Tyttö ja varis

Pumpuli, tee kirjoittelun kanssa niin kuin hyvältä tuntuu. :) Mutta niin sinä kuin muutkin uudet kirjoittelijat olette tervetulleita mukaan. Tsemppiä uuden työn kanssa! Ja voi, tiedän miltä tuo yrittämisen lykkääminen ja ajatusten kanssa edestakaisin huopaaminen tuntuu. Mekin teimme sitä hyvän aikaa ennen yrittämisen alkua.

Eitne, runsaammat kuukautisesi kuulostavat oikein lupaavalta! Esim. minullahan oli ihan superniukat kuukautiset ennen clomifeneja. Mutta niiden kanssa kohdun limakalvo oli paksumpi ( kierrotkin säännöllisemmät) ja kuukautiset normaalin runsaat, eli ainakin minulla positiiviset asiat korreloivat. Miltäs ovulaatiotestit ovat näyttäneet nyt? Ja kiitos ihanista sanoistasi.

Olen nyt ollut hieman alavireessä. Taidan pureskella (välillä ihan märehtiäkin) kaikkea tässä matkalla koettua. Nyt tuntuu hyvältä, että sydäntalvi, pimein aika saa olla. En yritä ajaa sitä pois. Katselen sisäänpäin, luvalla. En ole lainkaan toivoton. Mutta kerään voimiani ennen kuin jaksan nousta ylös.

Eilen ryhdyimme miehen kanssa suunnittelemaan ihan muuta. Matkaa paikkaan, mistä olemme aina haaveilleet. Ihoni oli kananlihalla ja kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin, kun katselimme kuvia sieltä. Ne maisemat ovat jo minussa. Ehkä ei olekaan niin vaarallista, jos joudumme vielä odottamaan. Muuta tulee tilalle. Kun vuorovesi vetää aallot pois, hiekasta nousee monenlaista möngertäjää.

Mikähän noista ensimmäisenä toteutuu? Vauvahaave, tuo toinen seikkailu...? Tammikuussa on ainakin kaksi seikkailua! Ensimmäiset lääkäriajat ja  eräs minulle aivan järjettömän tärkeä työprojekti alkaa.

Lämmin kiitos kaikille myötäelämisestä! <3 En ole näitä uutisia vielä päässyt puhumaan muuten kuin miehen kanssa, joten sitä suuremmalla syyllä. Olen aika maltillisesti puhunut vain muutamille ystäville siitä, että yritämme raskautta, ja varmaan näiden kanssa vaan jaan tätäkään uutista.

Asistente, mieheni on ottanut tämän tiedon aivan uskomattoman ihanasti, yhteisenä asiana.  Hän on toiveikas sen suhteen, että tulemme vielä onnistumaan. Tiettyä malttamattomuutta, tai odotusta, hänelläkin on ollut ilmassa verrattuna vuoden takaisiin keskusteluihimme. Odotamme nyt molemmat kovasti sitä tammikuun lääkäriaikaa.

Olen nyt hiukan ihmetellyt, miten minusta ei saa tuota toiveikkuutta tapettua. Olen sitä mieltä, että ihmeitä tapahtuu, ja niitä voi tapahtua meillekin.

JanetteO, ehkä Lapsettomuus-haamu tosiaan muuttaa pois teehen kyllästyttyään! Tuosta ovuloimattomuudesta, en ole saanut koskaan tasavahvoja tai kontrolliviivaa vahvempaa ovulaatiotestiin. Mutta RFSU-raskaustestiin olen saanut harmahtavan, mutta ihan selvän haamun ainakin kolme kertaa, parissa eri kierrossa kesällä. Eli ehkä se ensimmäinen niistä ei ollut sitten kemiallinen raskaus kuitenkaan. Minulla on PCO-tyyppiset munasarjat, vaikka ei varsinaista sairautta kuitenkaan. Ovuloimattomuus saattaa liittyä siihen.  Olen myös pistänyt merkille, että tässä ketjussa ei ole nyt ollut plussia/on sattunut keskenmenoja viime aikoina. Sitä se elämä kaiketi on, iloa, surua, odotusta.

