Unetonhaaveilija

Eugenie. Sama täällä. Olin jo ehtinyt suunnitella että kesäloman jälkeen ei tarvi olla pitkään töissä kun ois jääny pois... sitten tuli keskenmeno. Tuntuu että kaikkialla raskaudutaan tällä hetkellä.. vauvoja joka puolella... täällä nyt kahet kk keskemenon jälkeen ollu. Yritys on päällä.. kun vaan saisi itsensä stressittömäksi mutta miten?! Kun vielä on pelkokin päällä että jos kaikki tapahtuu uudelleen. Ja entä jos en raskaudukkaan enää. Fyysinen ja psyykkinen tarve tulla äidiksi on todella iso. Käyn edelleen säännöllisesti juttelemassa ammattilaisen kanssa, aika-ajoin se helpottaa mutta äh että kaikki taas ahdistaa.

Karolin92 kirjoitti:

Piti vielä kysyä että missä vaiheessa meinaatte kertoa raskaudesta esim vanhemmille? :)

Kerrottiin ku 13 viikko tuli täyteen, tuleva mummu sai tietää vähän aiemmin ja siskot ja parhaat ystävät vielä aiemmin. Sitten tuli keskeytynyt keskenmeno joten siitä ”oppineena” seuraavalla kerralla jos vielä saan raskaaksi tulla niin muut saa tietää vasta myöhään. Ehkä siskot ja ystävät aiemmin mutta muille ei sanota mitään...

Annkkih, onko hän sanonut selvää syytä miksei halua? Miehillä tuo ikä nyt ei vielä oo pahakaan.. mutta naisille aina hoetaan iän tärkeydestä.. tai ainaki ite on sitä saanu kuulla. Vaikka nykyään kyllä moni saa esikoisensa vasta kolmekymppisenä, niin ei se lohduta.

Minä vielä henkisesti toivun keskenmenosta, oli elämäni karmein kevät kertakaikkisesti. Oon kyllä valmis jo uuteen. Jospa sen saman onnen tunteen saisin vielä kokea. Tämä kaipuu on välillä vaan niin tuskaista..

Annkkih! Meillä oli aikanaan täysin sama tilanne.. tiedän todella miten kamalalta se tuntuu kun itse on valmis ja toinen ei. Kun lopetin pillerit niin sanoin miehelle että hommaa sitte ite ehkäisys. En puutu asiaan. Ja niinhän se ehkä yhden kerran kondomia käytti kunnes siirtyi keskeytettyyn.. aikani tätä jaksoin kunnes sanoin että mikä siinä on niin vaikeaa että ei vois vaan sisään päästää ja kattoa millon tärppää. Asiasta riideltiin isosti ja erokin oli lähellä. Sanoin ettei oo järkeä jos me ei samoista asioista haaveilla. Sillon se sano että anna hänelle vielä pari kk miettimisaikaa.. no, annoin ja sitte sano yks kaks että no saakai se lapsi sitte tulla. Ja siitä lähtien on yritetty. Takana nyt siis yks km, siitä laskettuna yk1 jälleen kerran takana.. yhdessä edelleen ollaan, vahvimpina kuin koskaan.

Ai niin, tulee nyt peräkköin omat kommentit. Tuli mieleen ku luin toiselta sivulta tuosta että onko kukaan kertonu perheelle että yrittää tms.. niin nyt keskenmenon jälkeen tuntuu että KAIKKIA kiinnostaa saako yrittää heti uudelleen ja aiotaanko yrittää heti uudelleen.. hohhoi. Hankala siihen on muuta vastata ku tottakai. Kukaan ei kyllä kysele tms että joko mutta tuntuu että keskenmenon jälkeen kaikki on niin julkista. Itse kun vielä sellainen olen etten osannut menetystä salata... niin oli pakko kertoa sukulaisille ym. En tiiä miten toimisi jos salama vielä toisenki kerran lyö ja tulis toinen km...