Vesinokkaeläin

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. Voin lähteä erittelemään syitä, miksi tämä on ilmiselvästi provo, jos joku on niin s*atanan jälkeenjäänyt, että oikeasti uskoo tähän. Samoin aloitus on provo, ja aloittaja on kirjoittanut tänne monta viestiä mm. tämän. Voin laittaa aijaaseen kuvan ipstä jos joku ei usko.

.Tää ihminen on sekopää, ei lapsia saati vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Oltiin perustyytyväinen perhe, asuntolainaa makseltiin, minä töissä vaimo ei, pian jätimme ehkäisyn pois; vauva saa tulla :)

Pianhan se vaimo sitten kertoikin että odottaa lasta ja minä olin onneni kukkuloilla. Raskausaika meni hyvin, ei ongelmia ja sitten syntyikin terve poika, kaunis kuin mikä. Mutta. ei ollenkaan näköiseni, ei sitten yhtään. Yritin etsiä peilin edessä tuttuja piirteitä pojan kasvoista mutta ei mitään. Kukaan muu kuin vaimoni ei koskaan sanonut että onpas isänsä näköinen.

Lopulta asia alkoi kalvaa niin kamalasti että yöunet menivät lopullisesti ja suhde oli muutenkin koetuksella, vaimosta tuntui etääntyvän ja poikakaan ei tuntunut omalta koska en oikein uskaltanut kiintyä siihen, ulkonäön takia, kuulostaapa oudolta nyt kun tämän tähän kirjoitan.

Lopulta menin sitten isyystestiin, en muista mitä tulosta odotin testiltä mutta kun testi tuli takaisin negatiivisena, oli se totaalinen ja absoluuttinen järkytys. Menin ihan tolaltani ja traumatisoiduin, tuntui että kaikki oli murskana.

Pari viikkoa meni, en edes muista mitä tapahtui, olin aivan sumussa. Lopulta kun alkoi pää taas toimia niin pistin pelin poikki, pistin ämmän yönselkään pihalle asunnostani ja mukula perään, kerroin asiasta suvulle, juurikin soittokierros-tyylilllä, tosin asian kerroin vain lähimmille ihmisille.

Eroprosessin päätyttyä en ole ollut yhteyksissä eksääni enkä tiedä kuka pojan oikea isä on, ehkä paremmin niin, en ole halunnut kuulla lainkaan yksityiskohtia siitä mitä tapahtui ja kuinka tapahtui ja kenen kanssa, en halua ajatella asiaa.

Kyllä petollisia naisiakin löytyy, mutta onneksi sentään harvempi on oikeasti sellainen.

Mitä sitten vaikka olisikin provo? Näitä kuitenkin tapahtuu jatkuvana. Itse ainakin olen mielenkiinnolla lukenut muiden kommentteja aiheeseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poltitko raskausaikana? Jos et niin miksi helvetissä aloitit vauvan synnyttyä? Jos 9kk on jo ollut polttamatta niin pitää kyllä olla helvetin tyhmä että alottaa uudelleen! Vai onko tässäkin kyse jostain "mies saa luksus tupakoida yhyy" jutusta

En ole polttanut raskausaikana. Mielestäni tupakointi on mukavaa ja siinä saa kunnolla breikin kaikesta kun hermot on kireällä. Ei kaikki todellakaan tupakoi siksi, että lopettaminen olisi mahdotonta. -aloittaja

Tuohan on vielä typerämpi syy polttaa, kuin se että on koukussa! Tietoisesti pilaat omaa ja lasten terveyttä jonkun breikin takia? Plus turhaan menee rahaa sekä näytät huonoa esimerkkiä lapsille. Way to go!

On oikea syy ja vielä hyvä sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja haluaisin huomauttaa, ettei todellakaan ole niin, että mies on koko ajan ilkeä tai kamala. Jotenkin se vaihtelee niin arvaamatta ja hämmentävästi, etten tiedä edes välillä voinko suuttua.

Esim. uutenavuotena kun näytin uutta mekkoa hänelle ja sanoi "Viis vuotta ja viis kiloa pois, niin olisit täydellinen". Seuraavana päivänä lenkillä ihan yllättäen sano: "Näytät törkeen hyvältä takaapäin, mennään äkkiä himaan" ja käveltiin käsi kädessä. Ja kotona taas oli tosi outo ja pyys mua "pyytämään kiltisti m*naa".

En vaan jaksa. Välillä kehuu ja ylistää, sitten haukkuu. Useimmiten haukkuu.

Oisit vastannut, että 5cm mieheen ja munaan lisää pituutta niin oisit täydellinen. :)

En varmaan reagoisi mitenkään. Miehellä yksi tatuointi tällähetkellä. :)