wannabe mami

Heippa pitkästä aikaa! Pakko tulla kirjoittamaan tänne, vaikka nyt tulee täysin omanapa päivitys. Pakko purkaa tai kohta halkeen!!  Puoliso kuuntelee ja tukee kyllä, mutta on se vaan niin, ettei ymmärrä täysin samalla lailla kuin te ihanat täällä! <3 kait se on se sukupuoli juttu sitten :D don't know!

Tänään kp 26/26 mutta ollaan reissussa eikä ole raskaustestejä mukana. Sen verran ollaan skutsissa, ettei täältä päin testejä ihan noin vain edes haeta. Mulla ilmennyt oireita jos moista. Nyt on noin viikon olleet rinnat tosi kipeet ja esimerkiksi kun kävin avannossa juili nännejä aivan samperisti! Eipä oo koskaan ennen moista ollut! Avannossa käyn yleensä 1-3 kertaa viikossa. Yleensä rinnat kipeytyy ja turpoaa hieman vasta pari päivää ennen menkkoja. Nyt ne on vaan turvonneet turpoamistaan ja kipeytyneet yhä enemmän tässä viikon saatossa. Valkovuotoa ei ole tullut kuten on aiemmin ennen menkkoja tullut (ainakin mitä muistan parista viime kierrosta). Myös etova olo ollut ajoittain ja välillä sellainen olo, että meinaako oksennus tulla. Puoliso söi porkkanaa yksi päivä ja sen haju oli ihan järkyttävä ja ällötti.

Viime yön nukuin todella huonosti. Ihan kuin kehossa ois muurahaisia ollut. En kyennyt rentoutumaan millään ja vessassa piti juosta jatkuvasti. Myös pistävä alavatsakipu iski yhdessä vaiheessa. Sellainen äkillinen pisto mikä kesti hetken. Sitten tuntui ihme myllerrystä. 

Ajatukset siitä, että olisiko nyt OIKEASTI tärpännyt pyörii mielessä jatkuvasti. Toiveet raskautumisesta latautuu täysiin sfääreihin mutta kuitenkin ajatus siitä, että miksi muka tässä kierrossa se tapahtuisi, kun ei se ole näissä muissakaan kieroissa onnistunut. Miksi muka juuri NYT? Heinäkuusta saakka jumpattu ja aina on kierto päättynyt kuukautisiin. Se on se normi mihin tässä elämässä on tottunut. Kerran kuukaudessa ne menkat on aina tulleet, miksi ne muka jäisi tulematta? PÄÄ HAJOO!

"Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää." 

Kaneli78, pystyn NIIIIIN samaistumaan tähän!! Muutama eka kuukausi meni jännityksessä ja uuden odotuksessa, kunnes about yk 3/4 paikkeilla alkoi koko touhu muuttaa muotoaan. Sitä alkoi käsittelemään koko tätä lapsen saamista aivan eri näkövinkkelistä. Se aloitti myös minulla yhden elämäni suurimmista kriiseistä ja koen olevani jokseenkin jopa masentunut tämän asian tiimoilta. Aloin myös käsittelemään elämä taaksepäin. Omaan lapsuuteeni. Olen aina ollut kaiken kanssa todella yksin ja jo pienestä pitäen joutunut pärjäämään yksin kun omat vanhemmat eivät oikein ole vain osanneet. Lapsuuteen liittyy hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Tiedän, että olin haluttu ja rakastettu, mutta silti koin koko lapsuuteni, etten ollut haluttu ja rakastettu. Minulla on paljon hyviä muistoja ja lämpimiä sellaisia, mutta myös todella kipeitä traumoja, joita yhä käsittelen. En nyt halua sen enempää asiaa avata, mutta koen lapsuuteni, nuoruuteni, aikuistumisen aina tähän olleen erittäin haastavaa. Vasta nyt kun olen ottanut etäisyyttä vanhempiini alan ollu jo jollain tolkulla niistä asioista. Tiedän myös, etten missään nimessä toista heidän virheitään oman lapsen kanssa. Tiedän myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan kipeistä asioista ja traumoista joita he ovat minuun jättäneet. Olen onneksi pärjännyt elämässä siitä huolimatta omillani melko hyvin. Nämä traumat vain kuitenkin elävät yhä minussa ja moni ketä asiasta tietää, on sanonut myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan. Mietinkin voiko nämä asiat vaikuttaa tähän lapsen saamiseen? Muutama henkilö on minulle sanonut, että voi. Koska mieli ja keho toimii yhdessä, niin tällä voisi olla vaikutusta tähän lapsen saamis asiaan. Siksi mietinkin, etten jopa uskalla enää keskustella vanhempieni kanssa, sillä jos raskautuisinkin HETI sen keskustelun jälkeen, olisi se merkki siitä, että se olisi tullut tehdä jo aikaa sitten ja olisin voinut välttyä tältä, että yhä puolen vuoden jälkeen lasta yritämme. Se ajatus jotenkin pelottaa minua aivan valtavasti :( 

