wannabe mami

Hiphei! Onnea plussaneille, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja tsemppiä vielä kaikille meille sitä plussaa toivoville! <3 olkoon voima kanssamme ;)

Ovulaation liittyen. En aiemmin tiennyt omia ovulaatio oireita ehkä niin vahvasti tai ennemminkin en kiinnittänyt niihin huomiota. Enkä tosiaan tiennyt mikä on ovulaatiolima, mutta jösses!yksi päivä maha oli todella kivulias oikealta puolelta ja mietinkin voisiko olla ovulaatio (tällaisia kipuja tullut siis läpi elämän aiemminkin, mutten ole oikeen tiennyt mitä se on) sitten kävin vessassa ja paperiin tuli todella paljon kirkasta limaa!! Huusin innoissani puolison katsomaan ja hän kysyi, että "räkääkö pyysit mua ihmettelemään" :D tokaisin, että "joo mun alapää aivasti" xD haha, meillä on välillä vähän hurttia huumoria ;D otin siitä kuvankin, mutta tiedä häntä kehtaanko tähän nyt sitä lävästä xD tajusin, että tällaista limaisuutta on kyllä aiemmin ollutkin, mutten ole asiaa sen koomin miettinyt. Ajatellut, että se on vaan jotain perus alapään eritteitä, mitä niitä nyt on xD 

Sitten tuohon tikutteluun. Kokeiltiin siis tällä kierrolla nyt ensimmäistä kertaa ovulaatiotikkuja. Jotenkin sitä ajatteli tähän asti, ettei tarvitse ihan tasan sitä ovulaatiota tietää ja antaa mennä omalla painollaan, mutta näköjään ei se raskaaksi tuleminen ihan niin vain onnistu.. Harmi vaan kun se on sellasta kertakäyttö roskaa sitten, mutta jotenkin tässä lamassa tuntuu, että se ei nyt paina. Nyt tarvitsee jotakin helpotusta miten raskaaksi tulemisen mahdollisuudet olisi korkeemmat. Nyt on sitten ovulaatiohetket käsillä ja sainkin väriä näkymään kp 10, kp 11 ja kp 12 kohdalla. Olin kyllä ihan innoissani kun väriä alkoi näkymään!! Huikeeta miten siitäkin voi tulla iloinen mieli :) oli niin onnistunut olo! Kropassa sentään jotain toimintoja käynnissä. Suosittelen niille ketkä ei oo aiemmin käyttäny, että kokeilee! Tuli kiva olo :)

Tänään on kp 13 ja viiva olikin jo ihan haalea, miltei olematon. Tein keskiarvo laskelman kuukautiskierrostani ja sen mukaan kierron pituus on n. 26 pvää. Eli ovulaatio lienee olevan päivien mukaan tasan tänään. Kuitenkin tuo viiva oli tummimmillaan jo kp 11 kohdalla ja tänään tosiaan jo olematon. Testailen vielä huomenna aamupvstä kuten olen joka aamupäivä samoihin aikoihin testannut, että ilmestyykö enää mitään. Hassu olo ollut alavatsalla tänään. Ihan kun joku "hölskyisi" ja samalla tuntuu paineen tunne. Rinnatkin olleet nyt muutaman pvn aremmat ja turvonneet, liittyen varmasti ovulaatioon. Jännää!

Siltikin sellainen tunne, että ei se raskaus tälläkään kertaa kuitenkaan tapahdu. Miksi nyt kun ei aiemminkaan ole onnistunut. Vähän tuon "viiva tikussa" -innostuksen jälkeen tuli taas kauhea masis, että mitä jos ei taaskaan. Tätäkö tämä elämä sitten on jälleen, että pyöritellään millon ne menkat alkaa, millon seuraava ovis, alkaako ne menkat taas ja sitten taas se seuraava ovis... blaaaaah... Joku sanoi aiemmin, että hänen kaveri oli sanonut, ettei olisi kestänyt kahta kuukautta kauempaa ihmetellä "joko se raskaus alkaisi". Jepp, ei kyllä tämä 5 kuukauden aikainen ihmettely mitään herkkua ole... Saas nähdä lähteekö yk 6 käyntiin joulukuun alussa. Sitten oltaisiin siinä "keskimääräisessä yritys ajassa". Eikö se keskimäärin ollut jotain 6-7kk tulla raskaaksi..?

Oiii onnea Mureke!! <3 Joo mäkin haluun tietää miten menee! 

