Tuutti

Täällä vihdoin jätetty pillerit pois. Ajattelin ettei pidetä mitään yhtä kiertoo välissä vaan katsotaan suoraan miten kroppa löytää taas rytminsä. Viitisen vuotta melkein pillereitä takana ja täytyy sanoa, etten edes tunne omaa kiertoani. Flow on käytössä ja se näyttää, että ovulaatio olisi ensi viikonloppuna. Todella jännittävää aikaa, mutta yritän vaan pysyä maltillisena. Esikoinen kun sai alkunsa pillereiden aikaan unohtelun takia, odotukset on aika korkeat vaikka sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän kanssa. Mutta joku toive on, että menisi helposti nytkin 🤗

Me sovittiin miehen kanssa, että syön varastosta pois viimeset pillerit eli 8 laattaa ja sit ei enää ostetakaan lisää 😱🤗 alkaa jo jännittää!!

Se tästä tekeekin ehkä jotenkin erityisen kutkuttavaa kun ei uskalla muille puhua kuin miehelle kotona ja sitten loput täällä. Miehen kanssa jo eilen vähän taas leikiteltiin ajatuksella ja hittolainen se meni sanoo et olis valmis koska tahansa lapsen tekoon. Hyvä etten jättäny pillereitä ottamatta siltä seisomalta, mutta sitten taas järki taisteli vastaan. Talo pitää saada ensin rakennettua niin pakko vähän himmata. Ensi keväänä olisi järkevä alotella. Laskin kuitenkin, että nykyiset pillerivarastot riittää tammi-helmikuulle asti ja nyt toisaalta tuntuis tyhmältä sillon enää ostaa lisää. Ollaan kuitenkin puhuttu jos tehtäis heti kaks max kahden vuoden ikäerolla 😁

Ite oon syöny pillereitä niin tuhottoman kauan, että nää teidän ovulaatiojutut tuntuu ihan heprealta. Mä en oikein ikinä oo päässy tuntee elimistössäni niitä muutoksia. Tikutatteko ovikset aina vai tunnetteko elimistössä oikeesti niitä kierron eri vaiheita? Olisikin kiva päästä vähän hajulle oman kropan käyttäytymisestä. Kuinka nopeasti olette muuten tienneet olevanne raskaana vai ootteko saanu vasta testistä?

Luinkin vähän huonosti edelliset kommentit ja onhan sieltä jo tullut vastaus 😅. Mun oman todella pahan vauvakuumeen takia alotin jo foolihapon käyttämisen. Jotenkin helpottaa kun tekee jo jtn asialle. Oon luonteeltani kauheen kärsimätön, varsinkin nyt kun vauvakuume oireilee jotenkin niin fyysisenä. On niin hankala katsoa niitä onnellisia, jotka on jo raskaana. Ja töissä niitä näkee usein ja sillon tuntuu se kaipaus. Mutta toisaalta hyvä joutua odottelee ja itseensä vähän hillitä. Onpahan sit foolihapot kohillaan jos vaikka ees ens vuonna pääsis hommiin 😊

Mulla jännitystä aiheuttaa se, että entä jos nyt onkin vaikeaa raskautua. Edellinen tapahtui vahingossa ja pillereiden kanssa sohlaamisen jälkeen. Entä jos nyt joutuu kuukausia tai vuodenkin odottelemaan että kierto tasaantuu. Niin tyhmä tämmösiä miettiä, mutta kai sitä vaan tässä vanhemmiten tulee vähän hössöttäjäks. Nuorenpana tämmöstä piti niin itsestäänselvyytenä.