wt-mamma
Seuratut keskustelut
Kommentit
Erotessani exästäni sain kuulla hänen pettäneen mua ihan suhteemme loppuvaiheessa. Luulin olevani asian kanssa täysin fine, kunnes aloitin nykyisen mieheni kanssa seurustelemaan. Tai oikeastaan siinä kohtaa kun aloin odottamaan entistä yhteistä lastamme, päässäni naksahti ja aloin kyttäämään hänen sivuhistoriaa ja viestejänsä. Musta tuli itseasiassa rikollisen hyvä stalkkeri. No, kun vauvamme oli puolivuotias, hän jäi kiinni pettämisestä. Meillä meni todella hyvin ja olin lopettanut viestien yms lukemisen, kunnes kerran iski hirveä himo ja siinä se sitten oli.
Erottiin mutta palattiin yhteen. Mies halusi tehdä kaikkensa että saisin luottamuksen takaisin. Saatiin suhde toimimaan ja toinen lapsi.
Nykyään tilanteemme on hyvinkin seesteinen, etenkin oma pääkoppani on hyvässä terässä. Kaksi ihmistä, joita olen rakastanut koko sydämestäni, ovat mua pettäneet. Mua ei enää pelota. Mua ei pelota, mitä jos mies taas pettäisi. Mä tiedän sen, että mä selviytyisin siitä. Jos haluaisin erota, eroaisin. Mä kyllä pärjäisin. Nämä ajatukset ovat tuoneet mulle ihan älyttömästi itsetuntoa ja saaneet mustasukkaisen ihmisen täysin päinvastaiseksi.
Entä sitten jos se toinen pettää? Ihan oikeasti. Entä sitten?
Aloin haaveilemaan unelmieni häämenusta:
Alkupaloiksi kasvis-ja lihatäytteisiä taikinanyyttejä (dumblings), nachoja ja salsaa
Pääruokana voissa kieritettyjä porkkanoita (söin kerran yksissä häissä ja voi luoja ne oli hyviä), salaattia (perus vihersalaatti ja sitten joku ruokaisampi salaatti), bataattiranskalaisia, jotain maukkaita burgereita (liha-ja kasvisversiot tietysti)
Hääkakku olisi karpalo-kinuski-kermakakku ja kahvipöydässä olisi jotain ihanan suklaisia leivonnaisia sekä paaaaaljon karkkia.
Jos saisit tuollaiset tarjoiltavat häissä, mitä ajattelisit?
Joskus muinoin, kun mulla oli vielä koira, muistan tämän tapauksen:
Itselläni oli siis narttu jolla juoksut ja erään kerran olin lähdössä ulos. Siellä satoi kaatamalla vettä ja mulla oli kiire eräisiin juhliin, joten tarkoitus oli tehdä nopea lenkki. Ulos mennessäni naapurin vähän vanhempi mies seisoi siellä tiibetinspanielinsa kanssa, litimärkänä. Olivat kuulemma odottaneet meitä sateessa n.tunnin verran, koska hänen pikku rekkunsa on niin rakastunut meidän juoksuiseen narttuun. Olisi haunnut, että koiransa saisi rauhassa nuuhkia mun koiraa. Tokaisin että nyt on vähän kiire ja juoksin metsään. Metsäpolulla nämä tulivat vastaan, olivat oikaisseet että saavat meidät kiinni. Ja se äijä ei meinannut millään käsittää, etten todellakaan halua kiimaisen koirani lähelle yhtään urosta haistelemaan, ja että mulla ihan tosissaan oli kiire! Kuka hemmetti vartoo toista yli tunnin pihalla, kaatosateessa?!
Itse ainakin lapsivapaalla viikolla täyttäisin kaikki päivät ohjelmalla, etten vaan jossain kohtaa havahtuisi siihen kamalaan yksinäisyyden tunteeseen.
Mä odotan ja toivon, että päästöjä vähennettäisiin radikaalisti. Esim yksityisautoilua rajoitettaisiin todella paljon, muovintuotantoa vähennettäisiin, ylipäätänsä meidän kulutusta kontrolloitaisiin. Ruoka on tärkeää ja elinehtomme, mutta tarvitaanko maailmassa ihan oikeasti näin paljon tavaraa?