Voi Marsu1987, mä niin ymmärrän. Itsekin haaveilin tietyistä hetkistä/paikoista/ajankohdista, jolloin ois jo raskaana tai lapsi jo ulkona, mutta tää pettymys kun sitä ei näy eikä kuulu, vie turhautumisen partaalle :( Tsemppiä itse kullekin!

Me joudutaan muuttaa putkirempan alta pois ja käyty tänään oikeen urakalla asuntonäytöissä, josko uusi koti löytyisi pian. On jotenki todella inhottava nyt olla yhtään kotona kun porausta kuuluu lattiasta kattoon ja eripuolilla seiniäkin. Sen verran muitakin remontteja parhaillaan menossa koko taloyhtiössä, että miltei seinät kaatuu päälle, kirjaimellisesti. Tällä hetkellä jotenki kiva miettiä enempi asunto asioita kun lasta :) sellaisella mentaliteetillä, että kiva jos saadaan uusi koti, jossa voitaisiin olla pidempään! Tottakai miettii sitä, että miten lapsi mahtuisi sitten sinne, mutta nyt jotenkin haluan elää hetkessä ja ajatella, että "hei, meitä on nyt vaan kaksi ja sillä mennään!". Panostan nyt meihin ja uuden kodin etsintään :) Keskityn myös ihan vain itseeni ja treeniin. Lapsi tulee sitten jos on tullakseen. Toki tsekkaillaan nyt ovulaatiot yms, mutta haluan priorisoida omaan ja meidän yhteiseen elämään. Yritetään lähtä tässä pikku get away -minilomallekin pariksi päiväksi ;) (kohta oon taas täällä kuitenkin itkemässä kun alkaa yk 6 :D nooo, mutta nyt kevyin mielin kannattaa kirjoitella joskus jotain ilon aihettakin, eikö ;D) 

Kokeiltiin muuten ekan kerran nyt ovistikkuja ihan vaan sen vuoksi, että näkee tapahtuuko siellä edes mitään. Kiitos kaikille vinkeistä, täytyy tsekata ensi kerralla se Tokmanni tai Prisma :) Nuo apteekin oli sen verta kalliit ja saanut huonot arvosanatkin.. No mutta testaillaan nyt ne alta pois kuitenkin. Tänään kokeilin ensimmäisen kerran, eikä näyttänyt mitään. Ehkä turhan aikaista. Tänään kp 8, mutta luin pakkauksesta, että 25pvn kierrossa se tulisi aloittaa juurikin näihin aikoihin. Sen mitä uudella laskukaavalla laskeskelin, niin kierrot mulla tosiaan 24-30pvn väliä ollut, sen 28pvn sijaan. Viime kierrossa oli 25pv, joten ajattelin nyt ajoissa kokeilla missä mennään. Puoliso vitsaili, että mihin tikkuun hän pissaa :D höhöhöhö..

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkavaa viikkoa! Toivottavasti se toisi plussatuulia kaikille!! <3<3<3

Mä niin toivon, että kaikkien vauvatoiveet toteutettaisiin! Kaikille kollektiivisesti voimia tähän touhuun <3

Itellä pahin viha, tuska ja katkeruus vuoti pois kuukautisvuodon myötä, onneksi! Ajattelin jo, etten pääse tästä yli. Vaikka epäreiluuden tunteita silti nousee väkisinkin pintaan. Oli jotenki tosi synkät fiilikset nyt kun yk 4 päättyi, jälleen kerran ei toivottuihin kuukautisiin. Vaikka musta joku täällä hienosti jossain kohtaa iloitsi, että onneksi on edes ne! Sekään kun ei ole itsestäänselvää. Täytyy olla iloinen siis myös niistä kuukautisistakin, eikö :) 

Aiemmin oli keskustelua siitä, että kuukautisten alkamispäivä lasketaan vasta siitä päivästä kun vuoto on runsasta, eikä tiputtelusta päivä/pari ennen kunnon vuotoa. Laskin sitten takaperin vuoden verran kuukautiskiertoa ja täytyy kyllä sanoa, että nyt on mennyt kaikki AIVAN sekasin! Sain kierroista laskettua tulokseksi kiertojen pituuksia 24-30pv, enkä sitä 28pv missä luulossa tähän asti olin elänyt :D tuli vähän shokkina. Laskin sitten niiden keskiarvon ja se taitanee olla siinä 26/27pv:n paikkeilla. Joten ei se nyt kamalasti heittänyt siitä 28pv:stä noin keskiarvollisesti, mutta mitä jos kierto on tässäkin kierrossa (kuten viimeksi laskin) 25pv, niin ovulaatiohan on paljon aiemmin kuin kierrossa mikä on 28pv! Pää tässä menee ihan pyörälle, apua! Päätettiin siis ottaa nyt kovat keinot käyttöön ja haettiin apteekista ovistikkuja (oli muuten kalliita!). Katsotaan nyt sitten tämä kierto niin, että saadaan tarkempi ovis ja selville ylipäänsä tuleeko sitä edes lainkaan.. Olin itse vielä epävarma tikuttelusta, mutta puoliso oli sitä mieltä, että parempi se on nyt testata niin tietää sitten vähän missä mennään.

