ValoPallo

Kiva, että kaikissa maissa ei olla noin ahdasmielisiä. Minusta on ihanaa keskustella eriävistä mielipiteistä, jos vastapuoli osaa keskustella ja muotoilla sanottavansa.

Ulkomaille muutto, joka kerta uudessa maassa antaa uuden näkökulman ihmisiin ja elämään. Myös kotimaahan. Muutos näkyy kaikessa. Käytöksessä, pukeutumisessa ja arvomaailmassa. Suomessa avointa keskustelua pelätään ja sananvapaus on rajattu. Meillä myös keskustelukulttuuri on aika lapsenkengissään. Erimielisyys koetaan uhkana, ei keskustelun pohjana tai rikkautena. Tässä mielessä olen kokenut eri maissa asumisen vapauttavana. On helpottavaa, että on maita, joissa voi ilmaista mielipiteensä ilman vastaantulvivaa aggressiota. Tällainen avaa aina omaakin mieltä uusille ajatuksille ja ihmisten kanssa kohtaaminen on inspiroivaa.

En asu Suomessa ja olen sairastanut koronan. Ajattelen, että maapallolla on liikaa ihmisiä ja että on parempi, että osa kuolee ihan maapallon kantokyvyn ja ympäristön vuoksi. Olin valmis uhraamaan itseni ja olisin vieläkin. Korona oli minulla vain pieni kurkkukipu ja migreenikohtaus, joten luonnonvalinta toteutui ja jatkan saastuttamista. Äitini kuoli syöpään. Kuolema oli hidas, likainen ja tuskallinen. Sairastaessaan hän kirosi kaikki influenssarokotteet helvettiin, koska influenssaan kuoleminen on paljon helpompaa kuin syöpään. Hän koki että oli suojellut elämäänsä kokeakseen paskan lopun. Minulla ei ole syytä epäillä äitini kokemusta. Myös koronakuolema on helpompi kuin syöpä. Suomessa syöpään ei saa kunnollista kivunhoitoa, kun pelätään, että kuolemansairas olisi pari viimmeistä kuukauttaan sitten riippuvainen. En ymmärrä mitä vikaa siinä on - kun ihminen kuolee kumminkin, niin eikö se olisi parempi tehdä edes kivuttomana? Anoppini kuolema ei ollut yhtään helpompi. Hän vietti viimeiset 7 vuotta elämästään mitään ymmärtämättömänä käsittämättömän huonossa hoidossa. Syystä tai toisesta hän oli aina mustelmilla kun häntä kävi tapaamassa. Takapuoli oli kusenpolttama, kun vaippoja ei vaihdeta riittävän usein ja hän pelkäsi katetrointia srn kivulloisuuden vuoksi aivan järjettömästi. 7 vuotta täysin ihmisarvotonta elämää. Se on sallittua Suomessa. Siksi kuolen mieluumin influenssaan. Ja tiedän, että covid on totta. Se vain tappaa lopujen lopuksi varsin harvoin.

Olen pahoillani tilanteestasi. Mulla noin kävi 15 vuotta sitten. Sain onneksi terapian ja lääkityskin tuli kuntoon. Lainoja sitten makselin 5 vuotta. Pikavippejä en ottanut, mutta ulosottoon meni kuitenkin monenmoista. Perustin vauhdissa yrityksen, johon sain lainaa, kun maniassa ihminen voi olla käsittämättömän vakuuttava ja innostava. Eihän siitä bipopäissään mitään tullut ja homma koki mahalaskun. Häpeää ja depressiota siitä seuraa, mutta kyllä siitä selviää. Jonain päivänä tuo on sullekin vain muisto siitä, miten voi käydä, jollei huolehdi lääkityksestä. Mä tuhosin myös parisuhteeni ja hankin uudenkin siinä rytäkässä. Onnekseni uusi kumppani osoittautui hyväksi ja kärsivälliseksi ihmiseksi ja yhdessä ollaan vieläkin. Tuollaista sattuu. Anna anteeksi itsellesi ja hyväksy, että se johtuu sairaudesta.

Olen syönyt jo liki 30 vuotta tuon määrän hedelmiä ja kasviksia. Perunaa en laske kasvikseksi. Se on tärkkelys. Terveenä olen pysynyt ja hoikkana. Kannustan kokeilemaan.