Wurmi

Moikka, mäkin lähetin pyynnön ryhmään liittymisestä. Yritän aktivoitua heti kun rakenneultra (ja pahin jännitys) ensi viikolla on ohi :)

Moikka kaikki, oon pari viikkoa lueskellut teidän tekstejä ja päätin vihdoin itsekin liittyä keskusteluun. Täällä vaikuttaa olevan todella mukavaa porukkaa ja kannustava meininki :)

Odotan siis ekaa lasta ja laskettu aika on tammikuun 14. päivä. Eli nyt on viikkoja 16+2. Alkuraskaus oli aika rankka, kun pahoinvointi kesti aamusta iltaan kymmenen viikon ajan. Pahimpaan aikaan jouduin päiväksi tiputukseen. Nyt on alkanut helpottaa, ja jaksaa taas tehdä muutakin kuin maata sängyssä töiden jälkeen.

Nipander: Mulla oli samanlainen selkäkipu pari viikkoa sitten. Ihan kuin noidannuoli, joka tuntui just pakaran päällä oikealla puolella alaselkää. Pahimman kivun aikaan piti käyttää kävelykeppiä apuna! Kävin ensin terveyskeskuslääkärissä, joka määräsi panacodeja. Mun mielestä morfiinijohdannainen oli vähän liioittelua, joten tyydyin reseptivapaaseen panadoliin. Pari päivää myöhemmin menin ortopedille, joka kauhisteli panacod-määräystä ja kehotti vesijumppaamaan ja uimaan. Onneksi olin mökillä ja pystyin vesijuoksemaan parin viikon ajan monta kertaa päivässä. Sillä kipu lähti! Mulla toi noidannuoli johtui ilmeisesti rajusta oksentamisesta, joka veti selän kramppiin. 

Tänään oli neuvolalääkäri, joka totesi vauvan sydämen lyövän normaalin aktiivisesti ja vakuutti, ettei nuorena hankitusta nännilävistyksestä pitäisi olla haittaa imetyksessä. Nyt lävistysreikä on jo siis umpeutunut. Näitä juttuja ei silloin parikymppisenä ajatellut :) Nyt oon siis 30-vuotias.

Töiden suhteen stressaaville: pitäkää puolenne! Suomessa on onneksi todella hyvät lait raskaana olevien suojelemiseksi. Itse kerroin jouduin heti raskauden alussa kertomaan pomolle, kun työhön kuuluu matkoja vähän vaikeampiin maihin, enkä pahoinvoivana uskaltanut lähteä. Tällä viikolla hain esimiespaikkaa, ja isommat pomot vakuutti, ettei raskaus vaikuta valintakriteereihin mitenkään. Jotenkin myös uskon heitä.

Edessä on jännä syksy. Uusi työ ratkeaa pian, elokuussa on myös rakenneultra. Kaikista suurin muutos on kuitenkin mun puolisollla, joka päätti raskausuutisen kuultuaan muuttaa Suomeen kotimaastaan Keski-Euroopasta (ollaan oltu vuosia onnellisesti kaukosuhteessa). Taakse jää miehen hyvä työ ja kaverit, mutta edessä on kauan odotettu elämä saman katon alla, ja jos kaikki menee hyvin, pieni vauva pian muuton jälkeen. Toivottavasti pian myös uusi työpaikka.

Tsemppiä kaikille helteistä kärsiville! Talvi tulee aina :)