Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette niin kovia "näpäyttämään"?
24.03.2017 |
Tiedätte varmaan mitä tarkoitan näpäyttämisellä, tätä on ennenkin täällä pohdittu. Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Miksi? Millainen ihminen näpäyttää toisia ja missä tilanteessa? Millaisia tunteita hänellä on kun hän päättää näpäyttää?
Kommentit (124)
Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa lapsiaan, että eivät pyydä liian kalliita lahjoja. Jo on outoa, että näin monet puolustelevat lapsen toivetta saada 800 euron puhelin ja että sukulaisten on pakko siihen osallistua, vaikka eivät halua. Kuinka monella aikuisellakaan on varaa ostaa noin kallis puhelin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Te olette ihan idiootteja koko sakki. Se lapsihqn ei voinut säästää pidemoään vaan se puhelin piti saada justnytheti. Aikuiset vänkäävät lahjarahoista ja ehdottomana satasen summasta.. voi kristus.
Miksi pitää osallistua noin älyttömän kalliiseen lahjaan, jos ei halua? Näpäyttäjän olisi pitänyt näpäyttää jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että hyvin harvoin noissa näpäytyslahjoissa on kyse mistään vilpittömin mielin annetusta lahjasta ilman taka-ajatuksia. Tilannesidonnaisuus, hyvät ihmiset: niin kuin vähävaraisille lapsille tarkoitetun lahjan perimmäinen tarkoitus nimenomaan oli näpäyttää (ottamatta kantaa siihen, oliko näpäytys paikallaan vai ei), tuskinpa näiden virsikirjojen ja patalappujenkaan perimmäinen tarkoitus olisi vilpittömästi ilahduttaa, kun lahjan antaja kuitenkin tietää todellisen toiveen (ottamatta kantaa siihenkään, onko kohtuullista pyytää lahjaksi millaisia summia rahaa, tai rahaa lainkaan). On pelkkää sievistelyä väittää jälkikäteen, että oikeasti tarkoitus oli ihan vilpittömin mielin ilahduttaa lahjalla, joka on täysin päinvastainen varsinaisesta toiveesta.
Myönnän, että joissakin tapauksissa näpäytys voisi tuntua varsin osuvalta ratkaisulta, jos tilanne on hyvin kohtuuton. Mutta näin pidemmän päälle opetusten antaminen ja toisten ihmisten kouluttaminen on lapsellista ja ylimielistä, ja usein myös mautonta etenkin juhlatilaisuuksissa: paljon tyylikkäämpi ratkaisu olisi yksinkertaisesti jäädä juhlista pois, tai antaa neutraali lahja, joka sopii omaan budjettiin. On mautonta tehdä tilaisuudesta oma show lahjalla, jonka tarkoituskin on vain tuottaa mielipahaa.
... Näin lisäyksenä ketjussa pyörineeseen esimerkkiin 800 €:n puhelimesta: en ylipäätään ymmärrä, miten tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että aikuiset ihmiset neuvottelevat siitä, onko kohtuullista vaatia sukulaisia osallistumaan sadan euron lahjarahalla yhden lapsen joululahjaan. Miksi tämä tilanne edes vaatisi näpäyttelyä, kun asian voisi kukin hoitaa ykskantaan ilmoittamalla, että lahjasumma on kohtuuton, eikä aio siihen osallistua? Tämä kuvio tuntuu jo muutenkin niin merkilliseltä, että niitä tuskin korjataan varsinaisesti näpäyttelemällä.
Eli näpäyttäjän olisi pitänyt jättää koko perhejoulu väliin, koska ei halunnut osallistua 800 euron puhelimen hankintaan? Haloo, pikemminkin puhelimen vaatijoiden olisi pitänyt jättää joulu väliin, kun eivät suostuneet viettämään joulua edullisemmin, kuten muu perhe.
