wannabe mami

Ooo Mustikkainen jännityksellä odotan miten käy! :)

Villahuivin akupunktio kokemuksestakin on sitten kiva kuulla, miten sujui :)

Kiitos kommenteista :) kiva kuulla muidenkin ajatuksia kun niitä yksikseen päässään pyörittelee.

Puolison on niin vaikea ottaa kantaa kun ei ehkä ihan hahmota vielä, että mun sisällä vois oikeasti kasvaa toinen ihminen, vaikka muuten kyllä on täysillä raskausjutuissa mukana. "Ei se varmaan vähän viiniä haittaa".

Ekat kierrot olin itse tarkka ja jätin alkoholin kokonaan pois, nyt kun YK4 menossa, niin tuntuu ettei jaksa ottaa enää niin stressiä. Toki otan asian vakavissani, enkä ajatellut nyt "ovulaatio viikon" jälkeen enää alkoholia nauttia (mihin se ovulaatio sitten tällä vkolla oikeasti ajoittukaan :D). Enkä myöskään ite juurikaan juo. Lasin sillon tällön tai sauna olut. 

Samat ajatukset kyllä siitä, että mitä jos se ovulaatio ei tapahtunutkaan koska alkoholi :/

Mutta ei se kolmella ekalla kierrolla onnistunut vaikka ei alkoholia juonutkaan.

Vaikea sanoa näistä. Yleinen kanta ilmeisesti on se, että jo lasta suunnitellessa olisi syytä "käyttäytyä kuin olisi jo raskaana". Näin monesta kohtaa lukenut.

Eräs kaverini ehti olla jopa 7 kuukautta raskaana kunnes tajusi edes odottavansa. Tämän koko ajan hän tupakoi ja käytti alkoholia. Lapsi on kuitenkin terve, kohta jo neljä vuotias, joten näitäkin sattuu.

PS. Toivottavasti edellinen komenttini ei nyt vaikuttanut siltä, että mulla olisi valtaviakin vaikeuksia olla juomatta muutamaa viikkoa :D

Pohdin lähinnä sitä siksi kun olisi kiva, kun on ystävien seurassa, nauttia lasi viiniä ja musiikista rennosti. Sillä tuntuu ettei ole mitään "oikeaa syytä" olla ottamatta lasillista, kun ei ole vielä edes piinapäivätkään.

"Oikean" kiertoni mukaan ovulaatio olisi vasta nyt pe, mutta jos kierto onkin lyhyempi, ovulaatio on ollut jo tai jos se onkin pidempi, niin se on vasta tulossa myöhemmin.

Plääh, välillä tuntuu, että antaa olla koko lapsi touhun kun se hankaloittaa koko elämää ja pitää kaikesta olla niin tarkka (ei pelkästään alkoholi, ravinto yms). Kamala stressi kyllä tästä lapsen "hankkimisesta" on tullut.. Seksiä on toki minun ilokseni enemmän ja se on tätä nykyä jotenkin rennompaa. Puolisoakin on ollut helpompi saada touhuun mukaan, kun ilmottaa, että taas ois "vauvajumpan" aika :D lähtee ihan mielellään jos tietää, että mullakin on kivaa. Mutta on se mennyt aika ajoin jo "pakkonainninkin" puolelle omastakin puolesta :D

Näitä keskusteluja on aina kiva lueskella, muiden kokemuksia ja näkemyksiä :)

Tulee hyvälle mielelle kun on paljon keskustelua aiheen ympärillä vaikka ei olisikaan niin helppoja asioita käsiteltävänä. Hyvä, että tänne saa avoimin mielin jakaa :) ihanaa, että saa myös vertaistukea näin tärkeän asian äärellä! <3