Mistä ootte ostanut ovistikkuja ja minkä merkkisiä? Nää oli Yliopiston Apteekin omat ja netissä oli saanut huonot arvostelut..

Laskeskelin (ja ohjeissa luki), että 9pv:n paikkeilla voisi jo alkaa tikuttamaan, mutta sitten jäin miettimään sitä, että mitä jos tosiaan kierto onkin vain se 24/25, että pitäisikö aloittaa jo aiemmin.. Miten sitä ennen vanhaa tultiin raskaaksi?! Tarkoitan siis, että mitä tehtiin jos lasta ei kuulunut? Yritettiin vaan? Laskettiinko silloin kuukautiskiertoa vai miten? Kiinnostaisi tietää lasten saamisen historiasta enemmän :D 

Noi kommentit!! Tsiisus, että ihmiset osaa ollakin. Meille sateli "lapsi tilauksia" jo hyvän aikaa ennen kuin kihloista saati häistä oli puhettakaan. "Tehkää lapsi!", "Voitteko tehdä lapsia jo?". Etenkin puolison isä teki tilauksia useampaankin otteeseen :D se alkoi olla kyllä jo aika herttaista, kun niin kovasti isoisäksi haluaa <3 Sitten kun kihlat tuli ja hää järkkäilyt, niin rauhottui tilausten tekeminen. Nyt on taasen puolison äiti alkanut vihjailemaan. Ekaa kertaa häiden jälkeen kun nähtiin ja piinapäivät sattui kohdalla, joten kieltäydyn viinistä, niin heti tuli "sellaisia" myhäilyjä ja katseita. Ne katseet tapettiin seuraavalla kerralla kun korkkasin oluen :D sekin taisi itseasiassa olla alkoholiton olut juurikin taas piinapäivien takia, mutta tuli vaan sellaista silmien pyöritystä kun painelin saunaan olutpullo kädessä ja saunan jälkeen kommenttia: "Minua yritettiin neljä tehdä vuotta..." vink vink... joo tässä muuta tehtykään kun yritetty, kunpa vain tietäisit...

Nyt kun ne lapset olisi tervetulleita ja enemmän kuin toivottuja, niin ei näy eikä kuulu... Tunnen itseni huonoksi miniäksi, vaimoksi ja naiseksi :( koskaan en ole tuntenut itseäni näin huonoksi ja vajaaksi. En pysty itkemättä katsomaan muita raskaana olevia saati kuulla jälleen kerran raskaus uutisia. Etenkin sellaisilta henkilöiltä, ketä ei koskaan edes lasta ajatellut, mutta "nyt vaan pääsi käymään niin".

Ehkä sitä ei pitäisi itsekään haluta. Just go with the flow. Niinkun yksi kaveri totesi, että lapsen teko oli hauskaa aikaa :D sai tarpeeksi seksiä ja yhdessä oloa. Oli kyllä aika tuore suhdekin, että varmaan sekin ajoi asiansa.

Voin samaistua todella hyvin tuohon "ootko raskaana kun et juo?", varsinkin mitä tulee toisten katseisiin mikäli kieltäytyy lasillisesta. Tosiaankin kun oma vastaus on: olisinkin...

Ja nämä:

"Niin tuttuja tunteita.. se on ihmeellistä miten ensin viettää puolet elämästään vältellen raskautta, ja sitten kun olisi enemmän kuin toivottavaa, mitään ei tapahdukaan.

Tänään kaveri ilmoitti olevansa raskaana. Täysin puskista ja vahingossa saavat pikkukakkosen.. tasan ei käy nallekarkit taas. Hiukan käy kateeksi mutta yritän muistaa ettei se ole minulta pois."

