Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!
06.10.2011 |
Toimitusjohtaja sai loistoidean parantaa työyhteisön yhteishenkeä: koko firma (34 henkeä) viettää torstai-illat maailman ärsyttävimmän työhyvinvointilässyttäjän kanssa ja saadaan kahden kuukauden ajan kaikki perjantait vapaiksi. Siis kurssi kestää myös sen kaksi kuukautta.
Illat alkavat AINA niin, että mennään kierros ympäri ja kaikki saa kertoa millainen työviikko on takana. Jokaisen henkilön kuulumisen jälkeen se vetäjä soittaa rumpua ja laulaa "kiiiiiiiiiiiitos Anneli kun jaoit tämän!" ja sitten muut vastaavat "kiiiiiiiiitos Anneli kun jaoit tämän!"
Sitten leikitään jotain silmämurhaajaa ja keksitään toisillemme lempinimiä ja lauletaan typeriä lastenlauluja ja kerrotaan tunteistamme muuttumalla kissoiksi.
Tämä on karmaisevinta, jota olen ikinä joutunut kokemaan. TÄMÄ ON NAURETTAVAAA!
Olen tämän jo pomolle sanonut, joten ihan sama vaikka minut tästä tunnistetaankin.
En jaksa enää vaakkua kuin ankka ja purkaa näin pahaa mieltä pois tai antaa jonkun hieroa pikkurillliäni. Siis haloo, aikuisia ihmisiä!!!!
Kommentit (361)
Huh mitä juttuja. Ja mä kun luulin, että se oli jo aika extreme-heittäytymistä, kun erään opiskelupaikan tutustumispäivänä oli sellainen leikki, jossa "vanhemmille" opiskelijoille (siis myöhempien vuosikurssien opiskelijoille, suurin osa niistä oli noin 5 vuotta mua nuorempia) ja juuri aloittaneille annettiin laput, joihin oli kirjoitettu jokin eläin, esim. kissa, koira, pupu. Sitten piti löytää oma tutoropiskelijansa ääntelemällä kuin lappuun kirjoitettu eläin. Mun lapussa luki pupu ja olin sitten vaan ihan hiljaa, koska mun käsitykseni mukaan puput eivät hirveästi ääntele (tosin leikin jälkeen kävi ilmi, että olin väärässä ja puputhan sanovat tietysti "pupupupupupupu"). Katselin sitten siinä kun lauma ihan aikuisia opiskelijoita palloili ympäriinsä huudellen miau miau hau hau ihhahhaa ammuu ammuu. Juu. Olisi ehkä jo siinä vaiheessa pitänyt hoksata, että ei ollut oikea paikka mulle.
ala-asteen 3. luokalla. Silloin se oli ihan hassua, vaikkakin vähän noloa. Minä sain possukortin ja pikkasen nolotti röhkiä vaikka lapsi olinkin :/
Taisi jäädä trauma siitä possukortista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vastaava kurssi, lyhyempänä kylläkin. Puolessa välissä piti heittää leikkisästi amorin ihailunuolia työkavereille. Meitä oli n.20. Piti laittaa kolme salaista nuolta kolmelle ihailemalleen (ihmisenä ei salarakkaana..) henkilölle salissa. Siten vetäjä avasi salaiset nuolet ja tarkoitus oli että tulee ihmisille hyvä mieli, kun näkee että joku ihailee. No kaikki muut paitsi pomo sai ainakin yhden nuolen.. Kurssi loppui siihen. Loppuminen ilmoitettiin sähköpostitse vedoten yllättävään tilaukseen joka vaatisi kaikkien panoksen.. Että näin.
Kyllä täytyy ihmetellä sitä kouluttajaa joka tällaistakin leikkiä käyttää. Voin vaan kuvitella sen ihmisen fiilikset joka ei saa yhtään tai saa vain yhden tai kaksi jos muut saa paljon enemmän. Kyllä ne hauskat ja pidetyt ihmiset tietää muutenkin olevansa pidettyjä. Paljon parempi yleisen hyvän mielen tuottamisessa voisi olla vaikka sellainen että arvotaan ihminen josta pitää sanoa jotain positiivista. Pahimmastakin pällistä pystyy yleensä jotain hyvää sanomaan, harva niin täydellinen kusipää on.
meillä psykologian ope veti tällaisen harjoituksen lukion psykantunnilla. Jokaisen piti valita kaksi mielestään kivointa tyyppiä ryhmästä. Osa sai paljon ääniä, muutama ei yhtään. Sitten analysoitiin tulokset. Sanomattakin on selvää, miten inhottavaa tämä oli niille ei ääniä saaneille. Että miksi teitä ei äänestetty...?
