wannabe mami

Haaveilija_90:

Oo niin ihanaa, että kaikki hyvin! <3 oliko sulla millasia oireita ennen kun plussasit? Tuliko kiinnittymisvuoto esim? entä mielialat?

Itsellä tässä n.vko menkkoihin ja ollut tosi depis olo. Eilen itku tuli syystä jos toisesta ja totesin tämän marraskuun olevan, ei pimeä, mutta MUSTA. Sellainen on kokonaisvaltainen olokin tässä hetkessä. Alavatsa ollut oudon pinkeä ja tänään treeneissä osa liikkeistä tuntui kiristävältä ja vihlovalta. Henkisen olotilan puitteissa en ole toiveikas, että tämä raskaudeksi kääntyy. Jotenkin niin varma olo, että nämä ovat vain menkka oireita jotka pahenevat siihen vkon päähän.. 

Vadelman: 

Siis mitä ihmettä?! Oon tosi pahoillani :( niin ikävä kuulla.. Jaksamista sinne <3 kerro miten tilanne etenee. Josko se siitä alkupaniikin jälkeen helpottaisi!

Itsellä samantyyppinen kokemus kun eräs entinen poikaystävä about 2-3 vuoden seurustelun aikana, yhtäkkiä vain aamupalapyödässä sanoi: "Tämä oli tässä. Mä haluun erota"... Excuse me?! ... Sitä kun luuli luottavansa toiseen ja yhteiseen tulevaan, joten tämä tuli todella järkytyksenä ja meni aikaa, että pääsin siitä yli. Vaikka palasimmekin silloin vielä yhteen. Sanoin nimittäin hänelle, ettei minua jätetä noin vain ja, että hän on "velkaa" meille, että otamme aikalisän ja niin otimme ja yritimme vielä. Suhde päättyi sitten kuitenkin loppujen lopuksi eroon. Hän ei ollut se oikea henkilö minulle, se täytyi vain hyväksyä ja itse suhteen päätinkin. Hyvä näin, koska en olisi muuten tavannut nykyistä aviopuolisoani ja olisin vain katkeroitunut väärän ihmisen kanssa, vaikka olikin vaikea päästää irti. Toivon kuitenkin teille, että saatte asianne kuntoon. Lycka till!

Villahuivi:

Paljon voimia sinne ja niiiiiiiin toivoisin, että teillä lapsi suotaisiin! <3

Tosiaan oma tilanne:

Alavatsaa nipistää, kipristää ja kiristää. Tietyt asennot jotenkin vielä vahvistavat tätä tunnetta. En sitten tiedä voiko olla vaan vatsalihakset tai tosiaan niitä menkka juttuja. Mieliala myös heittelee ja aivot ihan sumussa. Perus marraskuu ehkä :D Tänään dpo7. Eikös se kiinnittymisvuoto pitäisi noin 1vkon jälkeen ovulaatiosta tulla jos on tullakseen? Näin muistelin..?

Käytiin pienellä pikaisella lemmenlomalla, mikä osui juuri hääpäivämmekin kohdalle sopivasti <3 Totesin siellä, että onhan meillä kivaa ihan näin kahdestaankin :) nyt kun uusi kotikin tiedossa ja sisustus inspikset pomppasi huippuunsa (vaikka tähän mennessä ne oon olleet olemattomat about 5 vuotta, kun ollaan asuttu aina väliaikasesti jossain, syystä tai toisesta mm. ulkomailla asuminen ja putkirempat yms), niin jotenkin ajatus muuttui, että meneehän tämä näinkin jos ei sitä lasta tule. Tai adoptio on meillä sitten ratkaisu jos ei omintakeisesti saada uutta elämää aikaan. Eikös se ole ekologisempaakin niin? :D Oliko liian raju vitsi..? :/

Halusin vielä vastata Aamukahvi alla olevaan kommenttiisi, vaikka itse vasta tähän keskusteluun liityn, enkä painanut nuolia ylös enkä alas:

” Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla ”vauvakuplassa” ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko huonoa se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa”

