ToiveilijaSiru

Hei kaikki! 

Päänsäryt jatkuneet tasaisesti, mutta dpo 10 tuli hieman vaalenpunaista pyyhkiessä ja sitten loppuivat kaikki menkkamaiset juilinnat vatsasta ja ajattelin että ehkä se siitä sitten.. Rinnat ei ole kipeät eivätkä ole missään vaiheessa tätä kiertoa olleetkaan. Tein nyt sitten dpo 13 first responsella tälläisen tuloksen (en tiedä osaanko liittää kuvaa, mutta linkki ainakin.. Uskaltaisikohan luottaa..? Jos viime kiertoon vertaa ni menkkojen alkuun olisi 4pvä, jos taas tulisi niinkuin koko viime neljä vuotta niin alkuun olisi peräti 8 päivää...

[URL=http://aijaa.com/LNByHJ][IMG]http://i3.aijaa.com/t/00676/12725377.t.jpg[/IMG][/URL]

linkki: http://aijaa.com/LNByHJ

Hei!

Olen täällä kuumeissani lueskellut keskusteluanne ja ajattelin sitten ottaa osaa :) Olemme kolmikymppinen pariskunta ja meillä on ennestään 4vuotias poika ja nyt olen saanut päähäni haluavani lapsen (meillä mies olisi aina valmis lisälapsiin), ja pitkään jatkuneen stressaavan työn ja opiskelujen jälkeen se kuulostaisi jopa äärettömän ihanalta ;) Täällä joku puhui kuinka ei ole koskaan oikeastaan lapsista pitänyt tai ei ole koskaan ajatellut sellaista hankkivansa. Itse varmaan kuuluin siihen porukkaan vielä ajalla ennen 23ikävuotta, en tosin vieläkään tykkää siitä ajasta kun lapsi on alle 4kk, enkä saa vauvakuumetta muiden ihmisten vauvoista. Uskon kuitenkin nyt ottavani vauva-ajan stressivapaammin, kun olen nähnyt esikoisesta miten ihania lapset sitten kuitenkin ovat. Ja onhan 4vuotias jo niin olevinaan iso, että ehkä myös kaipaan taas jotain hoidettavaakin :)

sitten yrityksiin... minulla on koko neljä vuotta tullut täti kylään joka kuun 15.päivä, paitsi viime kuussa kun alettiin yrittämään (!) (ei hormoniehkäisyäkään ole ollut vuoteen, se ei voi olla syy...). Heti ovulaation ja pupuilun jälkeen rinnat turposi ja olivat kipeät, vatsaa nipisteli ja väsytti ja tätä jatkui pari viikkoa ja olin jo aivan varma että nyt se heti tärppäs. Toi rintakipu varsinkin, ei mulla ole sellaista edes ennen menkkoja. No, 5päivää aikaisemmin kuin koskaan neljään vuoteen, kurvaa täti paikalle. Olenkohan ollut raskaana kun tuollainen poikkeustilanne tuli ja menkkojen alku on mulla aina suhteellisen oireeton...

No, joka tapauksessa, tässä toisessa kierrossa tikutin ovulaation 23.9 ma ja sitä ennen ja jälkeen oli peittojen heiluttelua... ja heti ovulaatiopäivästä alkoi vasemman puolen vatsannippailut, joita kesti koko viikko. Dpo7 ja 8 nipistely muuttui jäytämiseksi ja tuntuu enemmän koko alavatsalla kuin pelkästään vasemmalla puolen. Tämä on välillä jopa kivuliasta jäytämistä, muttei kuitenkaan mitään pistävää kipua. Samoin päänsärkyjä on nyt dpo 9 mennessä podettu lähes joka toinen päivä ja migreenejä 2kpl, kun yleensä minulla on migreeni noin kerran kahdessa kuussa... Myös hieman etovaa oloa on tuntunut, mutta se voi olla myös oman kuumeiluni itse itselleni aiheuttamaa... rinnoissa ei ole yhtään mitään muutoksia ja jos tuota vatsajäytämistä ei olisi niin olisin ihan varma ettei tärpännyt. Nälkä tai väsymys ei ole ollut sen kummempi kuin ennenkään. Esikoisesta en muista minkäänlaisia raskausoireita kärsineeni, varsinkaan ennen plussaa...

Ja sitten ne testit... tämähän on ihan kamalaa... jokin netin laskuri sanoi, että 7.10 voisi testata luotettavasti ekan kerran.. ja musta tuntuu mahdottomalta odottaa edes tuonne lauantaille 5.10 jolloin kasassa dpo 12 vai 13 (miten se nyt lasketaan, tuleeko ovispäivä mukaan?) :D Odottamista odottavan aika on valtavan pitkä... ja menkathan pitäisi alkaa kuitenkin vasta 14.pvä, että miten ihmeessä mä sinne saakka kestäisin :D

Tätä hommaa varjostaa myös heti esikoisen syntymästä alkanut ihosairaus (hormonit meni kuulemma synnytyksessä sijoiltaan), josta olen nyt sitten kärsinyt neljä vuotta ja syönyt lääkkeitä joissa varoaika raskauteen nähden. Ne ajat ovat tulleet täyteen, mutta silti pelottaa ettei ole jäänyt mitään jäämiä kehoon, tai kuinka tämä sairaus reagoi raskauteen, se on nimittäin nyt muutaman päivän sisällä mennyt pahemmaksi kuin koskaan, joka sai minut tietysti myös epäilemään sitä että voisin olla raskaana...

Huuuh... kiitos, että sai avautua, toivottavasti joku jaksoi lukea :D On ollut mukava lukea teidän muiden jännittämisestä ja tuntemuksista!