TTA

Miesten tarjomista kahveista ekoilla treffeillä voi olla montaa mieltä. Ehkä perinteinen oletus on edelleen 2010-luvulla, että mies tarjoaa, ainakin ekoilla treffeillä. Tämä on ihan ok, näin ajattelen 30-vuotiaana miehenä ja lukuisilla treffeillä olleina. Olen näitä kahveja tarjonnutkin enkä ole siitä mieltäni pahoittanut tai mennyt konkurssiin. Jotkut naiset haluavat välttämättä maksaa omansa enkä ole siihen sanonut vastaan, olisi outoa lähteä kinaamaan tällaisesta asiasta. Toki kertoo jotain ihmisestä, joka ei ikinä tarjoa mitään tai vastaavasti, jos aina odottaa, että minulle tarjotaan kaikki aina. Jokainen tehköön tällaisesta omat johtopäätöksensä. Mutta eipä ole koskaan jäänyt treffit siitä kiinni, etten olisi tarjonnut.

Jatkotreffeillä olen toiminut niin, että kumpikin maksaa omansa. Se on ihan tervettä ja tasavertaista aikuisten ihmisten kanssakäymisessä ja parisuhteessa – ottamatta sen kummemin kantaa piheyteen tai lompakon paksuuteen tai tämmöseen. Ok, joillekin lompakon paksuus tai muu ulkoinen seikka voi olla ratkaisevaa miehen valinnassa, en tuomitse tai kommentoi sitä, kukin valitsee miehensä tyylillään.

Jos nainen on heti ollut täysin kiinnostumaton minusta ja inhonnut jostain syystä minua jo ekasta sekunnista lähtien ekoilla treffeillä, niin silloin en ole tarjonnut mitään. Näin on käynyt toisinaan eikä sille mitään voi, jos oma naamataulu ei miellyttänyt tai nainen vain oli musertuneen pettynyt muhun jostain syystä. Treffeille lähtö on riski, jotkut eivät sitä käsitä. Toisin sanoen: viestien perusteella luotu mielikuva miehestä ei välttämättä vastaa todellisuutta vaikka profiili olisi kuinka totuudenmukainen ja kuvat tuoreita.

Tässä muutama omituinen treffikumppania vuosien varrelta, joita en muutama viikko sitten naapuriketjuun muistanut kirjoitella:

Asunnon kuntotarkastaja

Olin mukavantuntuisen ja kivannäköisen naisen kanssa treffeillä pariin otteeseen keskustassa nettideitin kautta. Kaikki sujui hyvin, juttu luisti eikä tullut vaaranmerkkejä esiin missään kohtaa. Kolmannella kerralla tavattiin mun luona syömisen, leffan jne. merkeissä. Ok, alku meni normaalisti, nainen tuli ajallaan ja olin saanut ruoat tehtyä ja leffakin oli haettu valmiiksi. Sitten hän kengät jalasta saatuaan alkoi välittömästi arvostella ja kommentoida negat. sävyyn asuntoni sisustusta, värimaailmaa, tapetteja, jalkalistoja, tauluja, sohvaa, pöytiä, tuoleja jne.

Hän mm. ennen leffankatselun alkua kumartui naputtelemaan jalkalistoja olohuoneessa ja arveli, että ne ovat väärällä tavalla kiinni. Samoin kylpyhuone oli kuulemma aivan väärän värinen ja väärällä lailla aseteltu laatat, valaisimet jne. jne. Maalaamani taulut olivat muuten hienoja, mutta niissä oli yksi vika, nimittäin se, ettei hän pidä sinisestä.

Muut keskustelunaiheet olivat lähinnä siitä, miten hänellä on niin ja niin kallis vesi, että miten se vesi voi maksaakin niin paljon. Hän myös kertoi, että miten oli monta kertaa valittanut isännöitsijälle vesilaskunsa suuresta ja siitä, miten kuumaa vettä kuluu aina enemmän kuin kylmää(?). Joku fetissi hänellä oli tähän vesilaskuunsa selvästi, ku siitä jaksoi jauhaa pitkään ja aina uudestaan palata aiheeseen.

