TriplaJ

saiturin vaimo kirjoitti:

Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.

Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.

Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.

Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(

Kuulostaa puhtaasti hyväksikäytöltä. Miehen on parempi ruveta hoitamaan puolet kuluista tai häipyä. Mieluiten saisi hoitaa kaikki kulut yhtä kauan kuin sinä olet niitä tähän asti hoitanut niin että sinä saisit tuhlata rahasi huveihin,ja sen jälkeen kaikki puoliksi. Tuo nyt ei varmasti ole realistista vaikka reiluuden nimissä pitäisi noin toimia. Ei tuollaisen kanssa kannata jatkaa jos ei suostu kustantamaan omaa elämäänsä mitenkään ja kuvittelee että on ok tuhlata omat rahat huveihin koska toinen maksaa kaiken. Ei, ei ja ei.

Toinen asia jos toisella on oikeasti hyvästä syystä rahavaikeuksia, silloin toki tuetaan kohtuullisesti. Esim. Sairastuminen, työpaikan menetys(kunhan hakee töitä), opiskelu. Vastavuoroisesti tietenkin.

Omassa lapsuuden kodissa oli isäpuoli sellainen, että sai järkyttävät raivarit jos otin välipalaksi jugurtin tai mehulasin kysymättä. "kuka v*ttu anto sulle luvan syödä/juoda mun ruokia!?" Naama punaisena karjui sentin päässä mun naamasta ja haukkui ja uhkaili. tällaista koko ala-aste.

Hän tosin sai raivarit siitäkin jos kehtasin häiritä häntä kävelemällä hänen ohitseen vessaan, mikä minun oli pakko tehdä jos en halunnut kusta housuihini, sillä huoneestani piti kulkea olohuoneen läpi vessaan. Ei ollut ihan terve mies.

Parasta tässä on kuitenkin se, et kun aikuisena olen kertonut näistä tilanteista, on äitini kertonut että kaikki nuo ruoat oli lähes poikkeuksetta äitini ostamia, eikä työttömän isä puolen omia todellakaan.

Meillä oli tällaista exän kanssa, toki oltiin 18v opiskelijoita mutta oli se silti outoa, koska oltiin parisuhteessa eikä kämppiksiä. Eipä oltu kauaa yhdessä 😄

Nykyisessä yli 10v suhteessa rahat on yhteiset ja ruoat myös, toki toinen voi joskus ostaa jotain ihan vain itselleen, mutta siitäkin yleensä kysytään että haluatko sinäkin tätä tiettyä juustoa/suklaata vai ostanko vain yhdelle.

Kaikki toki tehköön tavallaan, mutta kuulostaa todella raskaalta joutua päivittäin miettimään kenen mikäkin maito tai voi paketti on. Kannattaisin laittamaan yhteinen ruokatili pystyyn jotta molemmat maksavat tasavertaisesti ruoasta ja saavat sitä myös syödä ilman että pitää laskea kuinka paljon on velkaa mehulasillisesta tai leivän palasta.

En tajua näitä pakaste kasvisten, einesten yms. Kauhistelijoita. Ainakin oma ravitsemusterapeuttini (aivan oikea koulunsa käynyt asiantuntija, joka on kunnalla töissä paikallisessa terveydenhuollon yksikössä, eikä mikään random hörhö) sanoi, että nykyään on pakaste kasvikset, einekset ym. aivan hyvää laatua ja kelpaavat vallan hyvin tuoreiden ja/tai itse tehtyjen tilalle, jopa niin että koko ruokavalionsa voi laadun puolesta koota näistä tarvittaessa. Ehkä joskus muinoin pakasteet ja eineet oli ravintoarvoiltaan huonompia ja siksi niitä ei ollut hyvä käyttää usein, mutta ei enää, ainakaan merkittävästi.

Moni ei taida myöskään ottaa huomioon tässä asiassa sitä, että kaikilla ei ole rahaa tai terveyttä tarpeeksi tehdä kaikki alusta alkaen itse. Ja joitain ei yksinkertaisesti kiinnosta viettää enempää aikaa lieden äärellä kuin on pakko. Kyllä pienemmälläkin vaivalla saa ihan hyvää perusruokaa aikaiseksi (esim. Makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, pataruoat), jos tykkää ruoanlaitosta ja nauttii siitä niin kaikin mokomin saa gourmet aterioita valmistaa, mutta sitä en ymmärrä miksi mollataan ihmisiä jotka eivät halua tai kykene samaan, eikö pääasia ole, että perus asiat on kunnossa ja perhe syö tasapainoisesti? Vähän sama jos joku remppa-intoilija mollaisi niitä jotka hankkii valmiiksi koottuja taloja, keittiöitä tai saunan valmiiksi asennettuna pihaansa. Tai jos joku viherpeukalo mollaisi niitä jotka ostaa yrttinsä ja chilinsä kaupasta eikä kasvata niitä itse.

Outoa pätemistä ilman faktoja tai logiikkaa tämä pakasteiden inho. Kannattaa ottaa asioista selvää eikä elää joidenkin ikivanhojen uskomusten perusteella. Valintojen maailma.

13 vuotiaana tavattiin ja oltiin kavereita, noin 18-19 vuotiaana alettiin seurustella, sittemmin naimisiin on menty ja sitä on kestänyt tähän päivään saakka!

Mutta ei sen ole väliä minkä ikäisenä rakkauden löytää. Oman äitini kohdalla vasta kolmas avioliitto oli se pysyvä ja toimiva. Ihan sama minkä pituinen rakkaustarina on, tärkeintä on että on hyvä olla jonkun kanssa(ja se joku voi olla ihan oma itsekin!)