TTA

Kyllä tällaisia mänttejä löytyy, jotka eivät tervehdi tai tervehdi takaisin työpaikalla tai naapureitaan, tuijottavat vaan pitkään.

Erikoista on vaikkapa harrastuspaikoissa, kuten salilla, että monta vuotta käyneet määrätyt jampat eivät moikkaa vaikka joka hemmetin päivä nähdään vuosikaudet. Onneksi näitä on vähän, mutta on kuitenkin.

Mutta tämä lienee ihan universaalia, ei pelkästään Suomessa. Eikä siinä... en odota edes sanallista tervehdystä, pelkkä nyökkäyskin riittää, jos on vaikeuksia tuottaa se moi tai moro tms. Hah, mutta antaa olla, niin pääse helpoimmalla, joillakin aikuislla sos.taidot vaan on todella onnettomat.

M30

Vierailija kirjoitti:

Se, että halutulta alalta saadulla tutkinnolla hyvin arvosanoin ei ole mitään apua työnhaussa. Sain helposti töitä ennen kuin hiemean vanhempana tein opinnot loppuun, sen jälkeen ei ole alan töitä löytynyt. Tuntuu, että aikuisempana opiskellut on automaattisesti jotenkin elämässään epäonnistunut, vaikka halusin vain pätevyyden töihin, joita jo valmiiksi tein.

Olen todella pettynyt.

Samaa mieltä 100%!  Työkokemusta on 13 vuotta eri aloilta sekä yksityiseltä että kuntapuolelta ja yrittäjänä olosta. Työshaastatteluissakin on siis oltu jokusen kerran.

Arvosanat eivät vaikuta rekrytilanteessa, sillä hyviä hakijoita hyvillä papereilla on runsaasti tarjolla. Tutkintopaperit ja opintorekisteriotteet on korkeintaan avattu ja sanottu "Aijaha, onpas tää hienoa paperia ja hienon värinen tää maisterintodistus---" tai vastaavaa. Jotain opiskeluiden sisällöistä on ehkä kysytty ja siitä, että oliko kivaa tms.

Miksi rekrytoijaa edes kiinnostaisi arvosanat? Lähinnä kiinnostavinta on se, mitä hakija osaa, mitä on valmis oppimaan ja minkälaista lisäarvoa tuo työpaikalle uutena ammattilaisena sekä onko valmis työskentelemään pitkään. Näitä asioita on taasen vaikea konkreettisesti havainnollistaa työ- tai opiskelutodistuksilla.

Opiskelijana ns. verkostoituminen oli hyödytöntä. En kokenut, että olisin saanut jotenkin etumatkaa tai sisäpiiritietoa  vaikka kävin bileissä, olin tuutorina ja mukana monenmoisissa opiskeluiden ulkopuolisissa jutuissa. Myös suurimpaan osaan opiskelukavereista tutustuminen ja porukoihin pääseminen oli vaikeaa vaikka mulla on hyvät sos.taidot, ulosanti ja avoimuutta. Lähinnä verkostoituminen on sana, joka on tehty käytettäväksi, ei ymmärrettäväksi, kuten postmodernismi, sidosryhmäyhteistyö tai yrityshautomo.

Joku voi nyt ilkeästi tulla sanomaan, että mitäs opiskelit tollasta pilipalialaa, jossa ei ole töitä ja palkat on surkeat? No, enpäs tätä tiennyt silloin nuorena ylioppilaana, kun opiskelut aloitin! Opiskelu itsessään oli kannattavaa, ainakaan tutkinnot tai siitä saatu ns. henkinen pääoma ja sivistys sekä laaja, teoreettinen tietopohja eivät koskaan mitätöidy.

M30

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluttamattomuus sen sijaan on tie niin syvällisen tason tyhmyyteen, että sitä ei voi puolustella millään.

Kerro toki perusteluja ja jokunen esimerkkitapaus tälle voimakkaalle väitteelle, olisi erittäin mielenkiintoista kuulla!