Tosi outoa tässä kaikessa oli se, että syömisen ja leffan katsomisen ajan oli aivan hiljaa. Makuuhuoneeseen hän ei mennyt kertaakaan, mutta muut huoneet saivat armotonta kritiikkiä kylppärin kaakeleista olohuoneen jalkalistoja myöten. Ajattelin, että ok, mitähän tämä nyt on? Leffan loputtua halusin vaan eroon koko tyypistä mahd. nopeesti, koska ei kukaan ole sillä lailla nöyryyttänyt mua mun omassa kodissani täysin aiheetta. Hän kysyi, että olenko jostain nyt loukkaantunut, ku olen noin hiljaa? Sanoin, että kyllä olen; ole hyvä ja poistu asunnostani heti!

Seuraavana päivänä sanoin suorat sanat tälle emännälle ja annoin tulla paskaa niskaa täyslaidallisen siitä, että mitä mieltä olen hänestä ja hänen käytöksestään. Kyllä helpotti! Ei nähty enää.

Kaverimiesnainen

Tutustuin nettideitin kautta mukavaan, puheliaaseen, älykkääseen, hauskaan ja koulutettuun ikäiseeni nuoreen naiseen. Oltiin molemmat opiskelijoita, elämäntilanteemme olivat mallillaan, joten lähtökohtaisesti asetelma uudelle tuttavuudelle ja suhteelle oli tosi hyvä. Opiskelimme eri aloilla korkeakoulussa, mutta juttu luisti tosi hyvin jo ekoista treffeistä lähtien ja oli tosi kivaa! Hän oli itseäni hieman pidempi, mutta asia ei minua haitannut sen kummemmin eikä minun lyhyyteni häntä. Lähinnä vitsailimme asiasta välillä, kun tutustuttiin paremmin.

Treffejä oli parit ja aina oli kivaa. Ennen pitkää oltiin toistemme luona myös yötä ja näin, ja olin myös tytön perheen luona syömässä jne. Seksiä, pussailua ja tämmöstä harrastettiin riittävästi ja se oli hyvää kaikin puolin, ei siis valittamista siitäkään.

Jotain oli kuitenkin hullusti n. 2-3kk:n tapailun päästä. Nainen nimittäin sai älyttömän raivokohtauksen aina, jos kysyin, että niin olenko nyt sun poikaystävä vai missä mennään meidän suhteessa? Kysymykseen en saanut koskaan vastausta, ku sit taas itse halusin tietää, että ollaanko suhteessa vai missä. Oisin halunnut suhteen enkä mitään välimallia tai kaverisuhdetta ja tämän tein selväksi.

Naisen luona kävi usein kaverimiehiä iltaa istumassa. Nämä olivat aina sinkkuja, kun sitten kysyin asiasta, että mikä homma tämä on, kun nainen tästä kertoi oma-aloitteisesti. Myös opiskelijabileissä nainen kävi aina arkisin ja tuli sitten kännissä mun luo nukkumaan. Ok, ihan hauskaa oli aluksi tuollainen, mutta rupes sitten pikkuhiljaa kyllästyttämään viinalta haiseva nainen siinä vieressä. Itse olin bileeni bilettänyt, ei napostellut enää mennä sellaisiin. Jätin tämän naisen sitten, en jaksanut tollasta, kun ei hänellä ollut ikinä vastausta siihen, että olenko kaverimies, peilinkiinnittäjämies vai mikä? Antaa olla. Harmi sillä lailla, että hän oli kivannäköinen, fiksu ja myös makuuhuoneessa ihan jees. Mutta elämä jatkui eteenpäin mun osaltani ilman häntä.