Lahjahan on VAPAAEHTOINEN. Miten voi suuttua siitä, jos toinen jättää vapaaehtoisuuteen perustuvan lahjan/rahan antamatta? Herätkää nyt, kuinka itsestäänselvyytenä pidätte sitä, että toiset ihmiset rahoittavat teidän elämäntyyliänne!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa lapsiaan, että eivät pyydä liian kalliita lahjoja. Jo on outoa, että näin monet puolustelevat lapsen toivetta saada 800 euron puhelin ja että sukulaisten on pakko siihen osallistua, vaikka eivät halua. Kuinka monella aikuisellakaan on varaa ostaa noin kallis puhelin?
No tottakai puolustellaan, jos meinataan ne jokajouluiset liki tonnin luurit sukulaisilta saada :) Täältä aiheesta lukevat tädit, serkut ja kummit kukaties hoksaavat, että miksi meidän pitäisi joku kuusilapsinen perhe puhelimissa pitää?
Järjetöntä, 800 euroa puhelimeen! En ostaisi edes omalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käly laittoi yekstarille kutsun 5 vuotis synttäreille.
Hänellä on ollut tapana laittaa ps.llä mitä toivoo kunkin tuovan lahjaksi.
"Ps. Selja tykkää muumiastioista."
Mä shoppailin innoissani semmosen pikkasen hintavamman, ei muovisen, vaan posliinisen muumiastiaston, puisella tarjottimella.
Kotona pakkailin, niin oma 11 vuotias kysy, että olisko se kuitenkin tarkottanut niitä oikeita astioita yms.?
Eipä tullut mieleenkään, että 5 vuotias pyytäsi semmoisia...
Juhlissa tuli sitten selväksi, että tyttäreni oli ollut oikeassa. Synttärisankari oli kyllä innoissaan astiastosta, kun äitinsä puolestaan naama mutkalla jupisi, että pitääkö vittuilla?
Pääasia, että sankarille kelpas. Sen jälkeen en ole kälyn toiveita kuunnellut, vaan kysyn suoraan lapsilta. Ja joo, mä olen se inha täti, joka ostaa nurkat täyteen krääsää jouluna ja synttäreinä!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa lapsiaan, että eivät pyydä liian kalliita lahjoja. Jo on outoa, että näin monet puolustelevat lapsen toivetta saada 800 euron puhelin ja että sukulaisten on pakko siihen osallistua, vaikka eivät halua. Kuinka monella aikuisellakaan on varaa ostaa noin kallis puhelin?
Kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua kalliisiin lahjoihin pennilläkään - eikä ainakaan sadalla eurolla ottaen huomioon, että lahjoja tulee hankkia muillekin. Vanhemmat ostakoot kalleimmat lahjat itse.
... Mutta pointtina tässä on kyseenalaistettu sitä, onko tarvetta hankkia lahja näpäyttämistä ja opetuksen antamista varten, vai ilmoittaa, että ei aio osallistua niin kalliiseen lahjaan, eikä ainakaan niin suurella summalla. Kun lahjan pitäisi pääsääntöisesti ilahduttaa, eikä vihastuttaa saati nöyryyttää. Ja itse kummastelen kaikista eniten sitä, miten ihmeessä aikuiset ihmiset ovat edes päätyneet neuvottelemaan siitä, osallistuako nyt noin kalliiseen lahjaan vai ei. Paras "opetus" on tehdä jämäkästi selväksi, että tällaisia summia lahjaan laiteta, ilman sen kummempia näpäyttelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa lapsiaan, että eivät pyydä liian kalliita lahjoja. Jo on outoa, että näin monet puolustelevat lapsen toivetta saada 800 euron puhelin ja että sukulaisten on pakko siihen osallistua, vaikka eivät halua. Kuinka monella aikuisellakaan on varaa ostaa noin kallis puhelin?
Kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua kalliisiin lahjoihin pennilläkään - eikä ainakaan sadalla eurolla ottaen huomioon, että lahjoja tulee hankkia muillekin. Vanhemmat ostakoot kalleimmat lahjat itse.
