wannabe mami

Kiitos ihanat kommenteista! <3 Lohduttavia sanoja <3 Tsemppiä myös muille!

Mikäli oireita ei olisi tähänkään asti ollut lainkaan, en olisi välttämättä niin huolissani. Oireet on muutenkin olleet sen verran maltillisia. Mutta kun kaksi viikkoa kestäneet selkeät oireet loppuu kuin seinään, niin väkisinkin miettii, että mitäs ihmettä tämä nyt on. Ainoa selkeä syy tietysti mikä tulee mieleen on se keskenmeno tai tuulimuna. Vielä kun KAIKKI oireet katoaa yhtäkkisesti, niin kyllähän se pistää miettimään :/ Rinnatkin olleet niin turvonneet ja kipeät, että esim urheiluliivien ja kireiden toppien käyttäminen on tehnyt kipeää. Samoin kuten uiminen. Kotona usein hengailen ilman mitään liivejä, nyt erityisesti ja siksi huolestuinkin kun puin urheluliiviä päälle ja se ei nyt aiheuttanutkaan kipua :/ Sitten tunnustelin ja katsoin tarkemmin, niin tosiaan ihan kuin tissit ois "tyhjenneet". Vähän kuten menkkojen lopussa ne taas jotenkin menee "löysemmäksi". Myös sellainen menkkamainen haju tuolla alhaalla ja pyyhkiessä tuli ovisliman kaltaista kirkasta limaa. Sitä sitten ylianalysoi kaiken ja ahdistuu.

Kuten tuossa aiemmin kirjoitinkin niin pelkään, että "päästään liian helpolla", eli että eka plussa ei menisi kesken (tai olisi tuulimuna) vaan kaikki sujuisi hyvin ja marras/lokakuussa meillä olisi pieni vauva. Vaikka eihän me tähänkään asti nyt niin kovin helpolla päästy. Elämässä ylensääkään kun aina on saanut taistella kaiken kanssa. Koulut, työt, ihmissuhteet jne. Se olisikin ennemmän luonnollista jos joku menisi nyt pieleen kuin se, että ei menisi.

Menin ja luin aiheesta ja äkillinen oireiden päättyminen voi olla oire juurikin kesken menneestä raskaudesta. Sitten taas ei. Oireet voi vaihdella, tulla ja mennä raskauden aikana. Yksi kirjoitti eräässä (jo 10 vuotta) vanhassa keskustelussa, että oireet päättyivät äkillisesti alkuraskauden aikana ja hän huolestui onko lapsella kaikki hyvin. Ultrassa sitten selvisi, että hän odottaa kaksosia. Se oli todella lohdullinen kommentti! <3 

Puolisolla ollut nyt niin tiukka ja kiireinen työrupeama, että olen ollut liikaakin yksin nyt tämän koko viikon tämän raskaus asian kanssa, että ihan harmittaa. Hän ei ole kyennyt juurikaan keskittymään koko raskauteen ja muutenkin hieman poissa oleva. Ymmärrän tämän täysin kun näen vierestä kuinka paljon hänellä on nyt tässä ollut töitä. En itsekään jaksaisi välttämättä jaksaisi hössöttävää puolisoa pitkien päivien päätteeksi :D Alkavan viikon loppuviikosta hänellä pitäisi olla enempi aikaa edes sulatella koko raskaus uutista.

Toivotaan, että beibi pysyy nyt mukana ja nämä "oireettomat oireet" olisivat vain jotain kropan tottumista tähän raskauteen tms.

Pakko tulla purkaa mieltä. Mä pelkään, että meillä meni kesken :/ Kaikki oireet on alkanu hiipua pois ja jotenkin sellainen tyhjä olo :( Rinnat eikä nännit oo enää turvonneet ja arat, vaan jotenki tosi "tyhjän oloset". Ihan kun ilmapallot ois tyhjentynt. Ala-vatsan turvotusta ei ole mutta pientä nipistelyä ollut aika ajoin. Näytän jopa laihemmalta nyt kun ennen raskautta :/ Happeakaan en tunnu saavan enää niin kevyesti ja muutenkin koko olo on liian tavallinen.. En kestä jos tää nyt meni tässä :( Johan tästä viikon ehtikin nauttia.. 

