Ztebe

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Ok.Tuliko teidän esikoinen helposti? Vai oliko yritystä kauan? Onko tässä yriryksen aikana tullut yhtään plussaa? Kemiallista?Katsoin että teillä kauemmin yritystä kun meillä .Meillähän ei ole koko yrityksen aikana tullut plussaa.Kuopuksen sain kolmekymppisenä ja raskaus alkoi heti kun annetttiin lupa tulla.Tuntuu niin masentavalta että ollaan melkein 2v oltu ilman ehkäisyä mutta mitään raskauteen viittaavaakaan ei ole tapahtunut 😥Pakko se on omalla kohdalla oltava ikä syynä ja huonot munasolut.Myös miehen ylipaino voisi olla syynä.Tai kaikkien yhdistelmä .

Tämä asia ja suru meinaa välillä tukehduttaa 😥Niin kauan kai silti on toivoa kun on kuukautiset.

Esikoinen tuli suht pian, 9 kuukauden yrityksen jälkeen alkoi. Tässä toisen yrityksessä oli tuulimunaraskaus 07/20 eli sen n.9kk yrityksen jälkeen alkoi, mutta sen jälkeen ei mitään 😔

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Minkä ikäinen olet jos saa kysyä?

Onko teillä hoidot poissuljettu vaihtoehto?

Meillä hoidot on poissuljettu vaihtoehto.

Ja ikää tulee kesällä jo 40v .

Ilman ehkäisyä oltu kohta se 2v ja samoilla fiiliksillä että vaikka yrittämällä yritys loppuisi niin ehkäisyä ei oteta käyttöön, ainakaan minä en aio enää mitään hormonaalista huolia.

Olemme molemmat 39v. Hoitoihin en halua lähteä, olen vierestä seurannut yhden ystävän niin pitkää, kivikkoista ja kallista matkaa että en halua siihen ryhtyä. Syksyllä kävin mielenkiinnosta Mehiläisen "ilmaisella" käynnillä ja he puhuivat suoraan IVFstä. Harkita ehkä voisi jotain kevyempää mutta enpä tiedä kyllä siitäkään, kannattaako "leikkiin ryhtyä" jos sen meinaa kuitenkin jättää kesken.. (näin kyynistynyt mä jo oon).

Mä oon nyt jotenkin luovuttanut, ei enää jaksa. Tässä kierrossa ei ole jaksanut mitään oviksia edes testailla, ihan sama kun ei siitä mitään hyötyä ole. Lähinnä mietin sitä, että miten sen stopin yritykselle käytännössä laittaa..? Kun tuntuu aivan turhalta hankkia mitään ehkäisyä kun ei ilmankaan raskaaksi tulon "pelkoa" ole. Ja jos ei ole ehkäisyä niin teoriassahan se on mahdollista raskautua.

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Kiitos paljon tsempeistä 😊Lämmitti mieltä ❤ Ei olla sovittu mitään aikaa milloin yritys loppuu, kumpikaan ei taida uskaltaa ottaa sitä esiin 🤔 Täytän kesällä 40v ja kyllä vielä hetken tahtoisin yrittää mikäli kierrot pyörii normaalisti . Itse jotenkin koen että se 41v synnyttää olisi ihan takaraja, siihen kuitenkin vielä hetken matkaa.

Haaveesta ei ole todellakaan helppo luopua 😔 Tuntuu että kaikki yrittäminen on ollut turhaa jos sitä parasta palkintoa ei tulekaan 😥

Niin tiedän miltä susta tuntuu, itse painin samojen asioiden kanssa. Täytän kuukauden päästä 39 ja itselle 40 on ollut aina mielessä takarajana. Kohta loppuu aika kesken ja tuo mitä sanot että kumpikaan ei taida uskaltaa ottaa puheeksi niin varmaan pätee meilläkin. Mutta täytyy kyllä pian käydä keskustelu miehen kanssa, että onko hänellä tahtoa lähteä hoitoihin (itse epäröin aika paljon). Viime vuonna olin jo päättänyt että jos ei syksyyn mennessä ole tärpännyt (silloin tuli 2 vuotta yritystä täyteen) niin sitten saa jäädä, mutta tässä sitä edelleen ollaan. Haaveesta on vaikea luopua.

Stash kirjoitti:

Kiitos kaikille myötätunnoista ❤ Ztebe, vaikka vuoto käynnistyi itsekseen niin Naistenklinikan päivystyksessä (jonne päädyin yleispäivystyksen kautta) suositeltiin kuitenkin tekemään lääkkeellinen tyhjennys. Teinkin sen ma, kun oli mies koko ajan paikalla "valvomassa". Spontaanisti oli ennenkin lääkkeellistä tosi runsaat vuodot ja supistuksia, sitten helpompi vaihe ja lääkkeen indusoimana ma tosi kovat kivut ja vuoto. Meinasin pyörtyä ja olivat jo ottamassa uudelleen päivystykseen, mutta sitten olo paranikin juuri ennen lähtöä ja tasaantui. Olen saanut nukuttua ja vuoto on enää niukkaa nyt.

Sunnuntaina uutinen tuntui kyllä kovalta ja ennen kaikkea suretti ajatus siitä, että jälleen tulee yksi vaikea kokemus jo niin monen pettymyksen päälle. Hoito oli kyllä tosi hyvää, ihanan empaattista ja varmistettiin että varmasti jaksaa myös psyykkisesti. Ympärillä mulla on myös paljoa ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja ymmärtäneet. Nyt oon jo fyysisesti ja kumma kyllä henkisestikin aika ok. Jotenkin olen nyt onnistunut ajattelemaan, että km:t ja tuulimunat ovat yleisiä ja eivät kerro seuraavasta kerrasta paljoakaan; ja nyt on sentään ainakin kerran raskauduttu. Toivon ainakin että seuraava menisi eri tavalla, kun meillä se syykin hedelmällisyysongelmille löytyi ja tuntui että hoitokin tehosi. Uutta kohti nyt siis vain, toivon että kierto palautuisi pian ja pääsisi heti ennen seuraavua kuukautisia jo yrittämään uutta.

Tervetuloa uusille ja tsemppiä kaikille muillekin. Sille on paljon käyttöä, vaikka itse uskonkin että tämä vielä päättyy hyvin ☺️

Tuo lääkkeellinen on kyllä rankka, minulla vuoto kesti reilu neljä viikkoa keskeytyksestä ja siitä meni kolme viikkoa että kuukautiset alkoi. Minua tilanteessa lohdutti se, että en menettänyt muuta kun ajatuksen lapsesta, kun tuulimunassa ei tosiaan mitään alkua ole. Tsemppiä ❤