VaahtoVasara
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tämä. En voi ymmärtää, kuinka muuhun kuin spesifin ammatillisen osaamisen todentamiseen voidaan käyttää suosittelijoita.
Aina vanhoista työpaikoista löytyy joku päällikkötason nimi, joka voi puhelimessa kehua "hyvä ja yhteistyökykyinen, vastuullinen ja pidetty".
Niin totaalisen 70-lukua.
Eikun liftaamaan, onnikalla Riihimäelle tai kunnon kännit ja internetistä kuvia katselemaan.
Kaikki on kallistunut tosiaan, mutta kriteerinsä kullakin, mitä haluaa ja kuinka paljon siitä on valmis maksamaan.
Tuollaiset pelittuntimäärät ovat huolestuttava oire, kun kyseessä on perheellinen.
Perhe on ollut valinta ja sen eteen tehdään ensin töitä, sitten huvit.
Mutta vapaa-aikaa tulisi molemmille vanhemmille järjestää aina, se ei saa olla vain toisen etuoikeus.
Sinkku lapseton viisikymppinen kun olen, olen sivusta useamman eron seurannut, kun ei olla kyetty kommunikoimaan ja tasapainottamaan parisuhteen vapauksia ja velvollisuuksia.
Vaikka elän siis yksin, en yksinkertaisesti viitsi pelata tuntia enempää, eikä sitäkään joka päivä.
Joskus kolmikymppisenä uudet pelit saattoivat viedä sen 12h päivässä viikonloppuisin.
Tuplamonitorit, niin tapan aikaa odottaessani seuraavaa kelloon sidottua toimintoa.
Nürburgringin aika-ajoja ei tarvi seurata silmä kädessä, niin voi viihdyttää itseään tällä palstalla.
TV:ssä joku hilppa vatkaa taikinaa eli ruokaohjelma on aina hyvä olla taustaäänenä.
Ruoaksi tein tänään limetti-inkivääri-soosilla kanapastaa. Omnomnom. Ihan tukossa olen.
Kuinka voit olla iloinen ja kiinnostunut jos et tiedä vielä edes toimen yksityiskohtia?