ujs

Täälläkin yksi kuumeilija liittyy joukkoon. Olen 25-vuotias, mies samoin ja kihloissa ollaan, häät suunnitteilla 2015. Olen hoitanut lapsia 10 vuotta, josta pari vuotta täysipäiväisesti. Aina olen ollut kovin lapsirakas ja ne omat lapset on olleet se suurin elämänhaave aina. Vihdoin sitten olen rinnalleni löytänyt sen ihmisen jonka kanssa niitä haluan tehdä. Vauvakuumeilua on ollut varmaan sen kymmenen vuotta jo, tosin parikymppiseksi asti realiteetit painoi sen tahdon aika alas. Vauvakuumetta ylläpitänee toisaalta se, että olen koko ikäni keräillyt vauvanvaatteita valmiiksi.. Kirppiksiltä toki, superhalvalla. 

Mulla on miehen suhteen siinä mielessä käynyt hyvä tuuri, että hän haluaa lapsia, ja on yhtälailla innoissaan niistä. Nimet on jo päätetty kummallekin sukupuolelle. Mies on ollut mukana kirppiksellä valitsemassa ja ostamassa vaatteita. Hän puhuu miten sittenkun on lapsi teen niin ja näin, ja meidän Vili sitten kasvatetaan niin ja näin. Eli selkeästi haluaa lasta kuitenkin. Kuitenkin sanoo, että jos nyt muutama vuosi vielä odotetaan. 

Pari kuukautta sitten luulin olevani raskaana, mutta negaa näytti. Ehdittiin jo henkisesti varautua siihen, että nyt se muksu tulee. Sen jälkeen mun vauvakuume on noussut käsittämättömälle tasolle. En enää ajattele muuta ja voin henkisestikin vähän huonosti, kun tunne siitä, että jotain puuttuu, on todella kova.

Olen aina halunnut lapset nuorena. Lisäksi haluaisin, että omat isovanhempani ehtisivät hetken elämään lapsenlapsenlapsiensa kanssa. Kun itse olen ollut pieni, mulla on ollut elossa isän isän äidin äitikin vielä. Toinen isoisistäni on ollut halvaantunut  pitkään ja sen verran huonossa kunnossa jo nyt, että toivoisin nopeaa perheenlisäystä siksikin, että hän ehtisi sen edes hetken kokea. Pelkään myös kovasti oman hedelmällisyyteni puolesta. Olen syönyt pillereitä n. 10v, ja olen aina ollut huono syömään niitä oikeaan aikaan, ja melkeenpä kerran kuussa jokunen pillerikin on jäänyt ottamatta. Silti en ole koskaan tullut raskaaksi vaikka seksielämä on ollut aktiivista. Pelkään sitä, että raskautuminen tulee olemaan pitkä prosessi ja siksikin haluaisin aloittaa joissa. 

Elämäntilanne meillä on ihan mukava, vaikkakin aion opiskella vielä jossain vaiheessa uuden ammatin (lapsien parissa :D). Asuntoa ehkä pitäisi vaihtaa jos vauvan saisi. Vuokra-asunto kuitenkin niin se ei ole ongelma. 

Tiedän, että mies olisi valmis isäksi ja tilanne olisi hyvä. Siksi jatkuvasti houkuttaa jättää ehkäisy kokonaan pois ja katsoa mihin tilanne menee. Olen kuitenkin puhunut miehen kanssa, että vahinko voi olla mahdollinen, koska oksentelen usein migreenin vuoksi. Tekisi siis mieli kokeilla kävisikö "vahinko". Ja nämä ajatukset vainoaa mua ihan hirveästi. Rakastan miestäni ja siksi en halua hänelle tehdä mitään niin hirveää, vaikka tiedän että hän jäisi rinnalle ja rakastaisi pikkunyyttiä koko sydämestään. Mutta kuitenkin koko ajan pyörii tuo ajatus mielessä, miten helppoa olisi vaan unohtaa vähän enemmänkin pillereitä. Ahdistavaa.