Onko muilla samoja mietteitä siitä, voiko tällaisilla asioilla tekemistä lapsettomuuden kanssa? Elämä traumat, oma lapsuus jne?

Kuten arvata saattaa niin kuukautiset ne täälläkin sitte tapansa mukaan alkoi ajallansa.. Tänään elellää kp7 kohdilla. Ensimmäiset päivät olin niin masentunut, ettei mistään tullut mitään. Itkin vain tuskissani ja syöksyin suin päin toivottomuuteen HETI kun verta ilmestyi paperiin. Nyt kuitenkin hieman helpompi olo ja olen vihdoin normaalimmat menkat! Kuukuppia tai tamponia en uskaltanut vieläkään laittaa, ehkä ensi kierrossa. Nyt ei ollut kivut niin jäätäviä ja ne olivat tosi normaalit minulle. Vuoto alkoi aika lailla heti ja kesti 4 päivää, mikä myös minulle normaalia. Oli helpottavaa jotenkin, että oli niin paljon normaalimpi kierto nyt kuin mitä tämän yrittämisen aikana on ollut! En sitten tiedä mistä se kertoo. Odotan yhä lähetettä sinne gynelle, että saisi kuitenkin tsekattua mikä niitä ongelmia mahdollisesti on aiheuttanut. Huomasin kuitenkin yhden merkillisen asian. Lenkillä ollessani minulla alkoi tuntua kipua ja painetta vasemmalla puolella munasarjojen kohdalla. Voiko tämä olla viite endometrioosiin..? Olen ymmärtänyt, että esim lenkkeily saattaa aiheuttaa kipuja? Kuten myös yhdyntä jota myös on ilmennyt viime aikoina. Minulla suuri endometrioosi rasite suvussa. Mutta voiko se puhjeta milloin tahansa?

Ihanaa viikonloppua kaikille! Hurjasti oli ihania uutisia plussista ja ultrista <3 niin kiva kuulla kaikkien kuulumisia! :)

Kiitos myös Eveliina90 kokemuksistasi :) kiva kuulla myös näitä vastakkaisia, että tieto tulikin ihan puskista. Kaiketi tuo etova/kuvottava olo on se mistä sen varmiten tietää. Taisi yksi kaveri siitäkin mainita. Se on ilmeisesti melko merkittävä oire..? Itsekin olen herkkä kehonviesteille ja reagoin herkästi, joten on hankalaa kerran kuukaudessa kun "ilmoituksia" tulee mutta tiedä sitten onko kyseessä vain normi menkat vai ei. Eipä kovin "raskas" olo ole koskaan ollut :D Eipä nyttekään. Puoliso puolestaan valitteli huonoa oloa :D minulla myös aamulla vatsa sekaisin, joten lieneekö jotain huonoa ollut siinä mitä eilen syötiin kun molemmat oireilee :/ 

Kiitos myös kokemuksista Tähti. Hienoa kaikesta huolimatta, että teillä on pienokaisenne ja toivotaan, että toinenkin tulisi! :) 

