Usvaneito
Seuratut keskustelut
Kommentit
Uppista, ei nyt ihan kyllä noi millimetrit menneet kohdalleen! Siis alkio oli 21,3mm eikä 2,1mm :D
Meltsu12: Täällä ollaan taas! Pidin muutaman päivän tauon vain kirjoittamisessa, kun ei mitään kummempia tällä välillä ole tapahtunut. Joka päivä oon kyllä kaikki kommentit lukenut niin oon pysynyt perässä, mitäs muilla tapahtuukaan:)
Mutta siis, tänään oli meidän ensimmäinen ultramme, yksityisellä siis käytiin! Sori Meltsu, mut mäkin nyt vähän hehkutan omia ultrakuulumisiani ^^ Lääkäri sanoi, että oikein mallikas ja terve raskaus on, kohtu melko takana ja alkiolla vahva, tasainen syke:) Alkio vastasi itse laskemiani viikkoja eli oli 2,1mm pitkä ja viikolla 8+4 ja lääkäri oli yhtä mieltä kanssani siitä, että terkkarit on siinä suhteessa aika epäpäteviä kun yrittää itsepintaisesti laskea sen lasketun ajan viimeisistä menkoista ;) Oli aivan huikeaa nähdä se ötö siellä! Vielä matkalla lääkäriin sanoin avomiehelleni, että jotain on ihan varmasti pielessä jne. jne. Ei sitä vaan jotenkin voi ymmärtää, että tällainen ihme todella on tapahtunut ja mun masussani kasvaa uusi elämä<3
Pahoinvointi on todellakin nyt suurimmaksi osaksi takana päin. Kunhan muistan vähän väliä syödä jotain, niin kaikki on hyvin. Vähän etova olo on, mutta ei läheskään niin paha kuin pari viikkoa sitten, huh. Ärsyttää vaan ihan sikana, kun mikään kunnon ruoka ei edelleenkään maistu, ja kuitenkin pitäis yrittää syödä jotain muutakin kun satsumia ja ruisleipää :P
Onnea myös uusille odottajille sekä Syyselolle ultrasta! :)
Kyllä se nyt vaan siltä näyttää, että mun osalta suurimmat pahoinvoinnit on kärsitty. Ruoka on alkanut maistua hieman paremmin eikä väsymyskään piinaa niin kuin aiempina viikkoina. Nyt jo viikon verran (8. viikko) on tuntunut olo päivä päivältä kohenevan, mikä vähän hämmentää mua kun olen luullut, että se on melkeinpä pahinta aikaa raskausoireiden osalta. Mutta siis näin on, mulla oli pahimmillaan oireet 6.-7. viikoilla. Tein viime viikolla (8. viikko) raskaustestinkin uudestaan ihan varmuuden vuoksi, ja vahvaa plussaa näytti kuten oletettavaa on. Toisaalta ihanaa, että nyt voin nauttia ulkoilusta ja keväästä, kun ei enää kuvota ja tee mieli vaan maata sängynpohjalla koko ajan. Kokonaan ei oireet ole hävinneet, nimittäni rinnat on edelleen arat ja jos ei muista syödä usein, tulee todella huono olo.
Kaunista sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!:)
Usvaneito 8+0
Meltsu12: Mun on kyllä vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että nainen aina tietäisi jos kaikki ei ole hyvin. Vähän sama kuin että aina tietää jo etukäteen, onko raskaana vai ei. Koska ei todellakaan kaikki tiedä. Ja toisekseen, meillä kaikilla tällä keskustelupalstalla olevilla todennäköisesti tulis kaikki mahdolliset raskaudenaikaiset komplikaatiot jos sillä perusteella mennään, että pelkääkö pahinta ;)
Juu, no neuvolatäti ne laski niistä kuukautisista, mutta mä en suostu käyttämään tuota laskutapaa. Eli sen mukaan olisin nyt 9+1 raskaana, mutta merkitsen sitkeästi että olen rv 7+5 koska olen varma että se on lähempänä :P
Nameless: Onnea plussasta ja tervetuloa mukaan! :) Ja pahoitteluni hankalasta tilanteestasi. Kuulostaa kieltämättä ihmeelliseltä miehesi käytös. Ja myös epäreilulta sinua kohtaan, jos hän tuolla tavalla jänistää tosipaikan tullen. :/ Ymmärsinkö oikein, että teillä on jopa ero edessä tämän uuden tulokkaan tähden? Kurjaa kaiken kaikkiaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos itse haluat lapsen pitää, silloin kukaan ei saa vaikuttaa päätökseesi. Tsemppiä!