Hiukan huolestuttaa tämä "ammattilaisten" ammattitaito kun tuollaisia leikkejä teetetään. Aika sairasta.
Yksi tuttavani kertoi, että opisto jossa hän aikoinaan opiskelij, järjesti syksyn tuoreille opiskelijoille (joista suuri osa asui oppilaitoksen yhteydessä) tiimihengen nostattamiseksi tilaisuuden, jossa kaikkien piti kertoa mm. kehen tuntevat seksuaalista vetoa, kehen voisivatkuvitella rakastuvansa, ja kenestä eivät vaistomaisesti pidä ollenkaan. Lopputulos oli ollut tietysti n. 200% lisäys opiston muutenkin sisäsiittoisessa kutemisessa sekä DRAAMASSA. Oli ollut riitaa ja inhokkeja ja klikkejä ja ihanan insestinen ilmapiiri koko loppuvuoden.
Että ihan sellainen keventävä yhteishengen nostatus. :D :D
PS. Niihin tiimihenkiasiantuntijoihin kannattaa suhtautua suurella skeptisyydellä, AINA. Omilta oppivuosilta (psyka sivuaineena) muistan mielikuvakseni alan opiskelijoista jääneen, että useasti kärkkäimmin muiden toiminnan/tunteiden ruodintaan ja/tai ohjailuun suuntautuivat ihmiset, joiden olisi ehkä ennemmin kannattanut harrastaa pientä itsetutkiskelua...
Yksi tuttavani kertoi, että opisto jossa hän aikoinaan opiskelij, järjesti syksyn tuoreille opiskelijoille (joista suuri osa asui oppilaitoksen yhteydessä) tiimihengen nostattamiseksi tilaisuuden, jossa kaikkien piti kertoa mm. kehen tuntevat seksuaalista vetoa, kehen voisivat kuvitella rakastuvansa, ja kenestä eivät vaistomaisesti pidä ollenkaan.
Siis kehen TOISISSAAN. Piti istua ringissä ja osoittaa kurssikaveria (jota ei siinä vaiheessa vielä tunne juuri lainkaan) ja kertoa että joo tuota kyllä panisin.
*facepalm*
että vain luuserit, itsetunnottomat ja huumorintajuttomat nyhveröt ei tajua näitä kivoja leikkejä eivätkä osaa relata! Heidän miestensä pitäisi päästä sanomaan ringissä tuoleissa istuen, ketä opiskelija- tai työkaveriaan he haluaisivat panna. Sehän on niin hauskaa!
että vain luuserit, itsetunnottomat ja huumorintajuttomat nyhveröt ei tajua näitä kivoja leikkejä eivätkä osaa relata! Heidän miestensä pitäisi päästä sanomaan ringissä tuoleissa istuen, ketä opiskelija- tai työkaveriaan he haluaisivat panna. Sehän on niin hauskaa!
Itsekin noita kommentteja vastaan meuhkattuani alan vähän kallistua sille kannalle, että Porvoostahan ne vissiin sittenkin oli ja taisin mennä vähän halpaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen kirjoittaa lapulle mistä se huono heki johtuu. SItten ne kerätään ja sitten uudestaan kijoitetaan OIEKASTI mistä se johtuu tai kenestä ilman lässynlässyä.
Sitten huudetaan ja ravistellaan itseämme hetken vaikka jonki hevimusiikin tahdissa ja sitten aletaan puimaan mikä kaikessa mättää, oikasti. Onko se pomo tai joku muu.
Tilille ne tyypit jotka luovat huonoa henkeä miski näin on. Jokainen saa "väittely" tolpat joissa puhua oman aisansa puolesta.
Ja kas näin on puhditettu ilmaa ilman puputanssia ja jokainen on saanut purkautua.
