Yksinäinen mopomies

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin hännittelen ja teitittelen eläimiä välillä, ihan vitsin tasolla tosiaan. Mutta välillä ovat niin olevinaan, varsinkin kissat. :D

"Mitä hän on mieltä?", " Mitäs teille saisi olla?", normaalisti kyllä käytän se:tä kun puhun elukoista.

Kerran sinuttelin siiliä...

Jos hyvinkin sattuisi olemaan se kiroileva lajinsa edustaja kysymyksessä, niin parempi kyllä ensi alkuun olisi varmaan teiditellä kohteliaasti.

http://www.kiroilevasiili.fi/sarjikset

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin ovat "se". Mitä se kertoo minusta?

Ensiksi tulisi mieleen, ettet taida olla hienostelija, mielistelijä etkä alkuunkaan teennäisyyteen taipuvainen henkilö - et ylpeä etkä kateellinenkaan, vaan tasapainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun suomen kielioppia formuloitiin äidinkielen tunneilla opetettavaan muotoon, asialla oli usein alunperin ruotsinkielinen sivistyneistö, jolla ei välttämättä ollut tajua kansankielen hienovaraisimmista vivahteista -näin syntyi tämäkin "hän ihmisestä, se eläimestä" - sääntö. Kuitenkin vielä nykyäänkin käytännön puhekielessä se (myös tämä ja tuo) ovat tavalliset painottomat yksikön 3.persoonan pronominit, joilla viitataan yhtälailla ihmiseen, esineeseen tai asiaan, ja hän on painollinen eli korostettu muoto. Samalla lailla kuin ranskan kielessä je/moi, tu/toi, il(elle)/lui. Se -pronominin käyttö ihmisestä ei ole siis mitenkään halventavaa oikeasti, jos sellainen sivumerkitys sille on muodostunutkin, se johtunee vain äikänmaikkojen tiukkapipoisuudesta tätä alun perin hatusta vedettyä "sääntöä" opetettaessa.

Kun eläimestä käytetään hän-pronominia, ei ole kyse niinkään säännön rikkomisesta, vaan eläimen yksilöllisyyden ylikorostamisesta,  tällaista tiedostamattomastikin havaitsemaamme, ei-virallista kielen sääntöä juurikin hyväksikäyttäen. Ärsyttävää toki sekin.

Aidon asiantuntemuksen tunnistaa, kun sellaista kohtaa! Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja asian muotoilusta. =)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän koirat on aina olleet hän ja tulevat olemaankin.

Muistathan kirjoittaa tuon "Hän"-pronominin myös isolla alkukirjaimella.

Vierailija kirjoitti:

Herra Tassula on hyvin pöyristynyt käytöksestänne. Hän toivoo teiltä anteeksipyyntöä ja lisäksi pyytää naukuen minua, hovimestariaan, valmistamaan hänelle aterian tonnikalasta henkisen kärsimyksen lievittämiseksi.

T. Kissanomistaja

Pyydän Herra Tassulalta mitä nöyrimmin anteeksi (toivoen ettei Hän ymmärrä miksi pidän sormiani ristissä). Samalla kuitenkin esitän Hänelle harkittavaksi, voisiko Hänen Korkeutensa (saas) mitenkään opetella välttämään etenkin ruokapöydällä oleskelua.