Mitä voin tehdä, kun naapurin lapsi huutaa ja itkee?

Lisättäköön vielä, että itselläni ei ole mitään kokemusta lapsista, ei ole omia eikä lähipiirissäkään ole, joten siksi olen vähän epävarma siitä, mitä tässä pitäisi tehdä vai pitääkö tehdä mitään.

Ap

Seuraavan kerran kun kuulet ääniä, mene naapurisi luo ja pimpota ovikelloa. Kysy, tarvitseeko apua ja et paremmin itsekin onko siellä kaikki hyvin :)

Tai vaihtoehtoisesti soita MLL tai johonkin neuvolaan yms ja kysy voisivatko he käyfä vilkaisemassa perhettä :)

Voisitko jotenkin yrittää tutustua? Kyttäät vaikka ovella valmiina, ja kun kuulet äidin olevan lähdössä ulos, lähdet muka sattumalta samaan aikaan, ja sitten voitkin tervehtiä kuten naapuria tervehditään. Jos on lapsi mukana, niin aina parempi - tervehdit häntäkin, ja siitähän on mukava lähteä juttelemaan, minkä ikäinen, mikä nimi, jne. Lapsen kautta tutustuminen käy kätevämmin, siinä mielessä lapsi on "vähän kuin koira", että monen mielestä on helpompi jutella lapselle tai lemmikille kuin vieraalle aikuiselle. Eka kerralla tuskin kannattaa puuttua niihin ääniin tai kysellä tilanteesta sen tarkemmin, ensin tutustutaan. Myöhemmin tervehtiminen käy luontevammin ja ehkä äiti helpottuu jo siitä tiedosta, että naapurissa on ystävällismielistä porukkaa eikä hän tunne enää olevansa ihan yksin. 

Varsinainen satutäti taas vauhdissa. Muuten olisi ollut uskottava mutta ehkä tuo että olisit kuullut ihan selvästi "saatana en enää jaksa" oli ehkä hieman yksityiskohtaisesta kuvailtu. Provot tunnistaa yleensä siitä että on yritetty ympätä liian paljon asioita ja yksityiskohtaisesti jotta saataisiin asia kuulostamaan halutunlaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko jotenkin yrittää tutustua? Kyttäät vaikka ovella valmiina, ja kun kuulet äidin olevan lähdössä ulos, lähdet muka sattumalta samaan aikaan, ja sitten voitkin tervehtiä kuten naapuria tervehditään. Jos on lapsi mukana, niin aina parempi - tervehdit häntäkin, ja siitähän on mukava lähteä juttelemaan, minkä ikäinen, mikä nimi, jne. Lapsen kautta tutustuminen käy kätevämmin, siinä mielessä lapsi on "vähän kuin koira", että monen mielestä on helpompi jutella lapselle tai lemmikille kuin vieraalle aikuiselle. Eka kerralla tuskin kannattaa puuttua niihin ääniin tai kysellä tilanteesta sen tarkemmin, ensin tutustutaan. Myöhemmin tervehtiminen käy luontevammin ja ehkä äiti helpottuu jo siitä tiedosta, että naapurissa on ystävällismielistä porukkaa eikä hän tunne enää olevansa ihan yksin. 

Me ollaan ilmeisesti naapurin kanssa eri aikoihin liikkeellä, koska todella harvoin kotona ollessani kuulen heidän kulkevan ulos. Pari kertaa oon ikkunasta nähnyt menevän autolleen, mutta muuten en.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen satutäti taas vauhdissa. Muuten olisi ollut uskottava mutta ehkä tuo että olisit kuullut ihan selvästi "saatana en enää jaksa" oli ehkä hieman yksityiskohtaisesta kuvailtu. Provot tunnistaa yleensä siitä että on yritetty ympätä liian paljon asioita ja yksityiskohtaisesti jotta saataisiin asia kuulostamaan halutunlaiselta.

Toivon oikeasti niin paljon, että olisikin vain provo. Mutta tuon huudon olen tuolta naapurista kerran kuullut :(

Ap

Et mitään, lapset nyt vaan itkee ja huutaa.

Teippaa oveen ilmastointiteippirulla, jos vihje sillä menisi perille.

Itke kovaan ääneen takaisin, Huuda: "Mä en saatana enää jaksa" hakkaa kuuluvasti seinään tai patteriin ja lähde ovet paukkuen ulos! Tämän jälkeen jätä heippalappu ilmoitustaululle, ja kirjoita siihen: "Nyt turvat kiinni, mä en saatana enää jaksa!"