Itselläni oli tänään astetta mielenkiintoisempi uimahalli-reissu. Uinti sinänsä sujui ihan totuttuun tapaan, mutta saunaan osuin yhtää aikaa vanhemman rouvan kanssa, joka tykkäsi heittää inasen liian tujuja löylyjä omaan makuuni. Meinasin jo nousta lähteäkseni, kun rouva alkoikin jutella mulle. Tietenkään en sitten kehdannut lähteä heti, vaan juttelin hetken aikaa hänen kanssaan samalla, kun hän heitti löylyä koko ajan lisää. Lopulta lähdin suihkuun. Ja siellä se tapahtui. Silmissä sumeni, päässä alkoi heittää, korvissa soi ja alkoi oksettaa todella paljon. Muistan ajatelleeni vain, että hitto, mun on pakko päästä istumaan nyt heti tai pyörryn tähän kovalle lattialle ilkosen alasti! Onneksi penkki olikin lähellä ja hoipertelin sille. Olo ei kuitenkaan helpottunut ja kuin ihmeen kaupalla pystyin nousta, ottaa pyyhkeeni ja mennä pukuhuoneeseen. Siinä vaiheessa, kun avasin pukkarin oven, en enää nähnyt mitään ja tunsin, kuinka jalat menivät alta. Onneksi satuin kaatumaan kohtuu pehmeästi suoraan pukkarin penkille.
Siinä hetken maattuani (ilkosen alasti, kyllä; ihme ettei vastapäätä pukenut nainen ihmetellyt yhtään!) uskaltauduin kohottautua avaamaan lokeroni ja otin sieltä vesipullon, joka oli, onni onnettomuudessa, mukana. Saunassa tapaamani rouva sattui tulemaan juuri silloin pukemaan ja huomattuaan tilanteeni sanoi, että kyse oli todennäköisesti vain vaarattomasta verenpaineen noususta kuumassa saunassa ja että kylmän veden juominen auttaa siihen. Kylmän veden juominen todella helpotti oloa ja siinä hetken istuskeltuani pyörryttävä tunne meni lopulta ohi. Kyllä siinä vähän ennätti säikähtää, että mitäs nyt tapahtuu! En vieläkään tiedä, mistä tuo pyörtymiseni johtui; en yleensä ihan näin reagoi koviinkaan löylyihin ;) Jostain syystä musta vaan tuntuu, että jotenkin tää liittyy raskauteen! :D
Erikoisinta musta oli koko tilanteessa se, että vaikka uimahalli oli täynnä porukkaa, KUKAAN muu kuin tuo vanhempi rouva ei kiinnittänyt outoon käytökseeni mitään huomiota eikä tullut kysymään, onko kaikki hyvin, kun hoipertelin seiniä pitkin penkille ja röhnötin siinä pää käsien välissä vaikka kuinka kauan. Ihmiset kyllä kävelivät ohitseni ja vilkuilivat minuun, mutta eivät reagoineet mitenkään. Siispä, kiitos kaunis tuolle ihanalle rouvalle joka, huomattuaan tilanteeni, huolehti minusta ja vielä lähtiessään kävi kysymässä, onhan kaikki varmasti hyvin! :)