Neitsyt-tyttö

Tutustuin jälleen nettideitin kautta mukavanoloiseen naiseen. Treffit menivät mukavasti ja pian nähtiin jo toistemme luona. Hänellä oli turvattu ja vakit., vastuullinen työ ja perhesuhteet kunnossa. Hyvä pohja siis! Nainen oli ujo ja hiljainen, ja ajattelin toiveikkaana, että ujous menee ohi viimeistään siinä kohtaa, kun mennään makuuhuoneeseen aikanaan. Vielä mitä! Nainen oli aina yhtä ujo ja hiljainen vielä useamman kuukauden tapailun jälkeen. Kävi ilmi, että hän on neitsyt ja tosi kokematon monissa makuuhuonejutuissa. Pussailu kyllä sujui mallikkaasti, mutta ilman vaatteita homma sitten löikin stopin, jos olisi pitänyt kunnon panemista tehdä. Yritin aikani lämmitellä valloitustani, mutta en päässyt eteenpäin hänen kanssaan. Suuseksin antaminen hänellä ja käsityö minulle alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää.

Muita outouksia oli se, että hän kehui olevansa loistava kokki ja tekevänsä itse ruokansa. Jääkaappi hänellä kumminkin oli aina täynnä eineksiä tai vastaavia valmisruokia. Tosi ristiriitaista siis. Myöskään omia ruokiani hän ei koskaan syönyt tahi maistunut, hän väitti olevansa jo täynnä tai syöneensä aiemmin. Kun lähdettiin hänen luotaan vaikka kauppaan, niin hän repi jokaisen töpselin seinästä vainoharhaisesti. En tiedä, mitä kaikkea tässä oli taustalla, se ei selvinnyt. Myös tämä neitsyyshomma oli mahdoton puheenaihe. Kävi voimille toi pihtaaminen sekä se, että aina piti itse aloittaa keskustelu, kun toinen ei oma-aloitteisesti vain osannut/kyennyt keskustelemaan mistään. Mitään hän ei myöskään harrastanut vapaa-ajalla eikä hänellä ollut yhtään kaveria.

Niinpä jätin hänet eikä ole sen jälkeen onneksi tästä tapauksesta kuulunut mitään eikä ole tullut vastaan.

Ketjupolttaja. Tapasin kiinnostavan tytön. Oli lämmin kesäilta ja vapaata molemmilla. Päätettiin mennä jokirantaan ottamaan yhdet. Alku sujui lupaavasti, mutta sitten tytön jokin vanha naiskaveri oli jokilaivalla töissä ja niinpä hän juuttui pitkäksi aikaa tiskille juttelemaan kalakaverinsa kanssa. Ok, hengailin siinä näyttämättä harmistumistani. Päästiin pöytään asti. Hän kysyi, että voiko kessutella. Sanoin, että totta kai. Ei mulla ole ollut mitään tupakkaa vastaan. Heh, hän poltti valehtelematta koko täyden askin siinä n. 1,5 tunnin treffien aikana! Sillä lailla :D Ei nähty enää.

Tohtorinainen. Tutustuin oikein fiksun oloiseen pian valmistuvaan matematiikan laitoksen tohtorikoulutettavaan. Odotin treffejä jännittyneenä! Pettymys oli valtaisa. Keskustelunaloitus oli sellainen, että hän kehtasi sanoa, että olin 2 min myöhässä. Alku ei siis ollut mairitteleva. No, mentiin kahville. Hän joi kraanavettä, itse ostin kahvin ja pullan. Koko ajan hän päivitteli, että onpas suuri pulla, itse en vain jaksaisi syödä noin suurta pullaa. Keskustelu ei sujunut, ku aiheet liikkuivat lähinnä syömisen ja nukkumisen sekä tämmösen hyvin yleisen ympärillä. En tiedä, oliko tällä naisella joku sosiaalinen ongelma vai mikä oli taustalla, ku sen verran omituinen kokonaisuus oli kyllä. Huomautin myös lopuksi, että älä koskaan huomauta uudelle seuralaiselle, että olit 2min myöhässä! Ei nähty enää.