Vierailijana

Seuraavaksi pistän työhakemukseen, että olen toimeentulotuella, mutta haluaisin kuitenkin siltä niin paljon pois ja haluan elättää itseni niin kuin kunnon ihminen. Ai niin, unohtuipa täällä kertoa, että poikaystävä asuu ulkomailla eli olisi sitäkin kiva nähdä edes kerran vuodessa. Joten in reality toimeentulo on mulle maanpäällinen helvetti. Mutta opiskelu tärkeintä. 

Vai miltä AV mammoista tuntuisi käydä työhaastatteluissa, joissa ratkaiseva kriteeri on se kuka tarvitsee työtä eniten? Eiköhän alkaisi aikamoinen tunteisiin vetoaminen. 

Voihan tietysti olla että työ meni vaikka lapsiperheen äidille tai yh-äidille. Mutta olisi minullakin lapsi, jos katsoisin että minulla olisi siihen varaa ja aikaa. Eli se siitä säälistä...Sitä paitsi tarvitsevuus on niin subjektiivinen juttu, ettei työnantaja voi ulkoapäin tutkailemalla, maksimissaan tunnin ajan, päätellä kuka on hakijoista kaikkein tarvitsevin. Toisaalta kun on perheellinen itse niin...Elävät myös itse yhteiskunnan tuilla 90%. 

Riippuen siitä paljonko tähän tulee peukutuksia, valitsen sossun (johon ei sisälly edes työnhakemisen velvoitetta) tai sitten työn hakemisen. Opiskelijallehan opiskeluun keskittyminen on helpointa. Sossu = vasen peukalo, työnhaku = oikea peukalo. 

Olen myös tehnyt kyseistä työtä vuosia. Nyt vain etsin parasta sopimusta itselleni eli viikonlopputyötä. Eli tuskin kärkyin parempiin töihin. Tämä oli se parempi työ.