tuikkunen

Joku ihmetteli täällä hiljentyneen, mutta itse olen ainakin ollut niin väsynyt, että illalla ei ole jaksanut kättänsäkään nostaa. Huono olo jatkuu. Öisinkin on tullut pahoinvointi kohtaus, joka kestää yleensä klo 2-3. Ärsyttävää... No toisaalta on ihan kiva kun on oireita, eikä siten huoleta niin paljoa, mutta toisaalta toivoisi vähän aktiivisempaa oloa.



Käytiin ekassa neuvolassa viime viikolla ja ihan papereita täyttäessä meni. Saatiin lähetteet sairaalalle ultraa varten ja verikokeisiin. Tuli hiukan kiirus varata ultra-aikaa kun tämä eka neuvola meni näin pitkälle.



Ultran jälkeen saa kuulema heti miten kipaista sokeritesteihin, kun noita sokerioireita on ihan riittämiin myöskin. Toki myös painoa on sen verran. Mulla on paino lähtenyt ennemminkin laskemaan, kun mitään ei tee mieli ja mitään ei pysty syömään muutamaa haarukallista enempää.



Ihanaa kun jotkut ovat päässeet jo masuihin kurkkimaan, itselläni vielä odotusta ultraan muutama viikko.



Joku kyseli tuosta äitiyspakkauksesta ja ajattelin itse ehdottomasti sen ottaa, kun esikoista odottaa =)



Tuikkunen 9+2

Voi Ptr! Voimia teille, epätietoisuus on kaikkein kauheinta. Voisiko kyseessä olla hematooma? Vai voiko sellaista olla näin alussa? Olen ainakin kuullut, että joillakin se aiheuttaa vuotoa ja saattaa kuitenkin olla lähes harmiton. Haluaisin silti kovasti kuulla sinun kuulumiset ja yrittää tsempata!!! Ajatuksissa olet!



Minunkin puolesta uusille tervetulotoivotukset!



Ensimmäinen neuvola käynti olisi torstaina ja jänitän kovasti. En edes tiedä mitä jännitän, mutta uusi kokemus... hmm... Harmittaa sinänsä, että jouduin mielestäni kovin kauan tuota aikaa odottamaan ja se tarkoittaa sitä, ettei sitä ensimmäistä ultra-aikaakaan ole sovittuna. Aikaisemmin en ole laisinkaan jännittänyt tai ajatellut, että onko kaikki hyvin, mutta nyt torstain lähestyessä on jo tuollaisetkin ajatukset alkaneet mieltä askarruttamaan. Mieheni kysyi eilen, että voisiko lapsen ottaa jo ensi vuonna mukaan mehtuuseen? Hänellä siis ajatukset jo hiukan pidemmällä ;)



Toivottavasti ei anna paljoa sapiskaa neuvolassa, koska mulla on tullut 3 kiloa lisää painoa heti näin kättelyssä. Enemmänkin olin jo kerännyt, mutta lähti pois juomalla. Eli ilmeisesti oli nestettä kertynyt aikalailla. En ole minäkään kova mässäilijä ja hedelmiä olen pahaan oloon napostellut, mutta tuntuu silti herkästi tulevan kilojakin. Tulee niitä siis normaalistikin ja

lähtötilanne on myös ylipainon puolella. Tasapainottelu pahan olon ja syömisen välillä jatkuu. Sokeripitoiset mehut, kuten pillimehut on auttanut pääsemään aamulla aina pahimman yli.



Ei joku kiva haluis kerätä nimimerkit ja LA:t listaksi, vaikka Axuliini tuonne aloitusviestiin niin näkyisi aina ketä remmissä on mukana?



Tuikkunen rv 7+5

Nyt täällä puskee oireet niin voimalla päälle, että hyvä jos pystssä pysyy. Viime viikolla oli hiukan flunssaa ja vähän lämpöäkin jossain kohden. Olo oli kovin jyrätty!



Äipsykän kanssa samaa ongelmaa, joten lenkille ei pääse kun uni tulee ennen ulko-ovea. Väsymyksen lisäksi on karmaiseva olo koko ajan. Ei kuuloakaan mistään aamupahoinvoinnista vaan tämä on kyllä ihan koko päiväistä. Purkan syönti ja happamat ruoat auttaa. Kiloja kertyy, joita tosiaan olisi valmiiksi ollut jo ihan tarpeeksi.



