Wishes

Hei kaikki pitkästä aikaa! Tästä tulee romaani, pahoittelen jo etukäteen.

Ihanaa, että täällä on plussailtu! Paljon onnea, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja kyytiläiset pysyy matkassa mukana :)

Tsemppiä niille, jotka ovat joutuneet uuteen kiertoon :/ kyllä me täältä vielä noustaan tuonne plussalistalle. Itse yritän asennoitua niin että saan sen nyytin käsivarsilleni jossain vaiheessa vuonna 2016. Vaikka se menisi vuoden viimeiselle päivälle niin yritän pysyä positiivisena.

Itse olen pitänyt tarkoituksella hiljaiseloa, mutta kuitenkin käynyt lueskelemassa teidän muiden kuulumisia. Ajattelin, että jos ajatukset saisi siirrettyä tästä vauvantekopuuhista hieman muualle, mutta huonosti onnistuin. Olen myös työkiireiden ja sairastelujen vuoksi ollut hieman sivustaseuraaja.

ON: Viime kierrossahan kävin ultrattavana kun aloitin syömään clomeja ja tarkoitus oli yhdistää siihen sitten inseminaatio. Silloin lääkäri sanoi limakalvon olevan ohuehko, muttei este ja näytti siltä että ovuloisin siinä lähipäivinä. No tästä innostuneena, lähdin sitten ovulaatiotestien ostoon. Tein testejä kp12 lähtien ja mitään ei tapahtunut. Helatorstai läheni ja ajatukset inseminaatiosta kaikkosi jo siinä vaiheessa, sillä olin siihen varannut pienen reissun miehen kanssa. Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon, etten kuitenkaan ovuloi vaikka lääkäri siihen uskoi. Niinhän siinä sitten kävi että helatorstain jälkeisenä perjantaina ja lauantaina sain melko tumman viivan ovulaatiotestiin! JIPII :) se ei ollut yhtä tumma kuin kontrolli, mutta tummin koskaan tähän mennessä saamani, ja hommailtiin sitten miehen kanssa useana päivänä perättäin.

Eihän tuosta mitään kuitenkaan tullut, vaan uusi kierto alkoi viikon kestäneellä tuhruttelulla/tiputtelulla ja nyt eletään kp 3/34. Aloitin uudestaan clomit, nyt puolikas tabletti päivässä. Varasin myös uuden follikkeliultran ja sain sen ensi viikon torstaille eli kp12 niin kuin viimeksi.

Kysyin puhelimessa edellisen ultrauskerran limakalvonpaksuutta ja kertoivat sen olleen 5,2mm. Nyt olen sitten hakenut tietoa tuosta paksuudesta, ja olen melko varma että ongelma on juuri tuo, ettei limakalvo ole tarpeeksi paksu alkion kiinnittymiselle vaikka ovuloinkin. Limakalvon ohuus selittäisi osaltaan tuota viikon kestävää tuhruttelua aina ennen menkkoja, koska se ei ole tarpeeksi paksu kiinnipysymiseen ja näin ollen lähtee valumaan ennen aikojaan ulos. Olen myös kiinnittänyt huomiota, että menkkani kestävät nykyään 2-3 päivää (2 päivää runsasta vuotoa) kun ennen nuorempana kesti hyvinkin 3-5 päivää kunnollisemmalla/tasaisemmalla vuodolla per päivä.

Tuon limakalvon vuoksi clomien annostuskin pienennettiin puolikkaaseen kun ekassa kierrossa se oli 1tabu/päivä. Sitten oli puhetta, että jos näyttää edelleen ohuelle ja en nyt raskaudu, harkitaan jotain muuta lääkitystä. Otin poppakonsteista käyttöön tuon vehnänalkioöljyn, jos sillä olisi vaikka suotuisia vaikutuksia. Samoin mulla olis tuolla maca-jauhetta, mutta se on niin järkyttävän makuista, että en tiedä pystyykö sitä tässä syömään kun ei tuo öljykään mitään herkkua ole :D Yksi kamaluus kerralla ja seuraavan kerran sitten kaikki jos ei tärppää. Olen kiinnittänty myös enemmän huomiota vitamiineihin ja ostin vitamiinilisän. Tähän mennessä olen syönyt vain D-vitamiinia ja foolihappoa.