... Mutta pointtina tässä on kyseenalaistettu sitä, onko tarvetta hankkia lahja näpäyttämistä ja opetuksen antamista varten, vai ilmoittaa, että ei aio osallistua niin kalliiseen lahjaan, eikä ainakaan niin suurella summalla. Kun lahjan pitäisi pääsääntöisesti ilahduttaa, eikä vihastuttaa saati nöyryyttää. Ja itse kummastelen kaikista eniten sitä, miten ihmeessä aikuiset ihmiset ovat edes päätyneet neuvottelemaan siitä, osallistuako nyt noin kalliiseen lahjaan vai ei. Paras "opetus" on tehdä jämäkästi selväksi, että tällaisia summia lahjaan laiteta, ilman sen kummempia näpäyttelyjä.
No eihän se muksu saanutkaan mitään lahjaa tältä sukulaiselta, vaan pelkän kortin.
Ite olisin vaan valehdellut, että on jo lahja enkä toista osta. Olen kyllä itse harkinnut myös vuohen lahjoittamista joillekin kiittämättömille...
Ehkäpä muksu oppi jotakin kun jäi yhden sukulaisen lahjonnat väliin. Vanhemmat kun selvästi ovat antaneet ymmärtää, että 800 euron luuri on ihan ok joululahjatoive. Eikös se kalliin lahjan torppaaminen pitäisi olla vanhempien tehtävä? Miksi sukulaisilta on alun alkaenkaan alettu pyytämään tuollaisia summia?
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Hahhhahhaaaa. :D :D :D Busted.
"En näpäytä. Annan muuten vain yli kaksi kertaa enemmän rahaa. Olisin toki voinut näpäyttää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Av:n tyypillistä keskustelunantia: mitä tahansa sanotaan, siihen tulee olla mahdollisimman kärkkäästi mahdollisimman eri mieltä, ja mahdollisimman kärjistetysti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Eli loukkaannuit sitten kuitenkin lahjasta, vaikka viestissäsi väitit, että kukin saa antaa sen mukaan, mitä voi. Kukahan se mielensä pahoittaja näpäyttelijä on? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Eli et sit kuitenkaan ole sitä mieltä, että saa päättää itse, minkä arvoisen lahjan antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Itse ajattelisin niin, että kuuden hengen perheellä voi olla aika paljon rahanmenoja omiinkin lapsiin, joten hirveästi ylimääräisiä rahoja muiden lapsien lahjoihin ei ole antaa.
Tästä sen nyt huomaa, kuinka kiitollista porukkaa ihmiset olisivat olleet siitä pienemmästäkin lahjoitetusta summasta. :D :D :D
"oli kyllä aika vähän...." valivalivali
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että hyvin harvoin noissa näpäytyslahjoissa on kyse mistään vilpittömin mielin annetusta lahjasta ilman taka-ajatuksia. Tilannesidonnaisuus, hyvät ihmiset: niin kuin vähävaraisille lapsille tarkoitetun lahjan perimmäinen tarkoitus nimenomaan oli näpäyttää (ottamatta kantaa siihen, oliko näpäytys paikallaan vai ei), tuskinpa näiden virsikirjojen ja patalappujenkaan perimmäinen tarkoitus olisi vilpittömästi ilahduttaa, kun lahjan antaja kuitenkin tietää todellisen toiveen (ottamatta kantaa siihenkään, onko kohtuullista pyytää lahjaksi millaisia summia rahaa, tai rahaa lainkaan). On pelkkää sievistelyä väittää jälkikäteen, että oikeasti tarkoitus oli ihan vilpittömin mielin ilahduttaa lahjalla, joka on täysin päinvastainen varsinaisesta toiveesta.
Myönnän, että joissakin tapauksissa näpäytys voisi tuntua varsin osuvalta ratkaisulta, jos tilanne on hyvin kohtuuton. Mutta näin pidemmän päälle opetusten antaminen ja toisten ihmisten kouluttaminen on lapsellista ja ylimielistä, ja usein myös mautonta etenkin juhlatilaisuuksissa: paljon tyylikkäämpi ratkaisu olisi yksinkertaisesti jäädä juhlista pois, tai antaa neutraali lahja, joka sopii omaan budjettiin. On mautonta tehdä tilaisuudesta oma show lahjalla, jonka tarkoituskin on vain tuottaa mielipahaa.