Aina joskus kaipailen sellaisia, jotka eivät ole tänne hetkeen kirjoitelleet. Jos joku teistä näkee tämän, miten menee? :)

Schmetterling, samaa mieltä, raskauskuulumisia on kuitenkin ihana kuulla!

Melita, minustakin on kiva, että jaamme tänne muutakin kuin odotuskuumeilua/teknisiä tietoja. Niitäkin tänne mahtuu, on ihanaa välillä vauvahuuruta ja välillä pohtia muutakin.

LAINAMIES, houkutteleva tarjous, mutta ei ole nyt tarvetta! :D

Megan, toivon kovasti että jatkat kirjoittelua! Tuntuu epäreilulta, miten kauan joudutte odottamaan ultra-aikaa. Nyt koetetaan vaan selvitä tästä pimeämmästä ajanjaksosta muuttumatta itse näkymättömiksi haamuiksi! Olen iloinen että pääsit purkamaan tätä ystäväsi kanssa. Kohti tammikuuta ja lisääntyvää valoa!

Olen itse miettinyt viime päivinä tuota tammikuuta, ja ensimmäistä haaveilemaamme laskettua aikaa. Se pistää vähän hiljaiseksi. Toisaalta keväällä tapahtuu nyt paljon sellaista, mikä olisi jäänyt tekemättä, jos olisin ollut vauvan kanssa kotona. Työni on sellaista, että onneksi uutta versoo sinnekin, missä oli tyhjyyttä tai jättömaa. Lopulta siinä kohtaa on kuitenkin jotain kaunista, merkityksellistä ja lohdullista.

Mutta tuntuu hurjalta luopua haaveista aina uudelleen. Kevätvauvasta, kesävauvasta, nyt mietin, saammeko lasta ennen vuotta 2016? (pieni kuiskaus takaraivossa, jos silloinkaan)

Ystävä puhui siitä, miten vauvakuume on vaan yhteiskunnan luoma paine. Olen ajatellut sitä paljon. Mutta itsestäni tuntuu, että se on luolanaisen vaatimus minussa, käsieni polte päästä silittämään pientä päätä, halu nuuhkia vastasyntynyttä, kantaa lanteilla, kertoa eteenpäin sukuni tarinoita.

Minulla se sotii kaikkea järkeäni vastaan. Se on jotain, mikä vaan on minussa.

Täällä huonoja uutisia. Munarakkulani eivät ole kasvaneet lainkaan kiertopäivien 10-15 välillä. Juuri kuten pelkäsinkin. Lääkärin mukaan seuraava askel on lääkehoito, hän väläytteli jopa inseminaatiota. 

Kuinkahan mones kerta tämä on, kun kyynelehdin kaupungilla... Vastaanotolla pystyn vielä jotenkin tsemppaamaan, mutta en sen kynnyksen yli käveltyäni.

Olen kirjoittanut teille siitä surullisesta, läpikuultavasta haamusta nimeltään Lapsettomuus. Tuossa se nyt istuu, pöydän toisella puolella. Sillä oli tänään mukanaan pieni nyssykkä, kun se astui sisään. Meinaa kuulemma asettua nyt meille vähäksi aikaa. En sanonut sille mitään. Laitoin vaan veden kiehumaan vadelmanlehtiteetä varten. Juokoon sitten sitä kanssani.

Megan, lämmin halaus täältä. Tiedän ehkä miltä sinusta tuntuu. Meilläkään ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kevääseen. Minulla on tavallaan samanlainen tunne kuin sinulla, että melkein mietin, pitäisikö pitää taukoa koko palstasta. Juuri nyt raskausuutisia voisi olla vaikea kestää. Mutta olette niin kullanarvoisia, että en taida malttaa luopua tästä kaikesta. Kiitos JanetteO noista laulunsanoista. Juuri tänään.

valon ja varjon

Tyttö ja varis

Voimia loppukiertoon, Megan! Voin uskoa, että mieli myllertää, kun vuosi on nyt tullut täyteen. Halaus täältä. Te olisitte ihanan uuden alun nyt todellakin ansainneet. Onneksi saatte nyt joka tapauksessa tutkimusten tuloksia. Saatteko heti tiedon miehen siemennesteen laadusta, kun tutkimus on tehty? Tuossa on ilmeisesti vähän vaihtelevia käytäntöjä julkisella puolella, missä meillekin tutkimus tehtiin.

