Vivian23

Kukkuu! Tännehän on tullut keskustelua, vaikka ite yritän välillä olla pois, että sais muutakin tehtyä :( Menny keväästä asti kaikki joutoaika täällä istumiseen...vaikka kouluunkin pitäs keskittyä :P

Minä vielä taistelen, että nakkaanko ehkäsyrenkaan pois millon..mies on selvästi lämmenny ja ei juurikaan laittanu vastaan kun kyselin ensi vuoden alku talvesta- keväästä! Nyt vaan oon mielessäni miettiny, että pitäiskö oottaa, että muutetaan takas kotikaupunkiin n.2015-2016..En kestä ajatusta, että olisin raskausajan melkein aika yksin ja äitiysloman...ja ajatus, että pieni 1v pitäis laittaa hoitoon voi sitten tuntua kamalalta! Mutta koulut pitäs saaha loppuun sitten..

Ahistaa ihan kauheesti tämä, kun tää vauvakuume on ollu mielessä nyt pinttymä eikä lähe pois vaikka kuinka järjellä yrittäis! Toisaalta eihän me sitä lasta tukiverkostolle tehtäis, vaan itsellemme. Silti sosiaaliset verkostot on tärkeitä!

Helpompaa ois vaan, että raskautuis "vahingossa"... ei tarttis ite olla se jolla on valtikka kädessä..voihan toki olla, että raskautumiseen menee aikaa, siksi ajattelin aloitus ajankohtaa kunnolla kesään-syksyyn..saattaisin ehkä saada opinnot loppuun keväällä 2015,,riippuen raskauden kulusta..MIKSI SUUNNITTELEN LIIKAA???

Vatipää: IHANAA!antakaa mennä vaan!!Teijän elämä kuulostaa tasapainoiselta! Olen kait nyt samassa tilanteessa kuin sinä muutama vuosi sitten-opintojen yms vuoksi lykkäminen! Ja tää on ihan perseestä suoraa sanottuna.

Labitz:Ihanaa! onneksi olkoon! Saat kevätvauvan <3 Miten raskaus sujunut?

Jos saan kysyä, ootko opiskellu äitiyden ohella/työskennelly? Miten on niiden sovittaminen yhteen onnistunnut?

Palataan :)!

Sanoppa muuta..ihanteellista sellainen, kun saa mummot ja papat käymään tai jos hätätilanne, on joku joka kattoo lapsen perään..

Paljonko sulla jäi opiskeluja jäljelle vielä?

Onko tulossa tyttö vai poika? :-)

Kun aloititte vauva harjoitukset, niin epäröitkö koskaan, että entä jos siirtäiski? Mää oon niin kauhia puntaroimaan joka asiaa..Vaikka tää haave lapsesta on ollut jo kauan, nyt on alkanut panikointi, kun mies sanoi sen vastauksen mitä olin odotellut jo pitkään:)

Kait stressaaminen kuuluu asiaan? Kuuluuhan? :-D

Joo voin kuvitella! Kun joku on raskaana niin se on tavallaan yleistä riistaa:D mietin itekkin jo valmiiksi millasen hulapaloon oma raskaus aiheuttais koulussa..joskus tuntuu, että oon ainut koko koulussa joka aikoo lisääntyä joskus :-D

Chellam: onneksi olkoon! millon La?

Mihin asti pystyit suorittamaan kursseja koulussa/teetkö niitä vielä vai joko oot jääny kotia oottamaan pienokaista?

Mua tuo just pelottaa, että vaikka perheen perustaminen on ihana ja mahtava asia mulle, mutta kaupungissa jossa tunnen enimmäkseen vaan luokkakavereita saa mut tuntemaan , että jäänköhän yksinäiseksi odotusaikana ja äitiyslomalla..

Kait pitäis vaan tunkea niihin perhekerhoihin yms :) Aina on joku muu samassa tilanteessa.. Miten raskaus muuten sujunut?

Mulla tässä tosiaan ois vielä semmonen puoli vuotta aikaa kärvistellä, kun mies totes vasta, että aika varmasti voidaan treenit alottaa kesällä!

Häähumuakin on ollu ilmassa vasta tulleen kihlauksen myötä, mutta jotenkin ajatus siitä, että säästää pari vuotta häihin ja sitten alkaa yrittämään lasta kauhistuttaa! Kesällä se on sitten menoa jos tärppää..musta on ihana ajatus kun jotkut uskoo että jokainen lapsi valittee ne vanhemmat :) <3 

Mielessä on tosi paljon kaikkea: koulut kesken ja opiskelu 600 kilometrin päässä sukulaisista ja parhaimmista ystävistä..pelkään etten osaa olla äiti tai lapsi on vakavasti sairas..myös yksinäinen äitiys pelottaa kun joudutaan tärppäyksestä riippuen asumaan sitten vuosi täällä, että lapsen raskii laittaa hoitoon ja loput kurssit suorittaa..haaveina kuitenkin valmistumisen jälkeen muutto takaisin kotikaupunkiin.

Miten muut äidit/äitiyttä haaveilevat on kokenu kotiäitiyden? onko se yksinäistä?

Heii!

Ajattelin kirjoitella tännekkin, kun oon tuolla vauva vuodellle 2014-2015 myös kirjotellu:)

Sassy: ai että kuulostaa tutulta..oon pari kertaa niin pahottanu mieleni esim luokkakavereiden kommenteista kun aiheena on ollut perheen perustaminen tms..oon haaveillu perheestä enemmän ja vähemmän 6 vuoden seurustelu suhteen aikana ja itelle vaikka opiskelut on kesken, alkaa lapsi ja perheen perustaminen olemaan ajankohtaista.

Tosi paljon saa kuulla m: "et pääse sit enää ryyppään" tai " hyi, etkait sää nyt vielä:O" tai "kät eka koulu loppuun ja sitte". Jotenkin kun kertoo haaveistaa varsinkin koskien lasta, antaa jonku maagisen luvan muille vaikuttaa siihen, tai siis he luulevat että voivat vaikuttaa :)

Oon monesti nauranukki mielessä, että oottaakohan ne mun sanovan"siis onneksi sanoit, että eka koulu, en ois muuten hoksannukkaan! joo määpä käyn sen eka"..heh...muutenkin tuolla AMKssa tuntuu tuo bilettäminen olevan tai missä tahansa koulussa, se "juttu", joten olen vauva haaveiden kanssa se ilonpilaaja ;)