Itse jäin vain pohtimaan, että mikset ole odottajien ryhmässä, mikäli olet jo raskaana viidennellä kuulla? Ei niinkään se uraorientoituneisuus. En sano, ettetkö voisi olla täällä keskustelussa, älä ymmärrä väärin, mutta yleensä he ketkä ovat jo tulleet raskaaksi ”hyvästelee” nämä ”yritys /toive”-ryhmät ja liittyy esim. ”elokuiset” (lasketun ajan mukaan) keskusteluun. Toki on kiva kuulla myös JO raskaana olevan näkökulmia ja mielestäni ryhmään on tervetulleita kaikki eri elämäntilanteissa olevat :) kuten sanoitkin, että erilaisuus on rikkaus, olen ehdottomasti samaa mieltä!

Nämä raskaus asiat ovat myös todella herkkä aihe, etenkin sellaisille keille raskaaksi tuleminen erinäisistä syistä tai jopa ilman syytä, ei meinaa tapahtua. Se voi tuntua pahalta kun toinen kertoo, ettei välttämättä edes ajatellut ”hankkivansa” lapsia, mutta hankkii kuitenkin koska muuten asia saattaisi jäädä harmittamaan (tai tulee esim. raskaaksi vahingossa). Vielä lisäksi kun kertoo raskaaksi tulemisen tapahtuneen ilman sen kummempaa yrittämistä. Halusin vain nostaa näitä EI -raskaana olevan näkökulmia kun kerran kysyit mistähän ne nuolet alaspäin johtuivat. Luulen, että nämä ovat osa niitä seikkoja. Nämä ovat myös niitä hankalia asioita ja mieltä herkistäviä seikkoja, heille ketkä eivät ole raskaana, joita itsekin mainitsit jo raskaana olevana.

Ajattelin vain avata sen mikä itselleni (ja ehkä muillekin) tuli mieleen :) toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan, sillä en missään nimessä halua "häätää" (varsinkin kun itsekin täällä keskustelussa ihan uutena) sinua tai muutenkaan pahoittaa mieltäsi. Kaikkea hyvää ja onnea toivotan raskautesi kanssa :)

Heippa kaikille! Lueskelin kaikki aiemmat kommentit, ykkössivulta asti :) Onnea kaikille juuri plussanneille ja jo raskaana oleville, sekä osanottoni keille on tullut menetyksiä <3

Minäkin päätin liittyä nyt myös tänne ryhmään tuolta ”Toiveena vauva vuodelle 2019-2020” (muistinkohan nimen oikein), sillä tälle vuodelle lapsen saaminen olisi todellinen ihme ja jotenkin alkaa usko mennä siihen, että edes vuonna 2020 lasta kuuluu... Minulla kun alkaa vahvasti olla se fiilis, että olemme juuri se pariskunta kaikkien muiden helposti lisääntyvien kavereiden ja sukulaisten keskellä, ketkä eivät raskaaksi tule millään ja hoitoihin hakeudutaan kun yritystä on se vuosi mennyt. Eli tällä hetkellä ei fiilikset ole kovinkaan korkealla ja nyt odotellaan josko ne kuukautiset sieltä puolentoista viikon päästä sitten tapansa mukaan alkavat...

Kerron tännekin hieman taustoista. Ollaan aviopuolisoni kanssa molemmat 30 vuotta, kesällä menty naimisiin ja päätettiin melkein heti häiden jälkeen, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt lainkaan suhteemme ajan, eli viisi vuotta olen mennyt ”luomuna”, ehkäisynä kondomi. Kuukautiset ovat olleet suht säännölliset 25-28 pvn välillä. Nyt ”yrittämisen” jälkeen ne ovat heitelleet jopa 24-30 pvn välillä ja muutenkin muuttaneet jotenkin ”muotoaan”. Kestävät vähemmän aikaa ja 1-2 pvää ennen kuukautisia tulee tiputtelua. Kuukuppia (jota olen 5 vuotta käyttänyt), en ole pystynyt enää lainkaan käyttämään, sillä jostain syystä se on alkanut särkeä ja vihloa, jolloin myös menkkakivut ovat jotain aivan järkyttäviä. Öisin jopa herännyt kylmä hiki koko kropassa niin, että ihan ahdistaa se kupin tunne, aivan kuten olisi joku tulehdus päällä. Siksikin toivoisin, että raskaus alkaisi mahdollisimman pian, jotta ei tarvisi kuukaudesta toiseen kärsiä, kun muut kuukautissuojat eivät minulle sovi (paitsi kestositeet vielä kokeilematta). Olen todella kimurantissa tilanteessa kerran kuukaudessa, kun jotain suojaa on käytettävä, mutta kaikissa on haittavaikutukset. Sitä valitsee sitten vuorollaan sen pienimmän pahan...

