Vierailjia
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mika kirjoitti:
Se on vain elokuvaa. Ei näyttelijän tarvi toisistaan välittää. Näyttelijä tekee mitä ohjaaja pyytää
Olisihan se hyvä, jos saisivat näyteltyä, että välittävät (jos se siis sopisi kohtaukseen)...
Joskus seksikohtaukset on niin tylsiä. Ei ärsytä, ei vaan "tunnu" missään, joten kohtaus tuntuu turhalta katseltavalta. Kun taas joskus voi suorastaan aistia seksuaalisen jännitteen ja silloin sitä katselee mielellään.
Yritän joskus järkeistää tunteeni ja miettiä, minkä takia olen oikeasti vihainen tai mikä tunne siellä takana on.
Esim. joskus vihan takana on pelko tai avuttomuus, kun en voi tehdä sille mitään, että joku haitallinen ihminen on elämässäni. Tämä on ehkä vaikein syy vihalle, koska tällaista vihaa voi olla vaikea laannuttaa.
Joskus kateus. Tällainen "viha" on järjetöntä, koska toinen ei ole tehnyt siinä mitään väärää, että hänellä on jotain parempaa kuin minulla. Tällainen viha on laannutettavissa, kun todellisen syyn tajuaa.
Joskus epävarmuus ja huono itsetunto. Esim. jos joku randomi sanoo pahasti ja loukkaannun, niin yritän ajatella, että "vihani" johtuu vain siitä, että itsetuntoni sai kolauksen, eikä se ole sen toisen syy. Toki toisen syy on hänen tyly käytöksensä, mutta siitä ei pitäisi olla vihainen, korkeintaan mielessään ajatella (ilman vihaa), että olipas tuolla huonot käytöstavat, oma häpeänsä. Vihahan tulee sen takia, että sen toisen käytös herätti minussa huonon tunteen itsestäni.
Toki läheisille ihmisille voin osoittaa vihani suoraan esim. sanomalla liiankin suoraan ja valittamalla heidän tekemisistään, mutta jos nyt vaikka yksin kotonani olen vihaisten ajatusteni kanssa, niin yritän järkeistää ne, jotta pääsen niistä eroon eikä tarvitsisi niissä velloa.
Vierailija kirjoitti:
Merkityksetön? Ai niin ku hervoton selluliittiperse, kampuraiset selluliittiset väärät sääret ja näädän naama. Tissit on isot joo mutta ei niilläkään nyt pelkästään voi kauniiksi väittää.
Jos ihminen itse puhuisi itsestään tuohon sävyyn, ei olisi epäilystäkään, että hänellä on liioiteltu suhtautuminen noihin kohtiin. Sitä paitsi Amerikan(kin) tv-maailma on niin pinnallinen, ettei sinne otettaisi ihmistä, josta realistinen kuvaus olisi tuo, ei ainakaan niihin rooleihin, joita tämä näyttelijä on saanut. Ehkä aina löytyy harvinaisia tapauksia, jotka pitävät Miss Universumiakin oksettavana, mutta silloin pitäisi ihmisen itsensä tietää, että hänen mielipiteensä on vain hänen omansa eikä mikään yleinen totuus (tai niin yleinen kuin ulkonäkötotuus voi olla).
Jos on pakko keksiä toisen ulkonäöstä (ja vieläpä amerikkalaisesta naisnäyttelijästä, joita ei suunnilleen muunlaisia ole olemassakaan kuin kauniita) noin rumaa sanottavaa, niin kyllä minua mietityttää, että mikä syy sellaisen takana on. Helposti tulee se kateus mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos painoa on niin paljon, että julkisen kautta on mahdollista päästä leikkaukseen niin kannattaahan se. Mutta on muistettava, että se on peruuttamaton operaatio. Eli syöt loppuelämän vitamiineja purkista ja sitä rataa.. Vuosittaiset verikokeet on otettava, ettei puutoksia pääse syntymään.
Painoa saattaa tulla lisää, mutta alun romahdus on kyllä pääosin poissa.. Eli minulta lähti 45 kiloa plus 78kiloa, eli leikkauksen tuomat muutokset vaikuttavat parisuhteeseen. Tälle minä nauroin, että ei voi olla totta. Mies oli aina haukkunut minua painostani, mutta kun se putosi romahtaen niin siihen loppui meidän parisuhdekkin.
Vuoden päästä leikkauksesta erokin oli jo valmista kauraa.
Ruokaa syön edelleen usein, mutta annokset ovat pienet. Rasvaista ruokaa ei todellakaan pysty syömään ja makean himokin on poissa.
Maitoa en voi juoda, mutta piimää joskus.
Liikkuminen on helpompaa ja muutenkin elämä on mukavampaa. Vaatteet menivät kyllä uusiksi, mutta se oli pelkästään positiivista.
Olen tyytyväinen ja leikkauksesta kuusi vuotta..
En ole aloittaja, mutta kiinnostaisi:
- Paljonko painoit ennen leikkausta?
- Onko painoa tullut yhtään takaisin missään vaiheessa, vai onko ollut pelkkää laskua?
- Miksi et voi juoda maitoa? Onko tämä jokin leikkaukseen liittyvä juttu (yleinenkin?)?
2 ja 4 oli mun suosikit. Kivan kodikkaita, tarpeeksi neutraalit värit olematta liian tylsiä ja yksipuolisia. Noista 2 huokuu ehkä hieman enemmän lämmintä kodikkuutta minun makuuni.
En muista numeroita, mutta yksi oli liian överin "antiikkimainen" ja yhdessä räikeät värit seinässä tuntuivat häiritseviltä. En pidä siitä, että kodin sisustuksessa mikään osuu liikaa silmään, koska tuntuu, että silloin ei voi täysin rentoutua.