No meillä on uhmaikäinen (ja juuri syntynyt pikkusisarus joka aiheuttaa mustasukkaisuutta). Uhmaikäinen heittelee joskus tavaroita ja huutaa paljon. Pikkusisarusta syöttäessäni saattaa tuo uhmis huutaa koko syötön ajan muka hädissään, mutta hiljenee heti kun lopetan. Pukemiset joutuu hoitamaan niin että pidän rääkyvää lasta väkisin sylissä ja puen. Ja joo, kyllä tulee joskus itsekin huudettua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Et mitään, lapset nyt vaan itkee ja huutaa.

No sitä mietin, että varmaan on vain normaalia lapsen kiukuttelua, mutta sitä kuuluu nykyisin niin usein, niin mietin, että pitääkö reagoida jotenkin. Ilmeisesti kuitenkaan ei.

Ap

Alapeukuista päätellen oli ilmeisesti tyhmä kysymys tai pidätte provona, joten annetaan olla. Naapurissakin taas onneksi hiljeni. Kiitos muutamille asiallisille vastaajille.

Ap out

Niin, no sellaisia nuo uhmaikäiset tuppaa joskus olemaan. Ne huutaa välillä kuin heikkopäiset eikä niitä saa hiljaiseksi kuin syöttämällä täyteen karkkia tai istutamalla tabletin ääreen tai muuten vaan tekemällä kaiken niin kuin pikku diktaattori haluaa. Esim. hampaita ei kannata pestä, eikä hiuksia. Ruoaksi ei ikinä mitään terveellistä ja juomaksi vain limua. Vanhempien pitää ostaa kaikki lelut mitä tuo pikku diktaattori keksii tahtoa. Kun lähdetään ulos niin ei tietenkään ulkovaatteita pueta päälle vaan sallitaan muksun lähteä pakkaseen prinsessamekossa. Kuulostaako älyttömältä? Niin. Tällaista se arki vaan usein on, eli jos lapsi ei saa tahtoaan läpi niin se saattaa huutaa ja paljon. Ja vaikka kuukausia tai vuosia jos on oikein itsepäinen tapaus. Että äitiä voi tosiaan joskus väsyttää ja hänkin saattaa huutaa takaisin että saatana kun ei jaksa. Sit asia erikseen on ihan oikea kaltoinkohtelu ja väkivalta, sellaista ei tietenkään kannata naapurista jäädä vain kuuntelemaan. Mutta muuten lapset kyllä huutaa eikä sille kauheasti mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, no sellaisia nuo uhmaikäiset tuppaa joskus olemaan. Ne huutaa välillä kuin heikkopäiset eikä niitä saa hiljaiseksi kuin syöttämällä täyteen karkkia tai istutamalla tabletin ääreen tai muuten vaan tekemällä kaiken niin kuin pikku diktaattori haluaa. Esim. hampaita ei kannata pestä, eikä hiuksia. Ruoaksi ei ikinä mitään terveellistä ja juomaksi vain limua. Vanhempien pitää ostaa kaikki lelut mitä tuo pikku diktaattori keksii tahtoa. Kun lähdetään ulos niin ei tietenkään ulkovaatteita pueta päälle vaan sallitaan muksun lähteä pakkaseen prinsessamekossa. Kuulostaako älyttömältä? Niin. Tällaista se arki vaan usein on, eli jos lapsi ei saa tahtoaan läpi niin se saattaa huutaa ja paljon. Ja vaikka kuukausia tai vuosia jos on oikein itsepäinen tapaus. Että äitiä voi tosiaan joskus väsyttää ja hänkin saattaa huutaa takaisin että saatana kun ei jaksa. Sit asia erikseen on ihan oikea kaltoinkohtelu ja väkivalta, sellaista ei tietenkään kannata naapurista jäädä vain kuuntelemaan. Mutta muuten lapset kyllä huutaa eikä sille kauheasti mitään voi.

Näin se on ja lapset on erilaisia. Jotkut lapset inisee vain vaimeasti kun ei saa tahtoaan läpi ja jotkut taas laittavat ylidramaattisen kohtauksen joka ainakin sivullisen korvissa voi kuulostaa sille kun jotain aivan hirveää on tapahtunut tai lasta on hakattu tms. Ja sitten on erityislapset erikseen. Kaikki lapset saa raivareita mutta yleensä erityislapset saa niitä paljon useamman ja paljon voimakkaampina vaikka vanhempi kohtelisi miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen satutäti taas vauhdissa. Muuten olisi ollut uskottava mutta ehkä tuo että olisit kuullut ihan selvästi "saatana en enää jaksa" oli ehkä hieman yksityiskohtaisesta kuvailtu. Provot tunnistaa yleensä siitä että on yritetty ympätä liian paljon asioita ja yksityiskohtaisesti jotta saataisiin asia kuulostamaan halutunlaiselta.