Todennäköisesti se kenen syy huono ilmapiiri on irtisanoutuu työpaikastaan mutta tervemenoa koska kaikki muut voivat hyvin
Te muut minä lähetän dokaamaan johonkin baariin ja puimaan tilanne loppuun
600e kiitos!
että vain luuserit, itsetunnottomat ja huumorintajuttomat nyhveröt ei tajua näitä kivoja leikkejä eivätkä osaa relata! Heidän miestensä pitäisi päästä sanomaan ringissä tuoleissa istuen, ketä opiskelija- tai työkaveriaan he haluaisivat panna. Sehän on niin hauskaa!
Itsekin noita kommentteja vastaan meuhkattuani alan vähän kallistua sille kannalle, että Porvoostahan ne vissiin sittenkin oli ja taisin mennä vähän halpaan. :D
Mutta toisaalta jotkut noita kursseja pitää ja jotkut ostaa, että ehkä niistä oikeasti joku tykkää... Vaikka onkin vähän vaikea päästä käsiksi siihen, että miksi joku OIKEASTI tykkäisi. Sen, että sietää sujuvasti voin vielä ymmärtää. Itse vastustan jo ihan periaatteellisista syistä, tuossa ideologiassa vaan on jotain niin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pupua leikkimisen ja luovuuden, niin mitä siitä. Mua alkaa jo kiinnostaa, että millainen työnantaja palkkaa asiakaspalveluun, opettajaksi, linja-autonkuljettajaksi, jne. ihmisen, joka ei pysty kontrolloimaan itseään, vaan joka on niin luova, että maukuu ihastuksissaan, kun kouluttaja käskee.
On nimittäin paljon töitä, missä ylimääräinen luovuus ei ole lainkaan suotavaa ja missä itsensä kontrolloiminen on erinomainen hyve. Mieti vaikkapa linja-autonkuljettajaa, joka päättää ajella reittinsä vähän luovasti - vedetäänpä vaihteeksi vähän tuolta Keskuskadun kautta, kun sieltä ei olla ennen menty... Ja samalta kuljettajalta sujuu maukuminen ja vaikka kotkottaminen, kun ei ole turhaa itsekontrollia estelemässä. Viis siitä, että sama kontrollin puute sallii myös asiakkaille möykkäämisen - mitä se Iitu siellä pillittää reitinvaihdoksesta, turpa tukkoon, nyt ajellaan luovasti.
Anteeksi, en ehtinyt lukea ketjua ihan loppuun, joten saatan hihitellä samaa, mitä joku muukin, eli kirjanpitäjän luovuuden lisäämistä. Apua!!!!!
Verotarkastus onkin sitten melkoinen kanidisco.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, en ehtinyt lukea ketjua ihan loppuun, joten saatan hihitellä samaa, mitä joku muukin, eli kirjanpitäjän luovuuden lisäämistä. Apua!!!!!
Verotarkastus onkin sitten melkoinen kanidisco.
Joo ja ehkä lomakkeetkin tallennetaan kissan naukaisuina. Kirurgi leikkaa välillä vasemmalla kädellä, kun on hyvä kokeilla joskus jotain uutta ja vierasta. Eiköhän kaikki keksijät ja tiedemiehetkin ole ensin lähteneet kanidiscosta ja sitten vasta on luovuus mahdollistunut.
Kanidisco lienee saanut sijansa kielessämme nyt.
T: se 195, luovan, sisilialaislähtöisen kirjanpidon ihailija (kaniin menossa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanidisco lienee saanut sijansa kielessämme nyt.
T: se 195, luovan, sisilialaislähtöisen kirjanpidon ihailija (kaniin menossa)
Kanidisco merkitsee tästä lähin sitä muutostilaisuutta, jossa ihmisistä pyritään saamaan luovuus irti, jossa ihmiset rentoutuvat ja avautuvat ja jossa ihmisistä tulee avoimia muutoksille.
Kanidisco pitäisi käsitteenä lanseerata kaikkiin työpaikkoihin kautta Suomenniemen.
toisen pään taputtelua ohikulkiessaan, naukumista ja rummun paukuttamista ja älyttömiä yhteislausuntoja tyyliin kiiitooos, kun jaoit tämän...