Oon ollu aika lailla yksin kotona koko viikonlopun, joten tässä yksin nyttekin sitten jo harmittelen jos meni nyt poikki :( R-testi näytti kyllä yhä todella vahvaa aamulla, että kyllä ainaki HCG on vielä koholla, mutta sehän voi lähteä laskemaan. Jos tää oli esim tuulimuna raskaus vaan. En tiiä mitä tässä nyt pitäis ajatella. Onko teillä ketkä ootte jo pidemmällä, hävinny tai vaihdelleet oireet raskauden aikana? Ero on jotenkin niin huomattava nyt, että vähän kyllä pahoin pelkään, et tää oli kyllä nyt tässä :(

Vanamo, törmäsin itseasiassa myös tuohon samaan tekstiin. Helpotti kyllä kuulla, ettei välttämättä vaikuta sikiöön. Toki jos äidille käy jotain niin sittenhän se on eri asia. Olen itse silti suht hysteerinen, että miten se sitten minuun vaikuttaa jos saisi :/ No täytyy yrittää olla miettimättä asiaa ja pitää käsihygieniasta kunnolla jatkossakin huolta.

Aadastella, mekin ollaan aika lähekkäin LA:n kanssa :) Tervetuloa mukaan ihmettelemään! Ymmärrän täysin tuon, ettei uskalla antaa itsensä vielä haaveilla, suunnitella ja nauttia. Joku kuitenkin toisessa keskustelussa sanoi, että kannattaa nauttia nyt ja surra sitten myöhemmin jos jotain kävisi. Otin itse tästä neuvosta vaarin, sillä tämä reilu puolen vuoden yrittäminen oli jo sellaista murehtimista ja surua, että nyt annan itseni ottaa ilon irti! Tähän asti jo päästy, että ainakin vahvat viivat on yhä tikussa ja kropankin oireet ilmoilee, että jotakin erilaista tapahtuu. Joten yritän vaan nyt keskittyä siihen, että pikkuinen on aluillaan ja loka/marraskuussa tuloillaan <3 Toki väkisinkin mieli aina käy siellä stressinkin puolella. Etenkin siitä valkovuodon holahtelusta, josta täällä oli aiemmin keskustelua. Menkat vasta viikon+2pv myöhässä, joten jatkuvasti käy ajatus siitä, että ne voi kuitenkin sieltä alkaa. Nyt tuntuu jopa, että "pääsi liian helpolla" kun yritystä oli kuitenkin sitten "vain" se 6/7kk ja plussa tuli heti vahvana. Mietityttää, että voiko tosiaan mennä "näin helpolla". Olin nimittäin asennoitunut siihen, että meidän kohdalla tässä tulee menemään vielä vuosi jos toinenkin. Katselin adoptio asioita jo nyt, sillä haluan äidiksi NYT. En sitten ehkä joskus määrittelemättömän ajan päästä. Halusin alkaa laittaa asioita jo konkreettisesti eteenpäin sillä adoptiossakin kestää oman aikansa. Ajattelin, että meidän tie vanhemmiksi on adoption kautta, mutta kävi kuin kävikin niin onnekkaasti, että joku tarttuikin sitten kiinni :D 

On tämä kyllä hurjaa. Ei millään uskoisi ja sitten kuitenkin on niin uskovainen olo :D Hieman olen silti siitä alun innostuksesta hilliintynyt. Se uskomaton onnen tunne vain puski päälle enkä mahtanut mitään! Hattaralle terkkuja ;) 

Itse rakastan haaveilua ja nyt jo mietin esimerkiksi miten kerromme tuleville isovanhemmille ja meidän sisaruksille, mietin mahdollisia kummeja, babyshowereita, nimiäisjuhlia. Eli aika pitkälle jo :D Mutta se on vain sellaista haaveilua. Mikäli ensi viikon tutkimuksissa/ultrassa ei löydy mitään häikkää ja pikkuinenkin näkyisi jo, ehkä jopa pienen sykkeensä kanssa, koen, että voisimme ainakin läheisille kertoa. 