Kiitos myös Mureke kokemusten jaosta :) Voi kun itsellekin tulisi "vain sellainen olo", eikä aina tätä samaa vanhaa, että testaa heti kun voi ja negatiivinen tulee :( yhtään haamun haamuakaan ole koskaan tullut. Ainoa ilo on ollut ovistikkujen plussat. No edes ne! Jänniä unia kyllä! Ehkä vain just alitajunta käsittelee :D Miten sulla mennyt? Kiva kuulla kuulumisia :)

Nemille isot tsemppihalit! Kovasti kuulostaa, että olisit raskaana. Ehkä viiva vahvistuu kuitenkin vasta myöhemmin? On varmasti todella piinaava olo. Ymmärrän tuon "tyhmän olon" mikä tulee siitä kun ajattelee, että on raskaan ja ei olekaan. Vaikka toivon todella, että nyt olisit! Varmasti raskasta kun ensin tulee niin suuri toivo ja sitten tuleekin päinvastaista. Jaksamista! 

Voi Hanski!! Toivotaan, että kaikki olisi nyt hyvin ja vuoto olisi jotain ihan muuta. Paljon voimia sinne!

Tänään kp 26/26 mutten uskaltanut aamulla testata. Puolisokin sanoi, että ei nyt stressata, kun kyselin pitäisikö vain odottaa menkkoja vai kuitenkin testi tehdä. Hän osaa ottaa rennommin vaikka toki harmistuu myös joka kuukausi kun lasta ei kuulu, mutta ottaa asian PALJON reippaammin kuin minä :D Tämä kierto sovittiin, että ei tosiaan seurata ovista, ei tikuteta, ei ajoiteta seksiä tarkoituksella, ei testatakaan, vaan ollaan kuin olisi normi kuukautiskierto. Joten niillä mennään! Olen muutenkin ihan varma, että menkat alkaa ensi tai sitä seuraavana yönä. Niin ne on nyt viime aikoina aina alkaneet; yöllä. Muutenkaan mitään poikkeavaa ei tunnu, eikä tässä kierrossa ole muutenkaan ollut. Muutaman kerran tuossa about kierron puolivälin jälkeen (tiedän siksi kierron koska 1.1 oli kp 1, 2.1 kp 2, 3.1 kp 3 jne :D) eli oletetun oviksen jälkeen (senkin tiedän koska tunnen usein about kierron puolivälissä tietynlaista toispuoleista kipua/painetta :D) tuli muutaman kerran niin kovia vihlaisuja, että menin ihan kyykkyyn. Olin menossa jääkaapille ja pakko oli kyykistyä ihan linkkuun kun juili niin pahasti, ettei pystynyt seistä. Tällaista ei ole kyllä aiemmin ollut! No mieli tietysti haluaa ajatella, että se liittyisi raskauteen, mutta eiköhän se ollut jotain suolen liikettä jostain ruuasta johtuvaa :D

Pieni galluppi: pitäisikö huomenna kuitenkin jo testata..? Entä pitäisikö tikuttaa taas ovista tässä kierrossa? (aiemmin tikuttanut 2:n kierron ajan)

30v/30v, ensimmäinen toiveissa, noin 6kk yritystä

Joo Villis toi: "ei kannatta stressata, ottakaa vaan iisisti!" on klassikko! voi luoja. sen tietämyksen mukaan mitä itsekin asiasta lukenut ja tiedän, niin ei sillä ole asian kanssa tekemistä, kuten Kaneli myös kirjoitti, että vasta sitten jos se vaikuttaa kuukautisiin merkittävästi. Etenkin fyysinen stressi kuten anoreksia, sen yhteydessä saattaa kuukautiset jäädä kokonaan. Myös mikäli rasvaprosentti laskee liian alas kuten fitness ihmisillä saattaa jäädä kuukautiset myös pois. Naisilla rasvaprosentin tulee olla tietyllä tasolla jotta raskaus voi onnistua. Siksi aikoinaan hieman "pyöreämpiä" ja muodokkaampia naisia ihannoitiin ja ajateltiin, että he ovat ihania juuri siksi, että ovat hedelmällisempiä :) ihana ajatus eikö! Olen mielestäni jostain lukenutkin, että tämä osin pitääkin paikkansa. Tuosta stressistä kirjoitti myös tämä Vauva Projekti -kirjan kirjoittaja. Siinä mainitun tutkimuksen tuloksissa stressillä ei ollut merkittävää seikkaa raskautumisessa. On se kuitenkin niin kovin monimutkainen asia, että KAIKKI asiat kohtaa ja sujuu niin, että lapsi saadaan maailman asti! Suosittelen katsomaan Netflixistä "Pikakuva" -nimisen lyhyt dokumenttisarjan. Siinä oli mielenkiintoista asiaa juuri tästä miten monimutkainen asia se raskaaksi tuleminen on! Hyviä vertauksia siinä :D

