostu myöntämään asiaa.

Täällä taitaa olla aika moni "Koko kylä kasvattaa" "kyllä ne yhdessä pärjää" jne äiti lukemassa? Hyvä niin. Miettikää äitiyttänne.

Olen muuten syntynyt -86, joten ei ole kyse mistään ihan menneen maailman muistelusta.

No vaivautuisitko kuitenkin kertomaan, oliko isäsi osallistuva ja tasapuolinen vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kunnon syy hankkia lapsia on,että itse haluaa niitä. Missä oli muuten ap:n isä, kun äitiään vain syyttää huomionpuutteesta?

Oli tasaisesti jakamatta huomiota kenellekään. Äiti loi eriarvoisuuden ilmapiirin. Luin joskus hänen päiväkirjaansa lapsena, kertoili ummet lammet esikoisen ihmeellisyyksistä (ekat koulupäivät jne). Meihin muihin viittaili harvakseltaan, itse olin muistaakseni pitkään "vauva", joka aiheutti väsymystä ja elämän epämiellyttävyyttä. Minusta taitaa olla yksi kuva vauvana.

Esikoisen vauva-aika oli muuten täynnä runoja, kuvia jne. Meistä muista äiti ei muista, koska oppi puhumaan tai mitään.

Entäs se sun isä? Mikset luettele isäsi puutteita vanhempana?

Tuo ensimmäinen lause. Oli vaan tasa-arvoisen läpeensä huono. Ei kai siitä mitään pisteitä saa, mutta katkeruus syntyy siitä, että äidillä oli voimavaroja ja haluja suosia yhtä. Ja myös se, että ei oikein suostu myöntämään asiaa.

Täällä taitaa olla aika moni "Koko kylä kasvattaa" "kyllä ne yhdessä pärjää" jne äiti lukemassa? Hyvä niin. Miettikää äitiyttänne.

Olen muuten syntynyt -86, joten ei ole kyse mistään ihan menneen maailman muistelusta.

No vaivautuisitko kuitenkin kertomaan, oliko isäsi osallistuva ja tasapuolinen vanhempi?

Sun mielestä tasa-arvoisen läpeensä huono isä on mahdollisesti tasapuolinen ja osallistuva? Okei. Isästä on kahteen otteeseen kerrottu, että paska oli. Onko lukutaidossa vai ymmärryksessä nyt vika?