Usko

Tänään aamulla 9:17 syntyi pienen pieni prinsessamme kiireellisellä sektiolla rv29+3. Painoa 1260g ja pituutta 37cm. Tyttö voi hyvin.

Paljon onnea myös muillekin joilla hyviä uutisia. Puhelimella viestiä kirjoitan niin en enää muista juuri lukemiani tarinoitanne...

Täällä sitä maataan Tampereella sairaalassa jo kolmatta päivää. Kaksi ekaa päivää täysin vuodelevossa, nyt jo lupa käydä suihkussa ja vessassa. Maanantaina neuvolalääkäri totesi kohdunsuun pehmenneen ja olevan auki sormelle, kohdunkaulan pituus neuvolakortin mukaan 2,5cm. Laitto lähetteen PHKS:aan, josta tuli tiistaina soitto tulla heti ku pääsen päivystykseen. Siellä lääkäri ultrasi ja totesi kohdunkaulaa olevan jäljellä enää 1,13cm, kohdunsuu edelleen auki sormelle. Saman tien kortisonipiikki kypsyttämään vauvan keuhkoja ja supistuksen esto tippa tippumaan. Supistuksia ei tosin oo ollu, harjoitussupistuksia lukuun ottamatta. Eivät sitten alkaisivatkaan. Ambulanssilla siirto Tampereelle, jossa alle 30-viikkosille paremmat hoitomahdollisuudet kuin Lahdessa. Eilen toinen kortisoni ja tänään irti tipasta. Nyt otetaan päivä kerrallaan ja toivotaan että pikkuinen pysyisi vielä 6 viikkoa sisällä. Ei vielä tartteis syntyä. Viikkoja tällä hetkellä vasta 28+4. Ei oo elämä helppoa. En tosin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen odottanutkaan että loppu sujuisi varmasti hyvin vaan edelleen on pelko siitä että näinkin voi käydä. Onneksi viikkoja sentään jo tuon verran ja painoakin toisella jo yli kilo.

Usko ja Toivo

Ihanaa kun helteen vastapainoksi välillä on viileämpää... Jäähtyy kämppäkin sisältä siedettävän lämpöiseksi. Ja ennen kaikkea jaksaa kasvavan mahansa kanssa hiukan paremmin.



-Onni2012- Tervetuloa! Ja onnea pitkän ja rankan yrityksen tuottamasta tuloksesta.

Kyllä se ultrassa käynti on mahtava kokemus. Epävarmuus vaihtuu todellisemmaksi tunteeksi uuden elämän synnystä. Ja miltä tuntuikaan nähdä ne ensimmäiset liikkeet, kun ei vielä tuntenut pienintäkään liikettä!



Emaema: Tervetuloa! Rankkaa se on ollut teilläkin... Onneksi nyt kaikki näyttää hyvälle.



Emma: Aivan ihana kuva Toukasta! Mullakin se sokerirasitus edessä. Ajankohdasta en vielä tiedä.



Ennuli ja Nyytikki: Kyllä se epäusko loppuu kun alkaa pulputusta ja pienen pieniä liikkeitä ensimmäisen kerran tuntemaan. Sen jälkeen viimeistään alkaa todella nauttimaan raskaudestaan.



Helja: Aikaisin oot sinäkin liikkeet tuntenut. Itse tunsin 19+1 alkaen. Sitä ennen tuota pientä pulputusta ja pörinää mahassa jo jonkin aikaa. Ei tuo edessä oleva istukka sitten kovin paljon omalla kohdallani ainakaan vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen. Mieskin tunsi tuolloin saman viikon lopulla käteen potkut. Totesi tässä joku päivä että tuntuu paremmin, jos laittaa korvan mahaa vasten ja samalla kuuntelee, kun toinen pyörii, huitoo ja potkii.

On se jännän tuntuista kun joku potkii sisältä päin. Metkaa...



ON: 23.viikko alkoi tänään. Meillä oli 13.7. rakenneultra ja pari päivää aikaisemmin käytiin siellä 4d:ssä, jossa lääkäri tarkisti myöskin rakenteet. Harmitti hiukan kun pienoinen taisi nukkua koko 4d:n ajan. Näytti meille jopa pitkää nenää: "Lälläslää, ettepä saakaan kunnon kuvia!" Tuosta viisastuneena join ennen virallista rakenneultraa sokeripitoista mehua. Ja niinpä nähtiinkin sitten eloisasti hereillä oleva kaveri,joka sätki ympäriinsä.

Tärkeintä kuitenkin ,että molemmissa ultrissa kaikki oli hyvin. Painoa-arvio 11.7. 20+1 348g.

Näytti siltä että tyttö olisi tulossa. Loppuun asti silti siis jännätään kumpi sieltä tulee. Pari vaaleanpunaista vaatetta uskalsin kuitenkin ostaa. Loput tulee sitten olemaan neutraalin värisiä.

Viikolla 18+2 ennen Juhannusta jouduin jäämään sairauslomalle, joka taitaa jatkua äitiysloman alkuun asti. Selän kanssa on ollut ongelmia silloin tällöin aikaisemminkin ja nyt tämän raskauden myötä vaivat tulivat jatkuviksi. Kotona pärjään melko hyvin kun muistaa ottaa rauhallisesti, mutta rankka fyysinen työskentely kokkina 8h päivässä olisi aivan liikaa selälle.

Kahden viimeisen viikon aikana maha kasvanut selvästi nopeampaa tahtia kuin aikaisemmin. Myös paino on alkanut nousta...



Hyviä vointeja kaikille helteistä huolimatta!



Usko ja Toivo( vai oisko sittenkin Hope) 22+0

Ennuli: meillä ainakin noihin seulontoihin osallistuminen tarkoitti ensisijaisesti niitä verikokeita joskus vko:lla 10, joista näki oliko jotain riskiä vakavampaan olemassa. Meillä verikokeet ok, joten lisätutkimuksiin ei ollut tarvetta. Ja varmaan hälyttävien verikokeiden jälkeenkin olisi voinut itse päättää jatkosta...

Ensi viikolla kolmas neuvola ja sitä seuraavalla ollaankin jo puolessa välissä raskautta sekä päästään odotettuun rakenneultraan.

Nyt viikon verran tuntunut liikkeitä ja selviä potkujakin jo muutama.



Usko ja Toivo 18+6

Tervetuloa Nyytikki, Emma ja Ennuli!

Palstaa olen kyllä useasti käynyt lukemassa, mutta kirjoittelu on jäänyt...

Viikot tosiaan kuluu nopeasti. Nyt jo 17. viikko menossa. Viikonloppuna oli pakko käydä investoimassa äitiysvaatteisiin, kun omat alkoi jo ahdistaa. Vatsa pömpöttää kuin koripallon olisi niellyt. Ihanaa kun raskaus alkaa jo näkyä.

Pari viikkoa sitten ostettiin kotidoppleri. Ihana kuunnella pienokaisen sydänääniä, kun ei niitä liikkeitäkään vielä tunne. Tulee jotenkin rauhallisempi olo.

Meinasin soitella yksityiseen äitiysneuvolaan ja varailla aikaa 4D-ultraan. Tosin taitavat tehdä sen vasta parin kuukauden päästä, joten 13.7. olevaa rakenneultraa siis malttamattomana odotellessa. Mitenkäs te muut, ootteko ajatelleet menevänne yksityiselle tuohon 4D-ultraan?



Usko ja Toivo 16+1