Kiva kuulla Kaneli jos jotain apua minun tieto taidostani! :) kiva jos voi olla avuksi.

Joo mullakin mielestäni joka kierto on erilainen mitä siihen valkovuotoon tulee. Siksi en uskalla sitä seurailla. Nyt ollut tosi kostea meininki ja joka yö olen nähnyt seksiuniakin :D

Kiitos myös kokemustesi jaosta :) itsekin jotenkin ajattelen, että kyllä sen sitten tuntee ja VARMASTI jos on raskaana. Siksi epäilenkin, ettei mitään koskaan ole tuolla tapahtunutkaan kun ei mitään todella poikkeavaa ole missään kierrossa ollut. Tai no niitä kovia kipuja mitkä vei ihan päivystykseen saakka nyt viimeksi ja joskus yk3 olin satavarma kun menkatkin myöhässä, mutta tuskin mitään kuitenkaan tapahtui. Harmittaa todella paljon, sillä tiesin aina, että raskaaksi tuleminen on minulle vaikeaa. En tiedä miksi, mutta näin olen aina vastannut jos on kysytty aionko hankkia lapsia: "jos vain saan, mutta luulen, että se tulee olemaan vaikeaa." Nyt sitten kun ollaan "toteutus vaiheessa" niin näyttää käyvän toteen, että oikeassa olin koko ajan. Tähän taustaksi se, että suvussa on endometrioosia ja minuakin on ollut kuulemma myös vaikea saada aluille. Kaiketi sen endometrioosin takia. Kuitenkin osa suvusta on lisääntynyt hurjaa vauhtia ja melkein kaikilla on vähintään 3 lasta! :D Minulla ei endoa ole kuitenkaan todettu. Katsotaan miltä nyt näyttää jos sinne gynelle pääsen. 

Miten tuo valkovuoto? Onko se normaalia, että sitä tulee juuri ennen kuukautisia? Eilen jo luulin menkkojen alkavan kun sen verran tuli, että tuntui kun vuoto olisi alkanut. Tosi kostea meininki muutenkin :D Mä en koskaan oikein ole varma, mikä nyt sitten on normaalia ja mikä epänormaalia, tiedä häntä! Kai sekin on yksilöllistä..?

Juttelin parin lapsettoman kaverini kanssa lapsi asioista kun se tuli puheeksi keskusteluissamme. Muutaman kerran tuli lauseita kuten: "niin niitä lapsia tulee sitten kun on tullakseen", "niilläkin on sitten oma aikansa". Teki NIIIIIN mieli sanoa, että meillä on se aika NYT!! Olisin niin kovasti halunnut kertoa tästä tuskasta kuinka yritämme ja yritämme, sitten otamme rennosti ja emme yritä, nautimme vain toisistamme ja iloitsemme kaikesta muusta ja silti "lapsia ei tule kun on tullakseen"! En kuitenkaan tohtinut sanoa tilanteestamme mitään vaikka mieli kovin teki. Haluaisin olla jo raskaana ja kertoa kuinka kauan yritimme ja kuinka raskasta aikaa se ajoittain oli. Haluaisin jättää jo tämän ajan taakse ja keskittyä eteenpäin.

Onko teillä muilla paljon tilanteita jossa lapsi asiat nousee keskusteluun ja haluaisitte vain oksentaa kaiken ulos ja kertoa ns. "totuuden"?