Tämä on nyt muistaakseni yrityskierros 5. Kuten jo alussa sanoin, niin tunne siitä, ettei raskaus saanut tälläKÄÄN kertaa alkua, on todella vahva. Mitään oireita ei ole ja olo muutenkin niin ”epäraskaan” tuntuinen (mitä se sitten tarkoittaakaan). Eka yk meni huoletta ja hauskastikin, kun seksiä oli enemmän ja säännöllisemmin (mä olen se haluavampi osapuoli meidän suhteessa :D). Kunnes se päättyi katkeraan loppuun kuukautisten alettua. Sitä jotenkin ajatteli, että kun elämäntapamme on todella liikunnallinen, olemme kumpikin hyvässä kunnossa, ravintoasiat on kunnossa, hormonaalista ehkäisyä ei ole tosiaan vuosiin ollut, kuukautiset suht säännölliset ja muutenkin kaikki (ainakin) ulkoisesti reilassa. Olen käynyt myös alavatsan ultrassa, sillä tämän ”yrittämisen” aikana kuukautiset kerran jatkuivat kahden viikon verran niukkana rusehtavana vuotona ja lääkäri totesi, että on hyvä tsekata. Ultran mukaan kaikki näyttäisi kuitenkin olevan täysin kunnossa. Mutta tässä sitä ollaan, monien kuukausien pettymysten jälkeen, lasta ei vieläkään kuulu... Toki ”yritystä” on silti vasta vähän aikaa takana. Toisilla kun se voi kestää useita vuosia tai lapsia ei tule välttämättä lainkaan. Se tässä pahin pelko onkin... Vielä kun KAIKKI ympärillä olevat pariskunnat ja sukulaiset heti 9kk häiden jälkeen saavat esikoisensa... Ei vaan meillä. Niin kyllä se vetää mielen matalaksi. Etenkin kun elämäntavat todella erilaiset kuin monella muilla ympärillä olevalla. Mutta aina sekään ei ole tae lasten saamiselle ja se on tullut huomattua...

Kiiltotähti kirjoitti:

Eilen en jostain syystä saanut julkaista kommentteja, tiedä syytä.

Kiitos noista vastauksista koskien siemenneste analyysia, uskon että puolen vuoden yrittämisen jälkeen sitä voisikin mennä testeihin, mies yhtä kovasti mukana tässä yrityksessä kuin itsekkin joten hän kovin suostuvainen.

Molemmat meistä toivonut jo useamman vuoden lasta.

Portland

Sisko yritti reilusti yli vuoden lasta ja ymmärrän kyllä että kun on pitkään yrittänyt, ei enää lopulta jaksa kun kaikki pyörii sen ympärillä ja kuukausittaiset pettymykset yms. Siskolle kävi niin, että kun he lopettivat yrittämisen hän raskautukin siitä hetken päästä.

Tsemppiä piina päiviin, täällä peukut pystyssä kaikille! :) 

Itsellä dpo 5, rinnat kipeät ja alavatsa. Onneksi saa nyt vklp muuta ajateltavaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

_________

Mitä tarkoittaa "kun he lopettivat yrittämisen hän raskautukin siitä hetken päästä" ? :)

Eli eivät laskeneet kiertoa vaan meni rennosti, että jos nyt sattumalta osuis kohdalle? 