Että tälläistä tänne, jos jaksoit lukea niin kiitos kovasti :)

T. Wishes kp 3/34 ya 2013

Kimallus84: Kiitos kysymästä, toivottua tulosta ei tullut. Positiivista oli, että tiputtelua ei ollut niin kuin yleensä, mutta menkat alkoi. Nyt elellään taas uutta kiertoa, tänään 3/34 ja ensi viikolla toiseen kertaan follikkeliulta kun aloitin viime kierrossa syömään clomeja.

Olen myös kirjoitellut tuolla Yritys päällä 2015 ryhmässä, mutta sielläkin pitänyt kuukauden verran taukoa. Nyt ajattelin mennä päivittämään sinne taas tietoja kun tämä ketju on niin hiljainen.

T. Wishes kp 3/34 ya 2013

Niin, enhän minä tuota limakalvon paksuutta itse ymmärtänyt kysyä eikä lääkäri sitä sanonut. Sanoi tosiaan vain että on melko ohut. Jotenkin sitä aina menee vähän hämilleen tuolla vastaanotolla ja jää tärkeitä asioita kysymättä. Sitten muistan ja tajuan jälkeenpäin että sitä ja tätä olisi pitänyt kysyä. Pitäisi vissiin kirjoittaa kaikki paperille heti kun tulee joku mieltä askarruttava asia mieleen. Jos tässä keritään ja päädytään inseminaatioon, niin kysyn sitä paksuutta sitten silloin. Onko teillä muilla mitään tietoa noista paksuuksista? Tai mikä olisi sellainen ihanteellinen kiinnittymiseen? 

Wishes kp 12/34 

Tiinu89 en tietenkään loukkaantunut :) Toivon tosiaan, että nämä tuulet vielä kääntyvät niin minulle kuin sinullekin ja kaikille täällä olijoille. Sinänsä on erittäin ikävää, että meitä on niin paljon tälläisessä ryhmässä ja kuinka yleistä raskautumisen vaikeus on, oli tavoitteena esikoinen, kakkonen tai vaikka jo viides. Toisaalta on onni, että tälläinen ryhmä kuitenkin on, josta hakea vertaistukea, kun ei sitä oikein lähipiiristä löydy.

Lähinnä viittasin tällä "osaa arvostaa ihan toisella tavalla" kommentilla siihen joukkoon jotka tulevat erittäin helposti raskaaksi, jotka eivät sitä ehkä niin arvosta, esim. kaikki ei toivotut vahingot, huumehöperöt yms. ja jotka vielä päätyvät tekemään abortin. Tuntuu, että elämä on vain joskus niin epäreilua.

Omaa napaa: tänään käyty ultrassa. Clomeja siis olen nyt syönyt ja ultrassa näkyi melko suuri rakkula. Kohdun limakalvo on kuitenkin melko ohut. Inseminaatiota yritetään maanantaina tai alkuviikosta. Jos ovulaatio sattuu viikonlopulle niin sitten vain ajoitettua pupuilua. Jos tässä kierrossa ei tärppää niin jatketaan vielä clomeilla, mutta vähän eri annostuksella kuin nyt. Jos sittenkään ei toimenpiteet tuo toivottua tulosta, vaihdetaan varmaan lääkettä, jotta limakalvoihin saataisiin lisää paksuutta.

T. Wishes kp 12/34

Heta87 mulla on ollut usein juuri noita tuntemuksia että ei se tärppi omalle kohdalle tule koskaan sattumaan. Tässä pari kuukautta sitten tuli totaalinen romahdus. Olin ollut jo jonkin aikaa mieli maassa ja mieskin tämän huomannut, tosin hän on muutenkin tarkkasilmäinen mun suhteen (mikä onni). Eräänä iltana vain sitten kysyi mikä painaa, vaikka tietysti tiesi mikä on. Siinä vaiheessa murruin ja itkeä vollotin loppu illan, etten koskaan tule raskaaksi tai jos tulen niin varmasti menee kesken.

Tämän jälkeen on hieman helpottanut. Olen yrittänyt iloita keväästä, siitä mitä mulla jo on ja ajatella että kyllä se oma nyytti sieltä vielä saapuu. Tosiaan me ollaan päästy hoidoissa alkuun ja niiden suhteen olen melko positiivinen. Luulen että kun se oma onni jossain vaiheessa toivon mukaan suodaan, niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, vaikka varmasti kaikki täällä olevat jo lapselliset rakastavat lapsiaan paljon. Kyllähän tämä tie myös kasvattaa ihmisenä ja huomaa kuinka vahva sitä onkaan kun aina vaan pettymysten jälkeen jaksaa edelleen toivoa, yrittää ja jatkaa uudestaan. 

T. Wishes kp 10/34 ya 2013