User1303

Saas nähdä kuinka herkässä Trumpin pelisormi on. Mikähän mahtaa olla suosituin tietokonepeli? Kyllä Jong tapetaan pian, siitähän on kysymys.

Puolassa kuljin bussilla pitkin turistikatua. Bussissa oli melko paljon matkustajia. Oma ryhmämme käsitti 3 miestä ja kolme naista. Seisoimme tiukassa ryhmässä bussissa. Kun astuimme ulos niin yksi naisista huudahti, että häneltä oli varastettu kamera, kännykkä ja kukkaro. Käsilaukun pohja oli viilletty auki. Oli varsin omitusta ettei kukaan meistä kuudesta huomannut mitään. Sitten eräälle miehelle välähti, että nainen soittaa omaan puhelimeensa. Varas ihme kyllä vastasi ja sanoi, että hän palauttaa kukkaron papereineen mutta ei rahoja. Ja niin tosiaan kävi.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni isä osaa tehdä energiahoitoa. Kun poikaystävä minulle ekan kerran jutusta kertoi, pidin sitä hölynpölynä - hän kertoi, että kerran isä oli parantanut hänen selkäkipunsa. Ja asuvat vielä eri kaupungeissa, joten hän voi tehdä hoitoa jopa etänä! Poikaystävä on kuitenkin varmaan realistisin tyyppi, jonka tiedän ja oli ihan tosissaan tuosta.

Kerran minulla oli ollut maha niin kipeänä koko päivän, etten pystynyt kotona kuin makaamaan sängyllä. Poikaystävä soitti isälleen ja kysyi, voisiko tämä hoitaa minua. Sain ohjeet, että vartin päästä rentoutuisin täysin, sulkisin silmät, enkä ajattelisi mitään, vaan keskittyisin vain itseeni. Tein niin.

Ja hetken päästä mahani alkoi pulputtaa ja kihelmöidä. Vatsalihakset lämpenivät ja tunsin, kuinka rentouduin täysin. Tuota jatkui parikymmentä minuuttia - ja kipu todella lähti! En tiedä, miten poikkiksen isä hoitonsa tekee, mutta se toimii. Oli kyllä tosi erikoinen kokemus.

Aasiassa eräs mies joka shamaaniksi itseään kutsui, kertoi ,että hänellä on yliluonnollisia voimia. Kysyin voiko hän todistaa sen. Sanoin, että olisi mielenkiintoinen kokemus. Hän otti pienen nuken ja pyysi minua pitämään sitä noin 10 minuuttia. Senjälkeen hän pisti pitkän neulan nuken vatsan läpi. Seuraavan yönä heräsin koviin vatsakipuihin. Pyysin hakemaan shamaanin paikalle. Hän tuli nukkensa kanssa ja veti neulan sen vatsasta. Siinä samassa omat kipuni lakkasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäitini kuoli reilu 10 vuotta sitten, kun olin parikymppinen. Mä olin viettänyt aina kaikki lomani mummolassa ja ajokortin ajettuani ajoin sinne todella usein. Olin taas kerran mummon luona useamman yön peräkkäin ja kun lähdön hetki tuli, me halattiin monesti ja luvattiin soitella ja lupasin tulla pian taas käymään. Lähdin ajamaan ja katsoin taustapeilistä perääni vilkuttavaa mummoa, vilkutin takaisin ja yhtäkkiä purskahdin itkemään hysteerisesti. Itkin miltei koko matkan vanhempieni luokse eli noin 40 minuuttia. Yritin rauhoitella itseäni ja hoin, että ei ole mitään hätää, mummolla ei ole mitään hätää ja voin soittaa mummolle kun pääsen kotiin. Rauhoituin ennen perille pääsyä ja soitin mummolle. Tämä oli viimeinen kerta kun näin mummoni elossa, hän kuoli alle viikko tästä. En yleensä ole mitenkään yltiö tunteellinen ihminen ja siksi on vähän ihmetyttänyt todella voimakas reaktioni tuolloin, etenkin kun mitään syytä itkulle ei ollut ja mummo oli loppuun asti ihan rautaisessa kunnossa.

Minä myös lähtiessäni mummulasta halasin vaariani kuten ennenkin, mutta jotenkin "tiesin", että se oli  viimeinen kerta. Vaarin harmaat silmät katsoivat jotenkin selittämättömän syvästi. Tuli ajatus halatessa jo mieleen ja pudistin sen väkisin pois.

Kolmen päivän päästä eno soitti, että vaari menehtyi yöllä äkisti kotonaan.

Vilkuttaminen ei ole hyvä asia erotesssa. Se on monille tuonut lopullisen eron. Tätini ei koskaan hyväksynyt, että vilkutan hänelle kun lähden kylästä. Isäni, äitini ja poikani kuolivat kaikki viimeiseen vilkutukseen. Enää en koskaan vilkuta kenellekään lähdön merkiksi

Meille tuli anoppi kahden lapsensa kanssa ihan yllättäen. Luulin, että pariksi yöksi mutta ovat olleet jo 8 yötä eikä puhettakaan lähdöstä....ruokakuluihin eivät osallistu ollenkaan ja lapset ovat yliaggressiivisia ja ottavat minua päähän. Tutkivat jääkaapin jatkuvasti ja ihmettelevät miten se on tyhjä. On kai kun lapset ovat syöneet itse kaiken. En voi edes katsella omia TV-ohjelmia eikä mitään kotirauhaa ole. Asumme tilapäisesti 20m2 huoneistossa pienen vauvamme kanssa.....

Hermot on kireällä. Mitä tehdä ?