Mies on onneksi ollut kohtalaisen ymnmärtäväinen pahan olon suhteen (ei tarvinnut kuin yhdet itku-potku-raivarit vetää) ja hoitelee nyt halkotalkoot itsekseen. Itsellä on vähän huono omatunto, mutta päätä on turha kuvitella laskevansa alakumaraan, muutoin pahaolo pahenee.



Naureskelin tuossa kun jonkun mies (olisko ollut äipsykän) partavesi on ruvennyt ällöttämään... mietin kauhuissani yksi ilta kun mieheni haisi niin pahalle. Kummastelin tilannetta jonkin aikaa ja asiasta huomautinkin kunnes tajusin, että se onkin partavesi, joka hajullaan ärsyttää.



Ensi viikolla olisi ensimmäinen neuvola. Ultrassa ei olla käyty vaan odotellaan tuota kunnan ultraa. Luottavainen olo on kun vatsakivut häipy ja muut oireet tulivat tilalle.



Tuikkunen rv 7

Täällä ihanan aurinkoisen lämmintä työpäivää viettelen ja ajatukset juoksee ihan jossain muualla kuin töissä...



Viime viikon lopuilla loppui ne kauhiat vatsakivut, huh! Tilalle tuli väsymys ja hiukan etova olo heti aamutuimaan. Itselläni tuohon etomiseen on auttanut purkka. No tosin ensimmäisellä etomiskerralla kun ei sattunut autossa olemaan muuta mukana ja moottoritiellä kun on hiukan hankala pysätä ;) Olen jatkanut samalla konstilla tuon tapauksen jälkeen. Turvotusta on kertynyt komiasti ja taidan olla myös sellainen kilojen kerääjä... hiukan tuli sellainen apua olo kun katsahteli vaakaan, mutta ehkä se stressi on vaan unohdettava. Ja turvotuskilojen lisäksi on jäänyt muutama kesäkilo karsitamatta.



Kesäkeijulle ja äipsykälle pidän peukkuja ja toivon, että kaikki sujuu hyvin. Olisin niin onnellinen, jos teidän matkalaiset pysyvät kyydissä ja pelko on ollut turhaa!



Axuliini: Aika kuluu kuin siivillä kun on jotain touhua. Meilläkin on viikon mökkireissu edessä ja lähtö torstaina. Viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa mökillä saunomassa ja hetihän mulla käry kävi (itseasiassa ensimmäisen puolen tunnin sisällä), mutta tämä pariskunta onkin sitten ainoat jotka tietävät. Teillä on jänniä hetkiä huomenna edessä. Itse sain ensimmäisen neuvola ajan vasta tämän kuun loppuun, joten pitkä on odottaminen. Ultraan pääsee vasta viikolla 12. vielä pidempi odottaminen.



Tuikkunen rv 6

Viettelen työpäivää notkumalla täällä ;)



Mulla oli alkuunsa aivan käsittämättömät vatsakivut. Yhtenä yönä heräsin siihen, että kipu oli aivan valtava ja kun nousin ylös "jalottelemaan" tuntui siltä, että taju katoaa. Kipu oli kovin aaltoilevaa ja äkkipikaisen tuntuista. Nyt oli ensimmäinen yö kun sain nukuttua, eikä kipuja enää tullut. Toivottavasti tämä kipuilu oli nyt ohi. Silti olen ihan reippain mielin, eikä tuommoinen kipuilu tunnu juurikaan haittaavan.



Kesäkeijunen kysyi tuosta ultrasta, mutta en itse ainakaan ajatellut käydä. Hiukan asiaa googlettelin ja selvittelin mitä ultrassa saattaisi näkyä, mutta olen muutenkin aika rautahermo, joten voin ihan hyvin odottaa.



Olettekos alkaneet jo "nimittelemään" rakkauden hedelmäänne? Meillä ainakin nimettely alkoi (isännän toimesta) miltein samantien ja asukki sai nimekseen Inkeri... voi poika parkaa ;)



Tuikkunen 5 + 2