Meidän alakerrassa asui muija, jonka kiroilu kuului paremmin kuin sen lapsien itku mitä kuului kyllä liian paljon sitäkin. Onneksi älysi muuttaa pois. Olisin muuten tehnyt lasun.

Höh, eikös se nyt ole ihan asiaankuuluvaa et lapset välillä huutaa ja joskus äiditkin.

Ota huomioon kanssa että se huuto kuuluu naapuriin, mutta et voi tietää mitä siellä tapahtuu. Myöskään sopiminen ja anteeksipyynnöt ei kuulu.

Mä voin hyvin uskoa tuon, että on huutanut tuon "mä en enää kestä." Multa on nimittäin itseltäni tullut samanmoinen huudahtettua, kun piti ehtiä yhteen paikkaan ajoissa. Vauva oli huutanut koko aamun ja uhmis juossu pitkin kotia huutaen (omakotitalo onneksi) ja piti ittensäkin laittaa jotenkin ihmistä muistuttavaan kuntoon. Uhmiksen pukeminen ulos oli taas yhtä temppuilua ja vauva ei ollut vielä silloinkaan rauhoittunut vaikka ulkovaatteissa ja vaunuissa odottamassa. Silloin se pääs "mä en piip enää kestä!" Sitten päästii ulko-ovesta pihalle ja ehdittiin ajoissa ja molemmat lapset nukkui päikkärit. Hymy tuli taas. Mulla yleensä hermot kestää vaikka ja mitä ja onneksi on mies illat ja vkonloput kotona. Jos oisin heikkohermoisempi ja yh niin en tiiä millasta elämä ois. Toivottavasti ainakin sais jostain apuja tai edes juttuseuraa.

Kuulostaa huolestuttavalta. Jos perheen elämä on päivästä päivään itkua ja huutoa niin kyllähän se kertoo siitä että arki ei suju.

Uhmaikäkään ei loputtomiin kestä...

Joten kyllä, olisin huolissani ja soittaisin lastensuojeluun. Voit kysyä nimettömänä onko heidän mielestään tilanne sen kuuloinen että lastensuojeluilmoitus on paikallaan.

Ja kyllä, olen itsekin 3 lapsen äiti ja tiedän uhmaiät ja muut kehitysvaiheet. Ja kyllä, olen ollut itsekin helvetin väsynyt ja syyllistynyt jatkuvaan huutoon ja raivoon. Tiedän omasta kokemuksesta myös sen, että kun itseään saa kasatyua, huomaa, että arjesta voi selvitä myös ilman jatkuvaa päivittäistä raivoamista.

Mun pikkusisko aikoinaan raivotessaan sata kertaa päivässä saattoi huutaa kaikkea että "täällä rääkätään lapsia, apua" "mä en saa henkee" "mua sattuuuuu" ja tietysti hirveää itkua ja huutoa päälle. Eikä oikeasti mitään hätää ollut, sai näitä raivareita tosi paljon parin vuoden ajan. Monesti äiti oli punaisina häpeästä, mutta sisko vaan karjui ja karjui. Ja raivari saattoi alkaa jos sain ensin maitolasin ja sitten vasta sisko. Hän myös heitteli tavaroita ja kaatoi tuoleja yms ja kävi päälle jolloin äiti otti syliin rauhoittumaan ja sisko huusi aina kaikkea "sattuu, sä puristat mut kuoliaaksi" juttuja. Nyt ihan fiksu ja rauhallinen 19-vuotias.

Siis toki lapset joskus huutaa kuin syötövät, mutta sen ei kuuluisi kestää ikuisuuksia. Vanhemmalla tulisi olla valmiudet käydä tilanne läpi lapsen kanssa muuten kuin huutamalla takaisin. Lasta tulee kuunnella, sanoittaa tunteita ja auttaa tilanteen yli pääsemisessä, sillä pienellä lapsella ei ole valmiuksia selvitä tunnemyrskyistä itse. 

Tottakai kaikilla vanhemmilla menee joskus hermo, mutta jos elämä on päivittäistä huutamista, voi perhe tarvita apua ja uusia työkaluja arkeen.

PS. On mulla itsellänikinkin lapsia ja lisäksi olen työskennellyt lasten kanssa. Harvoin on itselle tullut sellaista tilannetta vastaan, että lapsi ei lainkaan rauhoitu, kun aikuinen menee rauhallisesti ja lasta kuunnellen asiaa selvittämään. Usein vaan aikuinen ei itse pysty rauhoittumaan ja lisää vaan vettä myllyyn...