Itse juuri pohdin tässä alkoholin käyttöä tässä "yritysvaiheessa". Miten olette itse toimineet? Tosi monessa paikassa lukenut, että jo lasta harkitessa olisi hyvä jättää alkoholi pois. Tarkoitan sitä, että kun "yrittäminen" alkaa, niin käyttäytyisi jo kuten olisi raskaana, eli nollatoleranssi alkoholin suhteen ja tarkkailisi ravintoa, mikä on alkiolle/sikiölle huonoksi tai hyväksi. Itse olen kuukautisten aikaan uskaltanut juoda maltillisesti (ei niin, ettenkö muuten joisi :D). Eli kun kierto päättyykin raskauden sijaan menkkoihin, olen uskaltanut jälleen juoda sen lasin pari viiniä tai yhden oluen. Mutta esimerkiksi nyt ovulaation aikaan alkaa jo pohtimaan kannattaako sitä. Tuntuu vaan niin oudolta kun raskaudesta ei ole vielä tietoakaan ja silti olisi syytä miettiä mitä suuhunsa laittaa. Haittaako se lasillinen viiniä? Haittaako se raskautumista? Entä alkiota? Onko siellä alhaalla edes ketään :D 

Omaa tilannetta hankaloittaa tällä hetkellä se kun vuosia kestänyt säännöllinen 28pvn kierto onkin muuttunut nyt "yrittämisen" aikana välille 24-30 pvää, eli ovulaatio saattoi olla jo tai sitten se on vasta tulossa. Apua kun tietäisi! Toki voisin tikuttaa tai luottaa kehoni viesteihin (mitä se parhaillaankin kertoo), mutta jotenkin tuntuu hassulta miksen voisi ottaa lasin viiniä tulevana viikonloppuna kun olen menossa eräälle keikalle. Mitä olette mieltä? Kuinka monella on nollatoleranssi koko ajan? Onko joillakin vain osan kierrosta? Miten olette menetelleet?

Onko täällä muuten porukkaa PK-seudulta ketä kiinnostaisi mahdollisesti tavata?

Emme ole itse kertoneet kenellekään vielä edes "yrittämisestämme", vaikkakin yksi ystäväni on niin päättäväinen, että hän aina kyselee viimeiseen asti vaikka kuinka yrittäisi vihjata, että "hankitaan lapsia sitten kun on oikea aika, niitä tulee jos on tullakseen" ja silti hän tivaa mitä sillä tarkoitan :D

Oli sitten pakko kertoa kun ei asia voinut jäädä sikseen. 

Mutta olisi jotenkin ihana päästä keskustelemaan ihan kasvotusten näitä asioita toisen kanssa. Vai mitä mieltä olette ajatuksesta? Onko se liikaa? Jos se onkin joku tuttu :D tämä on kuitenkin kivasti anonyyminä, niin helppo ladella kaikki tiskiin :D 

Mitä raskaus asiaan tulee, niin olimme jo ehtineet siinä vaiheessa mennä niin pitkälle, ettemme voineet peruuttaa jos olisimme raskaana. Sillä tutkimusta edeltävinä päivinä oli oletettu ovulaatio juuri ollut ja olimme yksityisen lääkäriajan jälkeen puuhailleet lapsihaaveen tiimoilta (saimme siunauksen jopa lääkäriltä tähän asiaan). Olimmekin jo varmoja viime viikolla, että raskaana ollaan, sillä kuukautiset olivat myöhässä jo kuusi päivää, alavatsassa tuntui hassua nipistelyä, melkein kuin menkat muttei siltikään, rinnat olivat järkyttävän kipeät ja turvonneet. Koskaan ei ole verisuoneet sillä tavoin rinnoissani pullottaneet ja näkyneet niin selkeästi! Samoin kuten nännit olivat tummuneet. Myös valkovuotoa tuli runsaammin kuin koskaan olen huomannut tulevan (en tiedä liittyykö edes raskauteen, mutta tämä oli poikkeavaa). Sitten tuli tiputus.. Niin maan pinnalle kuin pönttöönkin. Se kuitenkin lakkasi melkein heti ja mietin voiko sittenkin olla!! Jos se onkin kiinnittymisvuotoa tai jotain muuta raskauteen liittyvää. Seurattiin vielä tilannetta, mutta seuraavana aamuna alkoikin jo niin runsas vuoto ja niin kovat kivut, että öisin heräilin särkylääkkeestä huolimatta. En pystynyt käyttämään kuukuppiakaan kun sekin teki niin kipeää. Koko lantion seutua kuumotti ja särki, mietin jo, että järki lähtee siinä tilassa. Raskaustestikin näytti negatiivista, joten se siitä.. Mietin kuitenkin olinkohan raskaana, mutta se menikin saman tien kesken? Mikäli ymmärsin, niin puhutaan "kemiallisesta raskaudesta"? Tosin en saanut plussaa, mutta tämä tuntui todella siltä, että raskaana ollaan. Puolisokin oli niin varma. Tämän raskauden yrittämisen aikana on kuukautiset olleet kyllä niin kummalliset muutenkin, etten enää tiedä.. Kroppa mennyt kyllä ihan sekaisin! Onko muilla tällaista kokemusta, että keho menee mullin mallin? Mistä se edes johtuu? Hormonit?

