TriplaJ
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on kaksi aikuista, toinen on uskovainen ja toinen ateisti, niin ateistin ajatusmalli jyrää uskovan. Monissa perheissä lapsi jää tästä syystä kastamatta, vaikka toinen vanhempi sitä toivoisi.
En ymmärrä, miksi ateismi on arvokkaampaa kuin toisen usko.[/quoteOlen itse ateisti, ja tämä on hyvä pointti! Perheessä täytyy kyetä tekemään kompromisseja jos uskon asiat on eroavaiset. Kommunikaatio pitäisi tässä kohtaa toimia tosi hyvin että suhde voi kestää. Mua ei haittaisi jos olisi uskova puoliso joka tahtoo kastaa lapsen, koska se ei ole mitään multa pois. En tosin haluaisi kasvattaa lasta pelkän kristinuskon pohjalta vaan tarjota vapaus omaan elämänkatsomukseen, opettaa erilaisista uskomuksista(myös kristinuskosta) ja filosofiasta ikätasoon sopivasti. En haluaisi että lapselle opetetaan kristinusko(tai muukaan usko) jotenki ainoana oikeana/faktana. Jos lapsi päättyy sitten valitsemaan kristityksi tulemisen, niin se on aivan ok. Yhtälailla ok on jos hän haluaa olla ateisti tai vaikka buddhalainen. Kunhan ei liity mihinkään vaaralliseen kulttiin!
pitäisi ihmisten puhua nämä asiat halki ennenkuin alkavat hankkia lapsia, joskus elämänkatsomukset voi vaan olla yhteensovittamattomat. Ei ole kiva jos joutuu jatkuvasti tinkimään itselleen tärkeistä arvoista. Siksi olen iloinen että itselläni ja puolisolla on suht samankaltaiset elämänkatsomukset, vaikka itse olen ehkä se skeptisempi ja selkeämmin ateisti.
Keskinäinen kunnioitus on kaiken a ja o.
Mun mielestä jokainen joka hankkii lapsen/lapsia, täytyy hyväksyä jo etukäteen että lapsi voi olla lgbtq+ ihminen. Lasta täytyy tukea ja rakastaa aivan sama mikä hänen seksuaalinen tai sukupuoli identiteettinsä on. Jos ei voi tätä hyväksyä, ei pidä hankkia lapsia ensinkään.
Kylläpä voi turhat asiat häiritä nykyään ihmisiä 🤣 ite kyllä käytän peittäviä uikkareita koska en tykkää paljastavista, mutta hittoako se mua kiinnostaa millaiset uikkarit muilla on, ei oo pakko katsella! Selluliitti on kans aivan normaali juttu jota on kaiken kokoisilla ihmisillä varsinkin kun ikää tulee. Ei sitäkään tarvi ihmetellä sen enempää kuin vaikka luomia tai pisamia.
Kannatan ottamaan selvää ilmaisista tai halvoista kesähuveista! Joihinkin tapahtumiin pääsee ilmaiseksi kun osallistuu talkoo porukalla tapahtuman järjestelyihin. monissa kaupungeissa on myös kaikenlaista tori-tapahtumaa ja erilaisia ilmaisia konsertteja ja ulkoilma huveja, taidenäyttelyihin ja museoihin pääsee usein ilmaiseksi, ainakin jonain tiettynä päivänä/kellonaikana. Miten olisi puistojooga kavereiden kanssa tai auringon ottaminen lähi puistossa? Äänikirjan kuuntelu parvekkeella kahvin kanssa? Yökyläily jonkun tuttavan luona toisessa kaupungissa tai kutsu itse kaveri luoksesi? Yleinen sauna jonkun uimapaikan lähellä? Pääsisikö jonkun kaverin mökki tai venereissulle mukaan? Entä uuden taidon/harrastuksen aloitus(käsityö, taide, koodaus jne)? Entä pienen lisätienestin hankkiminen vaikka koiravahtina?
Itselleni on ihan riittävää se, että voi mennä piknikille, järveen uimaan, ulos kävelemään ja ottamaan kivoja kuvia, seurata lintujen pesintää ja kasvien kukkimista jne.
Se oli tuota aikaa! Nykyään ajattelisin, että lapset aina ensin ja jokaiselle yksi vanhempi mukaan, jos olisi siis pakko valita ketä pelastetaan ensimmäisenä. Ei miehiä enään toivottavasti jätettäisi automaattisesti viimeiseksi. Jos mulla olisi lapsi niin toivoisin mielummin että mieheni pelastettaisiin lapsen kanssa koska itse olen monisairas ja mies voisi pärjätä paremmin lapsen kanssa yksin.