Tryout

Kiitos villahuivi 🥰. Kyllä tarttui hymy minun ja miehenkin kasvoille tuosta tikun hymynaamasta!

Eniten ilahduttaa jos tämä kroppa nyt alkaisi vihdoin toimia! Eilen vessassa käydessä tuli kyllä sellainen metrilima paperiin ettei voinut erehtyä mistä limasta on kyse 🙈.

Olen ottanut 3 x Inocaps/pv ja tupla-annoksen gelee royalia (nyt 2/pv) sekä tietysti kilpparilääkettä nyt isompi annos kuin aiemmin. Ehkä tämä tästä 🤞🙏. En tiedä viitsinkö nyt aloittaa sitä uutta terokuuria? En ole hakenut uutta pakettia apteekista vielä. Ja nyt menossa jo kp 20 eli ehkä katson mihin tämä kierto kehittyy?

Oliko sinulla jo ultra? Miltä siellä näytti? Toivon sinulle onnellista odotusta ja ihanaa vauvaa syliin. 🎁😊

Mulle määrättiin pari uutta horminiverikoetta (fsh ja lh), miehelle uusi spermanäyte ja aukiolotutkimus (kesäkuulle) mutta toivotaan ettei tarvitsisi sinne mennä! 👣

Huomaa ettei ole oviksia ollut kun heti alkaa tää "mitä nyt pitää tehdä"? 🤣

Hei apua! Elämäni eka hymynaama ovistestin!! Onko tämä totta?? 😁 Onko mulla ovis?? 😁 Kyllä voi ihminen olla iloinen ovulaatiosta. 😍

Onko talletteluvinkkejä? Tänään ja huomenna, ylihuomenna?

Mulla pari työkaveria tietää että kilpparista johtuen raskauden tulo kestää. Ovat kyllä paljon ihanampia kuin "oikeat" kaverini jotka eivät juurikaan kysele vointiani. No, ehkä se johtuu siitä että ovat nähneet minun itkevän monet kerrat töissä ja tietävät myös kaikki vastoinkäymiset mitä tässä on tullut eteen.

Tässä välissä kun en ole taas kirjoitellut niin eipä ole muuta kuin huonoja uutisia. Kilpparin tilanne vaan huononee ja taas kokeillaan uutta lääkeannosta. Sain nyt uuden Terolut-kuurin kun viimeisin kierto oli taas 40 päivää, mutta unohdin käyttäväni Tetralysal-antibiottia (iho niin huonossa kunnossa että sekin masentaa) enkä muistanut kysyä että sopiiko sitä käyttää Terolutin kanssa? Tietääkö kukaan?

Sain siis jopa lähetteen psykiatrille jotta pääsisin juttelemaan näistä tuntemuksistani. Tämä vuosi on vaan ollut niin hirveä (kuolema, sairastumisia mys lähipiirissä) että itken ihan koko ajan. :( Suurimpana tietysti mielen päällä tämä oma sairaus ja se ettei edes ovulaatiota saati raskautta näy eikä kuulu. Minulla on jo viikon päästä tuo keskusteluaika. 

Jotenkin vaan tuntuu että 1,5 vuotta mennyt ihan hukkaan. Gyne kyllä rauhoitteli että meillä on ihan hyvät mahdollisuudet saada lapsi joko luomusti tai viimeistään hoitojen kautta mutta mieli on niin maassa ja pelkkiä pettymyksiä matkan varrella että en osaa enää ajatella tippaakaan positiivisesti. Aina pitää vaan odottaa ja odottaa.. Koronan takia odotetaan vielä vähän lisää..

Samaistun kyllä moneen: eikö minun ja mieheni geenit vaan sovi yhteen? Onnistuisiko tämä jonkun toisen kanssa? 

Erota en kyllä missään nimessä haluaisi. Minulla on maailman paras mies josta tulisi maailman paras isä.

 

Ilona eloisa, siis minkälaisia pulmia teillä on ollut?