Itse ainakin tunnen hyvin sivistyneitä ja työurillansa pitkälle päässeitä ihmisiä eri aloilta huolimatta siitä, että ovat vain lukion tai esim. peruskoulun käyneitä eli eivät korkeakoulutettuja. Kouluttamattomuuteen tai kouluttautuneisuuteen itsessään on jokaisella syynsä eikä omaa valintaa tarvitse muille puolustella tai perustella.

....

Joku tuolla otti esiin, etteivät yliopistot ja ammattikorkeakoulut ole kouluja. Kyllä ne ovat, ks. yliopistolaki tai ammattikorkeaKOULUlaki Finlexistä. Toki korkeakoulut ovat erilaisia kouluja kuin perusKOULU, joten siinä mielessä ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Toki siitä voidaan vääntää kättä sivukaupalla, että mikä on "koulu" ja mikä ei, mitä tehtäviä sillä on jne. jne. eikä silti päästä yhteisymmärrykseen.

.....

Arviointi on aina haastavaa, tämän huomasin jo opiskelijana ja myöhemmin korkeakouluopettajana. Tuntuu, että pieni porukka kurssista aina valitti, jos saatu kurssi- yms. arvosana ei olekaan mieleinen. Kurssin pitäjä tekee arvioinnin ja päättää arvosanan eikä opiskelija. Vedottiin epäselviin arviointikriteereihin, tehtävänantoihin ym. ihmeelliseen, kyllä valittajat aina keinot keksivät valittamisenaiheilleen. Onneksi valittajia oli vähän ja nopeasti oppi lyömään luun kurkkuun.

Jotkut opiskelijat eivät käsittäneet sitä, että osa tekee huipputuloksen muutamassa illassa, kun vastaavasti osa käyttää monta kuukautta ja tulos on silti surkea, juosten kustu sekä viimeistelemätön. Työtavoissa saattoi olla merkittäviä eroja. Pieni osa opiskelijoista myös luulee, että tekemättä mitään ja istumalla netissä surffaillen kaikki kallisarvoiset lähiopetuskerrat sekä vetämällä tauot röökiä ja kahvia + energiajuomia pääsee kurssista läpi ja vitonen heilahtaa, olipa sitten palautettujen töiden ja loppukokeen taso mikä hyvänsä. Opiskelijoiden taitotaso ja vaivannäkö erottuu hyvin nopeasti, kun pari kurssityötä olet samalta porukalta korjannut.

Kas kummaa, ettei kukaan valittanut siitä, että sai liian hyvän arvosanan vaikka olisi mielestään ansainnut huonomman! Onneksi suurin osa oli tyytyväinen arvosanoihinsa eikä reklamoinut joutavia aiheettomasti, joten voin kokea onnistuneeni työssäni.

Opiskelusisällöt olivat vähän niin ja näin. Vaatimustaso oli todella matala sekä AMK:ssa että yliopistolla. Jotain kun kirjoitit, niin läpi meni ja jos vähän yritit, niin arvosana olikin korkea. Helppoa opiskelijan kannalta, muttei välttämättä hedelmällistä koko tutkintosisältöä ja oppimiskriteereitä ajatellen taikka loppuelämää miettien. Toisaalta kurssi- ja oppimistavoitteet olivat opetussuunnitelmissa myös usein korkealentoista diibadaabaa, joita henkilökuntakaan tai työnjohto ei aina osannut opiskelijoille selittää tai kertoa, että mitä tässä nyt piti tehdä.

Tuntuu, että opetuksen ja sisältöjen suunnittelu oli juosten kustu ja usein hyvin kaukana konkreettisesta työelämästä tai ko. alan töistä. Itselläni ainakin eniten opetti vasta gradun teko ja AMK:ssa yhteensä 20vko kestäneet harjoittelut työelämässä. Harjoitteluita olisi saanut olla enemmän! Vaikka palkattomia useimmilla olivatkin, niin tosi hedelmällisiä ne olivat ja jotkut onnekkaat onnistuivat neuvottelemaan työn tai edes kesätyön niiden kautta.