... Näin lisäyksenä ketjussa pyörineeseen esimerkkiin 800 €:n puhelimesta: en ylipäätään ymmärrä, miten tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että aikuiset ihmiset neuvottelevat siitä, onko kohtuullista vaatia sukulaisia osallistumaan sadan euron lahjarahalla yhden lapsen joululahjaan. Miksi tämä tilanne edes vaatisi näpäyttelyä, kun asian voisi kukin hoitaa ykskantaan ilmoittamalla, että lahjasumma on kohtuuton, eikä aio siihen osallistua? Tämä kuvio tuntuu jo muutenkin niin merkilliseltä, että niitä tuskin korjataan varsinaisesti näpäyttelemällä.
Hänhän on kertonut että tilanne nimenomaan korjautui tuolla toiminnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Näpäyttäjä siis kokee vastapuolen käyttäytyneen huonosti, ja pitää asianmukaisena käyttäytyä itse vielä huonommin sillä verukkeella, että "oppiihan olemaan".
Onko se niin huonoa käytöstä, jos ei osallistu rahalahjaan, mihin ei ole varaa? Sehän on sitten lahjan saajan ongelma, jos ei osaa arvostaa mitään muuta. Siinä on pieni heräämisen paikka, jos sen sijaan, että on pahoillaan, että loukkasi läheistä, edelleen itkee enemmän menetetyn rahan perään.
Rahalahja oli vain yksi esimerkki, näpäyttämistä harrastetaan milloin missäkin asiassa. Mutta mitä tuohon rahalahjaan tulee, niin jos rahalahjaan ei ole varaa, siihen ei ole varaa. Miten tilanteesta selvitään fiksusti? Antamalla sellainen lahja, mihin antajalla on varaa ja mikä miellyttää myös saajaa, vai annetaanko sellainen lahja minkä tarkoituksena on näpäyttää toiveen esittäjää ja saada tämä tajuamaan toiveensa vääryys? Kumpi on fiksun ihmisen käytöstä?
Uskoisin että 90 % näpäytyksiksi koetuista asioista on ihan vastaanottavan pään korvien välissä tapahtunutta. Ymmärrän, että esimerkkisi patalapuista ja virsikirjasta on varmasti keksitty, ja edustaa ihan vaan omaa subjektiivista käsitystäsi huonosta lahjasta, mutta niin ei välttämättä ole kuvitteellisenkaan antajan mielestä. Olen itse antanut monia jälkikäteen valtavan huonoiksi todettuja lahjoja, joita kuitenkin harkitsin pitkään ja pidin alun alkaen vilpittömästi hyvinä lahjoina. Voin jopa paljastaa että huonon lahjan antaminen on jopa traumaattista.
En tiedä, mä olen sosiaalisesti outo. Sen olen tajunnut vuosia sitten, en mä vaan osaa näitä kirjoittamattomia sääntöjä. Toisinaan kyselen vieläkin äidiltäni, että miten pitää toimia. Kuten tässä tapauksessa. Että olivat unohtaneet osoitteen, niin mä siinä vaiheessa ajattelin. Sitten noissa juhlissa tuli selväksi, että se oli tarkoituksellisesti jätetty pois.
Mentiin sillä porukalla, joiden kaikkien etunimet oli kutsussa: 4 lasta, mies ja mä. Oltiin siellä suunnalla rippijuhlien aikoihin vuokramökkeilemässä tuttavaperheen kanssa. Koirat sentään jätettiin heidän hoteisiin. Ei me kotoa pelkästään noita juhlia varten olisi lähdetty.
Jos haluaa vaan rahaa tilille, eikä vieraita, niin laitetaan sen mukainen kortti. Ilmoitetaan, että perheen lapsi pääsee ripille 5.8. ja muistamista varten tilinumero. Ei mitään Tervetuloa tai Kutsu sanoja, eikä koko perheen nimiä yksilöitynä.
Taas tiedä mihin sitä uskaltaa kesällä naamansa viedä, kun nykyään tulee aina sanomista.