Luovuus on asia erikseen, hyvän yhteishengen luominen lähtee siitä, että toista ihmistä kunnioitetaan ja hänen annetaan olla oma itsensä ilman arvostelua ja tuomitsemista. Jos hänen toimintansa haittaa työyhteisöä, hänet saadaan se tajuamaan tai muuttamaan toimintatapojaan vaivihkaa ja nöyryttämättä, hänen omaa persoonaansa ja taitojansa kunnioittaen.
Minä olen ohjannut teini-ikäisille ryhmäytymisleikkejä. Kenenkään ei ole tarvinnut olla pupu eikä kissa, naukumista ei olla harrastettu, mutta silti on aina niitä lapsia, jotka eivät tällaisiin leikkeihin kykene. Mitä teen, jos huomaan tämän? Osoittelen sormella ja patarumpua paukuttaen ulisen, että nuo tyypit pilaavat yhteishengen? Niinpä. Hyvinvoinnin ja työkaverin hyväksynnän lähtökohta on aina suvaitsevaisuus.
En usko, että nämä samat oppilaat ovat työelämässä vapautuneita ja heittäytyviä. Mutta silti he voivat olla hyviä työntekijöitä ja ihan hyvän työhengenkin ylläpitäjiä. Monesti nämä heittäytyjät ovat niitä huonon ilmapiirin ylläpitäjiä vaatimalla kohtuuttomia muilta. Koska MINÄ pystyn, pitää muidenkin. Koska MINÄ nautin, muut ovat ilonpilaajia. KOSKA minua tämä hyödyttää, muiden on tehtävä tämä. Nämä minä-ihmiset rasittavat työyhteisöä ja pilaavat yhteishenkeä valittamalla ja vaatimalla. Kaikki on aina muiden vikaa, muut eivät osaa, tahdo ja pysty. Minä-ihminen on aina täydellinen, osaava ja heittäytyjä, luovuus kukkii eikä minä-ihmisestä löydy vikaa. Minä-ihminen ei kykene rakentavaan keskusteluun tai analyysiin, koska siinä pitää löytyä itsekritiikkiäkin. Minä-ihminen osaa vain vaatia ja muiden on tanssittava hänen pillinsä mukaan.
Eivät kaikki heittäytyjät ole ilkeitä ja itsekeskeisiä. Osa tajuaa, että vaikka tämä sopii minulle ja auttaa minua rentoutumaan, tämä ei ole kaikille sopiva eikä edes sovelias keino.
Itse en koskaan ota työpaikan juhlissa alkoholia. En ole heittäytyjä-luonne enkä todellakaan halua nolata itseäni työyhteisön silmissä. Haluan antaa itsestäni työtovereilleni tietyn asiallisen kuvan, koska se edistää kanssakäymistä välillämme. Juttelemme ruokatauolla ihan rennosti esim. kotiasioistakin, mutta työssäni olen rautainen ammattilainen, jonka asiantuntemukseen ja tilannetajuun pitää kollegan voida luottaa. Jos hän näkee minut vain pupudiskoilemassa noloine tanssikuvioineni tai ulisemassa patarummun tahtiin, kärsii ennen kaikkea se ammattitaito ja luottamus toisen kykyyn ratkaista ongelmat ja organisoida asiat. Työ puhuu puolestaan, ja jokaisen pitäisi voida työyhteisössään päättää, kuinka paljon itseään laittaa likoon sen työsuoriutumisen päälle. Työnantajalle eikä edes työtovereille kuulu jokainen soppi työntekijän persoonasta ja luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-tuijotellaan toisia silmiin ja otetaan kädestä kiinni ja sanotaan: "minä en ikinä puhu sinusta enää pahaa selän takana"
-nauramme vaikka väkisin, koska se on nauruterapiaa ja vapauttaa
-nousemme jokainen vuorollaan ylös ja menemme ringin keskelle ja esittelemme itsemme ja kerromme jotain itsestämme. Tämä siis heti ekana.
-loppuhuipennus. Otamme jokainen toista kädestä kiinni ja hoemme, että olemme ystävällisiä toisillemme, olemme ystävällisiä toisillemme, olemme ...
Lasku 5000 euroa kiitos.
