Uunotar Jokivarresta

Yritin katsoa sarjaa, mutta en saanut selvää puheesta. Sarja vaikutti mielenkiintoiselta, joten otin kaukosäätimen aktiiviseen käyttöön.

Yhtäältä suurensin äänenvoimakkuutta silloin, kun sarjassa puhuttiin.

Toisaalta vaimensin silloin, kun kysymyksessä oli voimakas musiikki.

Heitin hanskat tiskiin siinä vaiheessa, kun nuo molemmat tulivat samanaikaisesti.

Vaikutti kyllä hyvältä ja mielenkiintoiselta sarjalta. Sääli sinänsä.

Sisäkissani karkasi rivitalo/luhtitaloalueella.

Olin huolissani kissastani ja lähdin kissani perään ja kutsuin kissaani.

Kuulin seuraavaa: Tuolla se on se perkeleen kissa-akka. Tuo huuto tuli vastapäisen luhtitalon yläparvekkeelta.

Pari viikkoa tuon jälkeen siivosin ovi auki ja imuroin eteistä ja portaita. Kuulin huutoa.

Tuo aiemmin huutanut nainen seisoi edessäni, huskykoiran kanssa. Silmät pippurin kokoisina se huusi että "nyt mie päästän tämän koiran irti ko sie olet päästänyt kissan irti.

Tuo koira hyppäsi likaisilla tassuilaan kohti minua. Laittoi tassut kaulani viereen.

Koko lapsuuteni ja varhaisen aikuiselämäni olen elänyt koirien kanssa. Vaistomaisesti aloin hyvitellä ja tutustua koiran kanssa.

Sen verran tuo akka vitutti, että siinä silitellessäni hänen koiraa, sanoin että "sullehan taisikin tulla pyykkiä ja näytin huppariani". "Niin ja puistoalueella on ollut koiranpaskoja. Lapsiperheet ei tykkää siitä ja syyĺlistä on etsitty. No mutta nythän ainakin tiedetään, kenen koiran paskat siellä häiritsee."

Sen jälkeen suljin oven. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sillä en sun särkyä anna mä en."

Miksi se "en" pitää olla tuolla kaksi kertaa? Kappale on muuten ihan nätti, ja Johanna Kurkelan ääni on taivaallisen kaunis, mutta tuo kaksi kertaa tuleva kieltosana särähtää korvaan jok'ikinen kerta.

 

Minusta Kurkelan ääni on känisevä ja tunkkainen, en ymmärrä miksi sitä hehkutetaan.

Minusta Kurkelan ääni on todella epävarma. Jokainen laulu tuntuu suoritukselta.

En pysty kuuntelemaan, koska jatkuvasti joutuu pelkäämään artistin puolesta. :(

Molemmat pojistani pelaavat.

Vanhempi pelaa intohimoisesti lentopalloa SM tasolla.

Nuorempi pelaa xboxilla. Sen lisäksi hän skeittaa intohimoisesti.

Yksinhuoltajana sairastuin vakavasti ja jouduin leikkaukseen. Molemmat poikani alkoivat samantien järjestellä asioitani puolestani.

Unohtivat "pelailunsa".

Ongelma ei ole pelaaminen, vaan se millainen ihminen pelaa.

Ei AP:n ongelma ole miehen pelaaminen.

Ongelma on kelvoton mies, joka ei ymmärrä sitä mikä on tärkeää.

Mies29Vn tuttava kirjoitti:

Ennen joulua varaan 10 pulloa koskenkorvaa, tarpeeksi blissiä ja vitusti ruokaa, laitan puhelimen kiinni ja ryyppään tammikuuhun saakka.

Aika paljon viinaa.😮

Minä annan Joululahjaksi lovikkaat ja jouluillallisen.

Sen jälkeen käperryn talviuneen ihan ilman viinaa.

Toki suoritan kaikki työtehtävät ja muunkin tarpeellisen. Muutoin tammikuu on varattu ainoastaan sikeään uneen. 😴