Tavallisesti jotkut yliopistotutkinnon suorittaneet sekä yliopisto-opiskelijat kritisoivat AMK-koulutusta perusteetta jostain syystä. Vastaavasti harva AMK-opiskelija haukkuu yliopisto-opiskelua. Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Ehkä yliopistoa pidetään jollain lailla korkeatasoisempana ja perinteisenä koulutusinstituutiona Suomessa? Ihan yhtälailla AMK tekee tutkimus- ja opetustyötä jne. Lähinnä AMK.n yhteiskunnallinen painoarvo sekä rahoitusmallit ja org.rakenne tms. eroaa yliopistomaailmasta oleellisesti.

Tällaiset AMK:n haukkumiset kannattaa jättää omaan arvoonsa, ellei haukkujalla todellakin ole omakohtaista, vuosien opisk.kokemusta molemmista kouluista ja jotain järkeviä perusteita kritiikkinsä tueksi.

Työn tai kumppanin saantia ei kouluissa opettettu millään kursilla tuon 7 vuoden aikana, harmi kyllä, niihin olisi itse ainakin ottanut maximikurssit. Suosittelen harkitsemaan tarkkaan, miksi lähteä opiskelemaan. Nyt, jos olisin vielä 19, niin olisin valinnut ammattikoulun lukion sijasta taikka kaksoistutkinnon. Minulla olisi ihan asiallinen ammatti & asema jollain x alalla ja firmassa y, vakit.tulot, hyvälaatuinen asunto maksettu ja ehkä vielä se vaimo ja valkoinen aita & uudehko auto ja ehkä kesämökki omalla laiturilla. Hassua vai mitä? Korkeakoulutus ei välttämättä ole tie onneen ja autuuteen.

M30

Samanlaisia leikkikouluja yliopisto sekä AMK olivat täällä lounaisrannikolla. Kävin tradenomipuolen ja siihen jatkoksi vielä kauppakorkean maisterivaiheen muutama vuosi sitten.

Miksi nämä olivat leikkikouluja? Siksi, että olen molemmista kuitannut loppututkinnot (tradenomi & valt.tiet. maisteri) alusta loppuun ja hyvillä arvosanoilla sekä määräajassa. Tuutorinakin olin ja ties missä tämmösissä verkostoitumisjutuissa. Töitä on erittäin vaikea saada huolimatta siitä, että koko opiskeluajan olin erilaisissa hanttihommissa opiskelun ohella. 7 vuoden opiskelutyön tulos oli pettymys!

Oman alan tai muuten asiallisia töitä saadaan lähinnä suhteilla, ei tutkinnoilla tai laajalla työkokemuksella. Erilaisia laatikonkanto- yms. hanttihommia voi kyllä saada 10 euron tuntipalkalla, mutta ne eivät enää monen vuoden jälkeen motivoi. Viheliäisintä on se, että maisterina kisaat samoista työpaikoista kuin tradenomit, joita on hakijoissa moninkertaisesti enemmän.

Opiskelu oli rahallisesti kannattamatonta, töitä tehdään sivutoimisesti illat ja viikonloput, jos haluaa jossain asua ja syödä muutakin kuin säilykkeitä vuosikausia. Sitä paitsi vaatteitakin piti ostaa, bussikortti ladata ja ehkä jopa harrastaa jotakin. Useimmat ottavat lainaa elleivät vanhemmat tai suku sponsoroi tai ellei ole varakasta kumppania, jonka luona elää. Kaikilla ei vanhemmat sponsoroi tai edes voi sponsoroida vaikka haluaisivatkin eikä kumppaniakaan kaikille tuosta vain tule - puhumattakaan varakkaasta kumppanista.

Valmistumisen jälkeinen ansiosidonnainen työttömyysetuus on vaatimaton opisk.ajan pätkätyökokemuksella. Opintolainan takaisinmaksaminen on aloitettava välittömästi 2 vuotta valmistumisen jälkeen, pankkia ei kiinnosta vaikka olet työtön ja vailla maksukykyä. Pankkia kiinnostaa, että saa omansa pois ja nopesti.