velmutar

spinaalin esikoisen synnytyksessä vuonna 2004. Synnytys edistyi hitaasti (siinä vaiheessa oli mennyt n.17 tuntia) ja kätilö arveli, et annetaan sulle kipulääkettä, et saat nukuttua... No, sit klö hoksas, et mulla oli ollu huono olo (roskis sängyn vieressä) ja se huono olohan liittyy monesti 3-4 senttiin avautumiseen. Kätilö päätti sit tsekata kohdunsuun tilanteen ja olikin yllätykseksemme 5-6 cm auki. Epiduraalia ei enää siinä vaiheessa meidän sairaalassa yleensä anneta ja sainkin sit spinaalin. Ihan loistava! Kivut hävisivät nopeesti ja vaikutus kesti vauvan syntymään saakka. Spinaalin kestohan on yl. 1-2 tuntia.



Kuopukselta olin auki sairaalaan mennessä 4 cm ja tunti siitä (käyrien ja suihkun jälkeen) yhä 4+ auki. Kätilö sanoi, et sinnittele vielä sentti, niin saat spinaalin. En halunnut sinnitellä enää yhtään, vaan aloin jahkata spinaalin ja epiduraalin välillä... Jahkailua kesti n. puoli tuntia ja sit ei ehdittykään antaa mitään, kun oltiin täydessä kympissä ja ponnistamisvaihe alkoi. Luomuna todella tunsi sen ponnistamisen tarpeen (ja kaiken muunkin, auh). Spinaalissa ei ollut niin ponnistamisen tarvetta kuten ei kipujakaan.

Mulla oli molemmissa. Ekan jälkeen hävisivät. Tokan jälkeen vaivaavat yhä, esim. kyykistellessä tai jos on maha kovana, niin kyllä pullahtavat esille. Eivät tokikaan niin isoina ja kipeinä kun raskauden aikaan, mutta häiritsevät kyllä. Neuvolan jälkitarkastuksessa tokan kohdalla sanottiin, et mahdollisessa kolmannessa raskaudessa tulevat varmasti olemaan iso riesa. Niin kyllä olivat jo edellisissäkin, kuopukselta pahemmin kuin esikoiselta. Mulla siis se kokemus, et jääneet vaivaamaan jossain määrin. Myös menkkojen aikaan aktivoituvat jostain syystä. Ehdottomasta inhottavin vaiva raskausajoissa mun mielestä.