Jaan nämä tunteet täysin!! Voi tätä elämän menoa... Ajattelin, että keksin itselleni jonkin uuden harrastuksen johon saisin upotettua kaikki ajatukseni ja tarmoni, jotta vauvahommille jäisi vaan vähän aikaa, eikä sitä jatkuvaa 24/7 ajattelua... Puuh. Mahdoton epätoivo mille ei voi muuta kun jatkaa yrittämistä!

Mietin, että mihin sen rajankin sitten vetää. Johonkin se varmaan on vedettävä. Ei järki kestä loputtomiin tätä työtä minkä asian eteen tekee, toivon määrää ja jatkuvia pettymyksiä. Tiedän, että aikaa on kulunut vielä suht vähän kohdallamme, mutten kuten aiemmin sanoin, niin tuskin tämä tästä aikoihin on muuttumassa.. Niin tunnen sen..

Puoliso kuitenkin jaksaa sanoa: KUN niitä lapsia tulee. Meillä suvussa kaiken lisäksi kaksosia, niin tuntuu hauskalta kun hän sanoo sen monikossa <3 yksi alkuun kyllä riittäisi ;) lapset meidän suvussa on kuitenkin mennyt toiselle puolelle sukua ja meille päin eipä juuri lapsia tule..

Serkkukin tosiaan raskaana, vaikka mehän ne oltiin ketkä kesällä naimisiin meni! Tuntui absurdilta, kun oletuksen mukaan naimisiin menon jälkeen hääpari on se ketä lasta odottaa, ei häävieras :D jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Voimia Kanelipulla <3 ymmärrän hyvin tuon epätietoisuuden ja kysymykset kuten miksi. 

Se mitä olen itse kuullut, niin toisinaan keskenmenoja saattaa tulla, mutta sitten muutaman yrityksen jälkeen se tärppääkin. Keho ikään kuin "harjottelee". En osaa itse sanoa asiaan juuri muuta kuin mitä olen kuullut. Voi kun voisin auttaa enemmän. Sitä kai se tämä kaikki on, harjoittelua.

Sitäkin yksi kaveri, kahden lapsen äiti sanoi, että ennen raskaaksi tuloaan oli epämääräisiä kuukautisia ja kaiketi varhaisia keskenmenoja, sitten tärppäsikin. En tiedä kuinka kauan yrittivät, kun en ole tohtinut kysyä kun varmasti satelee vastakysymyksiä sitten.

Olen kyllä ajatellut, että pakko tässä jollekin on kohta jutella kun muuten pää hajoaa ja parisuhde. Kummatkin alkaa olla siinä pisteessä, että turhauttaa niin paljon, ettei meinaa mistään tulla mitään. Jotenkin kun sitä naiivisti oltiin suunniteltu, että sitten häiden jälkeen tulee jos on tullakseen, kunnes tajusikin ettei se lapsi niin vain tule. Todellisuus iski vasten kasvoja kovemmin kuin osasi uskoakaan. Eihän tässä tosin ole vielä kovinkaan kauan jumpattu. Mutta jotenkin vain tiedän sen, että meidän kohdalla, kuten kaikki muukin, tulee olemaan haasteellista ja lasta ei varmasti näy eikä kuulu aikoihin. Jotenkin vain tunnen sen sisimmissäni. Nyt nämä kaksi viimeistä kertaa kun tuntui, että voisi ollakin raskaana (verrattaessa kahteen ensimmäiseen kiertoon), ei sitten ollutkaan. Niin tuntuu vahvasti, että miten se kroppa nyt yhtäkkiä sitten tajuaisikin miten tämä toimii.

Nyt lähti yk 5 käyntiin. Tiputtelu alkoi jo pe, mutta varsinaiset kuukautiset vasta eilen, joten tänään vasta kp 2. Pitkäksi käy aika, mutta mielessä ei pyöri muuta kun tämä kriisi, etten vieläkään ole raskaana..

Olen itse siis toivonut lasta jo n.10-15 vuotta, mutta parisuhde tai aika ei ole "ollut se oikea". Nyt jaan elämäni ihanan ihmisen kanssa ja suhdettakin takana jo 5 vuotta kera tuoreen avioitumisen. Nyt on kaikista otollisin hetki lapselle ja sitä niin kaivattiin tähän meidän eläämän juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kaikki seisoo paikallaan, eikä ole odotettavissa mitään. Olen jotenkin todella tyytymätön ja pettynyt tämän hetkiseen elämään, vaikka maailman rakkaimman ihmisen kanssa sen jaankin. 

Tämä on vain jotenkin niin henkilökohtainen kriisi, etten tiedä miten siitä selvitä. Luulin, että tämä helpottaisi, mutta pahemmaksi menee..