Ja kiitos tsempeistä meidän tilanteeseemme! Se valaa itseen aina uskoa ja luottavaista mieltä, kun joku sanoo, että meille on varmasti vielä tulossa vauva. Totta, että meillä on nyt moni asia tutkitusti kunnossa, ja olemme siitä iloisia. Olen kuitenkin huolissani tuosta, että minulla tosiaan seuratusti kahdessa clomifen-kierrossa eivät ole rakkulat oikein kasvaneet. Enkä ole ovulaatiotesteihin saanut vielä koskaan vahvaa viivaa. Kierrothan ovat minulla olleet hyvin epäsäännölliset, mutta clomifenit tasoittivat niitä sinne 35-36 päivään. 

Eli saattaa olla, etten ole juuri ovuloinut...  Minulla on jotenkin ollut lähes yrittämisen alusta asti intuitio, että muut asiat ovat osaltamme varmaankin kunnossa, mutta tuossa saattaa olla häikkää. Luotan kuitenkin siihen, että asia voi korjaantua luonnostaan, tai sitten sitä päästään hoitamaan.

Puhuimme paljon viikonloppuna miehen kanssa, ja päätimme, että nyt menen siihen lääkärin suosittelemaan folliikkeliultraan huomenna, kiertopäivänä 15. Sitten nähdään, tapahtuuko tässä kierrossa luonnostaan kasvua ja minkä verran. Jos ei tapahdu, niin tästä on sitten hyvä jatkaa julkisella, varmaankin suoraan saisimme sitten aloittaa clomifeneilla, suuremmalla annostuksella. Jospa sitten saataisiin ovulaatio aikaan?

Pitkään mietimme, että menemmekö vain luomuna ja "huolettomina" tämän loppuvuoden. Mutta tulimme siihen tulokseen, että ei kulu turhaa energiaa jossitteluun, jos katsomme tilanteen nyt.

Toiveikas, mutta tänään mietteliäs

Tyttö ja varis

p.s. Meidän pentumme on tässä kirjoittaessani käynyt vähän väliä hakemassa lelulaatikostaan aina lelun toisensa perään. Pitää aina hetken hauskaa yhden kanssa, ja sitten riemastuneena hakee taas uuden. Arkipäivän onnea... :)

Blondcherry, olen ihan suunnattoman pahoillani! Paljon jaksamista ja voimaa, hoivatkaa toisianne.

Miten surullista ja pelottavaa, että niin moni tässäkin ketjussa plussan saaneista on joutunut kokemaan keskenmenon.

Asistentelle voimia opiskelukuvioihin. Varmasti harmittaa, kun pitkä puurtaminen on tulossa päätökseen, ja viime hetkellä on kapuloita rattaissa! Tuossa edellisessä tekstissä kirjoittelinkin, että mieheni siemenneste tutkittiin, ja tulos oli tosi hyvä. Enemmänkin vaikuttaisi nyt olevat kyse siitä, kasvavatko ja irtoavatko munasoluni. Tähän mennessähän kasvu on ollut vaatimatonta, eikä ovulaatioita ole kunnolla varmistunut.

Aliisa, kiitos ihanista kuulumisista. <3 Mahtava tuo kuvauksesi perhevalmennuksesta! :D Tuli sellainen olo viime kirjoituksestasi, että ehkä et uskalla kertoa meille raskauskuulumisia, kun yhä tässä ketjussa moni meistä vasta toivoo raskautta. Jos näin olisi ollut, niin ainakin minä kuulen mielelläni niistä. On ihanaa, että elämä tulee läpi näiden yrittämisvaiheen kuplan näkymättömien seinämien läpi, niin ilossa kuin surussakin. Itselleni on ainakin lohdullista nähdä, että elämä jatkuu joka suuntaan, ja löytää aina uusia polkuja. 

Myös Asistenten tekstit ovat siitä osoitus.

Minusta tähän ketjuun mahtuu seköä synkkyys että valon läikähdykset. Toisin sanoen elämä, sellaisena kuin se on. Kiitos että jaatte niitä kanssamme!

Pumpuli87, tervetuloa joukkoomme.