Hei kaikille pitkästä aikaa! Onnea plussanneille ja tsemppiä sitä odottaville <3

Viimeksi kun tänne kirjoittelin, niin olin raskaus uutisen sijaan saanut tiedon rinnassani olevasta patista. Puoliso lupasi mielen rauhan vuoksi maksaa yksityisen, sillä julkiselle oli niin pitkät jonot ja sanoivat, että "olet jo niin vanha, niin ajat menevät pidemmälle". Kyse oli siis siitä, että olin juuri täyttänyt 30 vuotta ja tämän takia minun tulisi mennä suoraan mammografiaan, enkä saanut aiempia vapaita aikoja ultraääneen.. Pienestä se voi olla kiinni. Yksityiselle sain viikon päähän ajan ja siellä sanottiin, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta ettei osaa sanoa kuitenkaan mikä rinnassani on. Päätettiin siis pitää vielä julkisen aika varmuuden vuoksi, jotta voidaan tarvittaessa ottaa koepalat, sillä julkisella ne maksoivat 500e!!! Yksityisen lääkäri lähtiessäni oli sitä mieltä ettei syytä huolen, voin jatkaa elämääni ihan normaalisti ja jos haluan, niin toki voin pitää vielä toisen aikani julkiselle, ihan vain varmistaakseni asian. Joten olo keveni kummasti ja olin jo huoleton. "Käydään varmuuden vuoksi kuitenkin vielä tarkistamassa asia", puhuimme puolisoni kanssa ääneen, "se on varmasti ihan vain samanlainen rutiini ultraus".

Kun julkisen puolen aika koitti, lääkäri olikin kovin vakavan oloinen ja ultraaminen sen kuin vain kesti (sanoivat muuten, että koska olen niin nuori, niin ultrataan ehdottomasti, ei mammografiaan. Se olikin sitten hoitotaholla niin päin ,kun ajanvarauksessa oli päin vastoin..). Hän pyysi paikalle myös vanhemman lääkärin, jotta varmistaisi asiaa. He sitten yhdessä kertoivat, että näyttää siltä, että koepalat on otettava. Se vartin "perustarkastus" johon ajattelin vain kävellä sisään ja poistua, muuttuikin puolentoista tunnin operaatioksi hoitopöydällä, kyyneleet ja hiki valuen koepaloja otettaessa. Lääkärit sanoivat, että vaikka kyseessä ei olisikaan mitään vakavaa, voi olla, että leikataan silti, sillä se saattaa olla sen laatuista, että parempi varmuudeksi poistaa. Lähdin Naistenklinikalta, jossa tutkimus tehtiin, hysteerisesti itkien, katsoen muiden ympärillä olevien ihmisten ja perheiden vauvailoa, vastasyntyneet lapset sylissään, kaikkien ihastellessa. Mietin vain, että näinkö tässä käy, että ainoa syy miksi minä olen synnytyslaitoksella on se, että minulla mahdollisesti onkin rintasyöpä, sen sijaan, että saisin joskus oman lapsen syliini. Kädet täristen, silmät vuolaasti valuen kyynelistä soitin puolisolleni takaisin, kun hän jo huolestuneena oli soitellut, missä viivyn ja kerroin ettei käynti sujunutkaan ihan odotetusti.. Tuloksia sai sitten odotella muutaman viikon.

Odotuksen jälkeen sain tulokset tekstiviestitse lääkäriltä. Mitään vakavaa ei ainakaan ole tiedossa, eli se ei ole rintasyöpä. Epäselväksi nyt jäi leikataanko silti joka tapauksessa. Sain soittoajan vasta marraskuun puolelle selvittääkseni tämän asian.. Lisää odottelua siis tiedossa.