En usko, että nämä samat oppilaat ovat työelämässä vapautuneita ja heittäytyviä. Mutta silti he voivat olla hyviä työntekijöitä ja ihan hyvän työhengenkin ylläpitäjiä. Monesti nämä heittäytyjät ovat niitä huonon ilmapiirin ylläpitäjiä vaatimalla kohtuuttomia muilta. Koska MINÄ pystyn, pitää muidenkin. Koska MINÄ nautin, muut ovat ilonpilaajia. KOSKA minua tämä hyödyttää, muiden on tehtävä tämä. Nämä minä-ihmiset rasittavat työyhteisöä ja pilaavat yhteishenkeä valittamalla ja vaatimalla. Kaikki on aina muiden vikaa, muut eivät osaa, tahdo ja pysty. Minä-ihminen on aina täydellinen, osaava ja heittäytyjä, luovuus kukkii eikä minä-ihmisestä löydy vikaa. Minä-ihminen ei kykene rakentavaan keskusteluun tai analyysiin, koska siinä pitää löytyä itsekritiikkiäkin. Minä-ihminen osaa vain vaatia ja muiden on tanssittava hänen pillinsä mukaan.
Hyvin kuvattu!
seuraavaa torstai-iltaa :D
Mun elämä on tylsä.
Ehkä munkin pitäisi ilmoittautua jollekin kanidiscokurssille.
Siksi juuri valitaan jokin suht neutraali ja yhdentekevä leikki kuten pupuleikki, jossa osallistujat saavat itse määrittää syvyyden, jolla itseään avaavat.
Miten joku voi olla sitä mieltä että on neutraalia ja yhdentekevää, että joutuu menemään ympyrän keskelle ja esittämään jotain tällaista:
- leikittiin pikkupupuja, jotka menee diskoon. Sai valita onko iso vai pieni pupu ja sitten mentiin ringin keskelle yksitellen tanssimaan isona tai pienenä pupuna ja tanssin jälkeen kaikkien piti taputtaa tanssijalle
Miten ihminen joka väittää tämä olevan neutraalia ja yhdentekevää, kuvittelee olevansa pätevä ja kykenevä vetämään tällaisia koulutuksia? Ja millä lailla tuossa ihminen saa itse määrittää syvyyden, jolla itseään aivaa? Siitä on itsemäärääminen kaukana, jos kehän keskellä naama muuttuu tulipunaiseksi ja kaikista relausyritykstä huolimatta ei pysty olemaan huolehtimatta ja nauramaan itselleen. Kyllä siinä aika alastomana on muitten edessä.
leikittiin pikkupupuja, jotka menee diskoon. Sai valita onko iso vai pieni pupu ja sitten mentiin ringin keskelle yksitellen tanssimaan isona tai pienenä pupuna ja tanssin jälkeen kaikkien piti taputtaa tanssijalle
Ehkä nyt kuitenkin on kyse pienestä asiasta noin niin kuin yleisesti ottaen. Jos tällaiseen osallistuminen on ylitsepääsemätöntä, onko henkilö oikeassa paikassa sitten muutenkaan? Eikä nyt taas tästäkin kommentista tarvitse ottaa itseensä.
Jos ihminen oikeasti panikoi tuon kaltaisista asioista, tulee vastaavia epäilemättä vastaan harva se päivä ja asiaan on hyvä hankkia pätevää apua. Leikki ei ehkä ole 100 % mielekäs (taustoja tuntematta), mutta kehitettävää löytyy kyllä toisestakin päästä. Se pätevöitynyt auttaja osaisi sitten johdattaa miettimään, mikä siinä alastomassa olossa on lopulta niin ahdistavaa ja miksi se laukeaa tuollaisista.
Ohis
Ehkä nyt kuitenkin on kyse pienestä asiasta noin niin kuin yleisesti ottaen. Jos tällaiseen osallistuminen on ylitsepääsemätöntä, onko henkilö oikeassa paikassa sitten muutenkaan?
Tuskin se ihminen työpaikkaa hakiessaan osasi arvata että kanidisco on kyseisessä työssä tarvittava edellytys.
Hiukan huolestuttaa tämä "ammattilaisten" ammattitaito kun tuollaisia leikkejä teetetään. Aika sairasta.