villasukkainen

Kun mä viime vuonna lopetin pillerit, niin tulin heti seuraavien menkkojen jälkeen raskaaks. Mut toi on jännää, jos ei kuulu niitä menkkoi ollenkaan!



Meillä oli esikoisen neuvola tänään ja taas täti kyseli, että kuinkas isoa perhettä me haaveillaan yms yms. :) Joka kerta se on kyselly jo, että koska alkaa kakkosen yritys. :I



Mä poden päivä päivältä pahempaa vauvakuumetta, vaikka meidän poitsu on maailman ihanin ja tykkään vauva-arjesta näinkin. Silti oon aina haaveillu isommasta perheestä ja pienestä ikäerosta lapsille. Saas nähdä koska isäntä lämpee mun haaveiluilleni, että joutuuko sitä venaileen ens kevääseen yrityksen aloituksen kans, vai onnistaako jo aiemmin. Toisaalta, ei meillä kiire oo. Voin nauttia kavereitten massuista ja pikkuisista omani lisäksi. :)



Jaa täällä on Hämeenlinnalaisiakin! Mä muutin vuos sitten Hämeenlinnasta just pois. :) Sitä ennen asuin Janakkalassa.

On aivan mahtava ilma vaunutella ja tänään ostin Manducan, niin kantoreppuilukin alkaa sujua. Liinailtu ollaan pikkuisesta asti, mut jotenkin kaipasin jotain "helpompaa" ratkaisua.



-raksu- : Meillä kestoillaan! Aluksi oli imsevimset käytössä, mutta äitiyspakkauksen iv:t jäi pieneksi tosi äkkiä ja sen jälkeen ollut enimmäkseen sisävaippa+villikset käytössä. Nyt kun vihdoin uskalsin villahousuja tuolle kokeilla, en jotenkin luottanut pitävyyteen yms. :) Me asutaan ihan Myllymuksujen naapurissa, joten noita vaippoja on kertynyt... (Vaunulenkillä tulee poikettua toisinaan...)

Välillä laiskottanu kyllä niin, että saattanu pari päivää mennä kertiksillä, mut yleisesti me kestoillaan. Reissut kyl monesti menee myös kertistellen. En oo ottanu mitään paineita, kun kiva harrastushan toi lähinnä on. :)



Meillä on huomenna 3 kk neuvola ja rokotus jänskättää. Tuleeko siitä kipuiluja vauvalle? Mä menin sopimaan jo menoja viikonlopuks ja oon miettiny, pitäiskö sittenkin perua. No, ehkä kaikesta selvitään. Ollaan me selvitty jo pari sairaalareissuakin, ikävä kyllä.



Meillä poika on täysin korvikkeella ja oon suunnitellu pikkuhiljaa EHKÄ siirtyväni syöttämään myös velliä. Tuntuu ettei mikään riitä ja syömistiheys tihenee päivä päivältä. Huomenna neukussa otan asian puheeks. En kyllä noin pienelle vielä tahtois vellejä/kiinteitä antaa, mutta pakko kai se vähitellen on.



Täällä podetaan valtavaa pikkukakkosen kuumetta jo, mutta mies vielä on onneks järki päässä. Mun puolesta sais toinen tulla heti samaan syssyyn.

on rivitalokaksio 58 neliötä. Just menee näin yhden pikkuisen kanssa, mut vähitellen on isompaa alettava kattelee. Varsinkin, kun sit alkaa pikkukakkosen yritys toivottavasti keväällä. :) Mut toistaseks mahdutaan ihan kiitettävästi, vaikkakin lisätila on aina tarpeen.



Oon kovasti miettiny, et millasta ikäeroo tahdon pikkuisille. Ehkä se 1,5 - 2 v olis ihanne. Tosin mä oisin vaikka heti valmis uuteen raskauteen. Kaipaan vauvamasuakin ihan mahdottoman paljon.



Mut pelottaa kyllä miten siitä alkuväsymyksestä yms vaivoista selviää nyt kun on jo yks pikkunen. Ehkä kaikkeen tottuu, luotan siihen. Ja meillä on ukon kanssa hyvä 50-50 työnjako tälläkin hetkellä, että yksin ei tarvis selvitä.



Missäs päin muut kuumeilijat vaikuttaa? Mä asustelen Oriveden seudulla.

Minäkin ilmoittaudun tänne kuumeilemaan ns. toistaiseksi toivottomana kuumeilijana. :) Meillä esikoinen on vasta 3 kk, mutta mulla on synnäriltä asti jo uutta vauvakuumetta ollut.

Ollaan suunniteltu, että uuteen yritykseen ruvetaan vähitellen kun esikoinen on lähempänä vuoden ikää, mutta eipä se kovin kamalaa olis, vaikka aiemminkin toka ilmoittaisi tulostaan.



Meillä minä 22 vuotias ja mies 30, esikoispoitsu syntynyt heinäkuun alussa. :)

Moi vaan! Oon ollut lähinnä taustalukijana täälläkin, kuten heinämasuissakin olin, mutta nyt tuntui olevan aika itsekin kirjoitella kuulumisia.



Ihan ensiksi esittelen meidän pojan nimeltä, eli pojasta tuli 22.8. Sisu Antti Olavi. Meillä oli "hyvänkokoiset" nimiäiset, ei liikaa eikä liian vähän vieraita. Enempää en olis edes jaksanut ja juhlien jälkeen oli sellanen fiilis, että jaksaako sitä häitäkään koskaan järkätä kun 24 vieraan nimiäisbileetkin oli jo valtava urakka.

(Enkä mä edes leiponut tms niitä juhlia varten, vaan tilasin leipomosta ja sain pojan mummut tekemään tarjottavat.....)



Meillä on tainnu vauvan rytmi unohtua vallan, kun muutama viikko sitten iloitsin jo, että onpas helppoa kun alkaa yöunet pidentyä. No, nykyään ei mitään rytmiä, paitsi että nukkumaan pääsee noin 00-04 aikoihin ja sit poika nukkuukin pitkälle päivään välissä vähän heräillen. Mutta siis aamupäivät menee pääasiassa pojan nukkuessa tai syödessä välissä. (On helppoa lähteä esim. kauppaan just aamupäivästä kun poika on takuunätisti rattaissa. ;)) Välillä on itse väsyneempi, mutta jos malttaa itsekin nukkua aamupäivät pojan tahdissa niin sit jaksaa. Inhottaa vaan kun oma rytmikin alkaa muuttua ihan yörytmiks. Oon välillä jopa yllättänyt itseni tekemästä suursiivousta keskellä yötä kun oon pojan saanu rauhoittumaan. "No kun päivällä ei jaksa...."



Meillä on alusta asti ollu vähän ongelmia ton imetyksen suhteen ja olin jo vähällä luovuttaakin koko homman. Sisu on siis laitokselta asti saanu korviketta lisäks, kun oma maidontuotantoni ei jotenkin vaan lisääntyny tarpeeks. No, sit pumppailin pari viikkoo parin tunnin välein ja tais pari viikkoa mennä ihan täysimetyksellä, mutta jotenkin sen jälkeen alkoi taas ongelmat. Pojalla ei vaan maltti riitä tissillä kun on alusta asti saanu pullostakin. Tai niin oon sen tulkinnut... Mutta mä oon päättänyt mahdollisimman vähän stressata sitä, vaikka on se kyllä kamala suru jos imetys loppuu. Se läheisyys imettäessä on kuitenkin niin erilaista kuin pullotellessa.