Haluan siis vain ymmärtää mistä on kyse :)

Mäkin oon kuullut/lukenut tällaisia. Voiko se "yrittäminen" tosiaan häiritä niin paljon raskautumista? Se stressi ja paine?

Onko se vähän sama kuin "se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa?" 

Mietin kanssa josko seuraavassa kierrossa ei laskeskelisi vaan harrastelisi seksiä kun siltä tuntuu. Ottaisi sen kierron "taukoa". Ehkä se olisi ajankohtaista koska jo tässä kohtaa meinaa nuppi hajota, vaikka innoissaankin tässä kyllä ollaan. Saisi hengähdettyä vähäsen, vaikka tuntuu, että se kierto menisikin ikään kuin "hukkaan". Tiedä häntä. Nyt pakko saada jotakin muuta ajateltavaa!

Ihmettelen sitäkin kun mitään hormonaalista ehkäisyä meillä ei ole ollut. Eli tämä 5 vuotta yhteiseloa ollaan menty kondomilla, mutta sitä ennen kyllä käytin e-pillereitä miltei 10 vuotta. Kaverilla kesti nimenomaan pillereiden takia about sen 6kk tulla raskaaksi. Olen ymmärtänyt, että se onkin ihan normaalia. Eli meillä ei ole niin ikään taustalla "häiritsemässä" mitään ulkoista hormonaalista seikkaa, mikä vaikuttaisi raskautumiseen. Siksikin sitä varmaan luuli, että se tapahtuisi noin vain, mutta eipä se ihan sillä lailla tunnu meillä menevän... Sitten sitä pyörittelee mielessään, että miten tässä nyt näin kävi? Ei jotenkin järki meinaa seurata perässä, että se yksi luonnollisimmista asioista mitä ihmiskeho tekee ja mihin se on myös tarkoitettu, ei vain suoriudu. Jostain luin juuri hiljattain, että raskaaksi tuleminen on sikäli ihme, että se on kuin tiputtaisi neulan Eiffel-tornista ja yrittäisi saada sen osumaan neulapää edellä johonkin kohteeseen (vai miten se meni). Mutta idea on se, että se on niin monen sattuman summa, että se tapahtuu, että se on melkein ihme. Sitä ihmettä odotellessa! No nyt meillä on ainakin uusi koti tiedossa, josko se toisi iloa niin, ettei tarvisi tätä asiaa alati murehtia!

Vielä tikuttelusta? Kuinka monta päivää viivat ovat näkyneet? Joku laittoikin omaa tikku kuvaa, kiitos siitä :) itse en tiedä kehtaanko ja testit on muuttuneet jotenkin hassun näkösiksi. Ei näy samalla lailla viivat kuin silloin kun testiä teki. Yksittäistä kuvaa on kyllä sellaista selkeää. Mutta siis niin, jäin vain ihmettelemään viivojen lyhyyttä. Onko tosiaan niin, että viivoja tulee vain sen noin 3 pvää..? Tuntuu jotenkin lyhkäseltä. Tosin tein netissä ovulaatiolaskurin ja se näytti hedelmällisimmät päivä juurikin vain kolmelle päivälle, mutta ne ei  täysin täsmää tikkujen viivojen kanssa.. 

Tajusin muuten senkin tuossa laskuria tehdessä, kun se näyttää myös lasketun ajan, että nyt on tullut "aika täyteen", kun alottettiin "lapsen teko" kuin, että mihin laskettu aika osuu. Tarkoitan siis sitä, että aloitettiin elokuussa "yrittäminen" ja arvioitu laskettu aika on mennyt nyt jo sen ohi (eli jos nyt onnistuisi niin laskettu aika olisi arvion mukaan 14.8.2020).. Enpä tiedä miksi tätäkin ajattelen... Olen vain kateellinen heille, ketkä häistä 9kk jälkeenpäin synnyttää esikoisensa. Kuinka "yrittäminen", ei ole yrittämistä nähnytkään vaan nimenomaan lapsi vain "tehtiin"...