Iltaa kaikille! Täälläpä on ollut keskustelua. Yritin ottaa kiinni kaikkien kuulumisia :) Lupaavia oireita ja haamuja. Toivon niin kovasti Villahuivi, että oireesi täsmäisi raskauteen ja tämä olisi teidän kiertonne! Tsemppiä :) 

Ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia :) Oireistakin oli kyselyä ja ajattelin jakaa omani.

Täällä nyt viikko plussasta ja kp 29/26 asti viiva on ollut tasavahva kontrolliviivan kanssa. Täytynee siis uskoa, että kyllä se raskaus lienee aikuisten oikeasti saanut kuin saanutkin alkunsa. Ainakin HCG-arvot on koholla, joten jotakin siellä tapahtunee! Alkushokki alkaa olla ohi ja olo tasoittuneempi. Kovin on silti vaikea uskoa, että tämä olisi oikeasti nyt tässä. Yritän kuitenkin nyt asennoitua siihen, että lapsi on tuloillaan ja loka-marraskuun vaihteessa meillä olisi oma pieni lapsonen <3 Oireet on olleet kovin maltillisia, joten siksikin vaikea käsittää kunnolla koko tätä asiaa. Rinnat on ne jotka eniten ilmoittelee itsestään. Ovat ihan turvonneet, arat, kipuilevat. Suonet näkyy selkeämmin ja nännit on hieman isommat ja jatkuvasti koholla. Liian kireät topit painaa ja kiristää. Ala-vatsa on aika ajoin turvonnut, mutta esimerkiksi tänään taas normaalimpi ja näyttää jopa, että olisin laihtunut. Syöminen on haastavaa kun mitään ei tee mieli ja jotkut ruoat aiheuttava kuvotusta. Minusta on ekaa kertaa elämässäni tullut nirso! Nyt lisänä on tullut huimaus ja ajoittainen palelu. Näin kuumaverisenä se tuntuu oudolta. Sellainen sisäinen palelu. Muuten olo on suht normaali ja vaikea välillä muistaakin, että ainiin! Tässähän oli jotain mitä muistaa :D En tajunnut esim, että kombuchaa ei suositella raskaana oleville ja se jäi sitten juomatta. Happea saan myös paremmin! Eron huomaa selkeästi esim lenkillä.

Kerroin aiemmin täällä myös mitä tein eri tavalla tässä kierrossa ja yksi minkä mainitsin oli melatoniinin syönti iltaisin. Muistin kuitenkin, että yrityksen alkuaikoina kävin keskustelun siitä farmaseutin kanssa. Hän oli itse myös raskaana. Hän sanoi, että varmuutta siitä, että melatoniini EI aiheuttaisi haittaa alkiolle/sikiölle ei ole. Joten hän suositteli, että melatoniinia ei raskauden aikana käytettäisi. Luin myös samaa nyt kun tässä pohtinut mitä uskaltaa ja mitä ei suuhunsa laittaa. Joten en ainakaan itse ole uskaltanut melatoniinia enää plussan jälkeen käyttää.

Kaikille pikaista plussaa ja tsemppiä odotukseen! <3

Tuohon aiempaan vielä lisäten. Tänään se sitten iski! Nimittäin aivan järkky väsymys ja palelu. Tästäkö ne kunnon oireet sitten lähtee :D Meni päivän menot täysin uusiks kun olin ajatellut. Ei ole voimia sitten yhtään! Kaikkea kivaa aktiivista olin suunnitellut mutta katsotaan pääsenkö edes lähimpään apteekkiin. Eilinen huimauskohtaus myös hieman pelottaa, että uusii myös tänään ja vaivaa jatkossakin. Oli niin inhottavaa yksin hortoilla kaupassa ja kaupasta kotiin, pimeillä kaduilla :/