Tipuli
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Helium-vappupallot. Olivat mun lapsuudessa tosi kalliita, toisin ku nykyään.
Me saatiin kuoret, jotka käytiin täyttämässä Saukkolassa heliumilla. Isommat lapset saivat Pilottipallot, olivat halkaisijaltaan täytettynä metrin luokkaa ja me pikkuisemmat saimme tyytyä puoli-Pilotteihin, jotka olivat reilusti pienempiä, eivätkä kyenneet nostamaan meitä ripakinttuja irti maankamarasta 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhana kirjoitti:
70 -luvulla asujaimistomme kaikki perheet olivat samaa varallisuustasoa. Emme siis kokeneet elämäämme mitenkään köyhäksi, vaikkemme saaneet uusia vaatteita tai heti uutta fillaria pieneksi käyneen tilalle. Kaikki kulkivat vanhemmilta sisaruksilta perityissä vaatteissa ja parsituissa sukissa.
Luksusta oli elämäni ensimmäinen ruokailukerta kaupunginosamme ravintolassa. Olin 12 -vuotias. Ranskalaiset ketsupilla ja punaista Jaffaa. Taivaallista gourmetia.
Suunnilleen samanlaista oli kaikilla. Oli tietenkin niitä, joilla oli enemmän rahaa ja niitä, jotka olivat köyhempiä. Ainhan se on näin ollut. Elämä ei kuitenkaan ollut samanlaista elämäntasokilpailua kuin nykyisin. Ei ollut kilpailua, kenellä on hienoin kännykkä, onko vuittonia tai chanelia, tai missä päin maailmaa on reissattu. Ei tarvinnut postailla instaan hienoja kuvia omasta elämästä, eikä paineita siitä että pitää näyttää hienommalta kuin on.
Onko tämä nykyinen elintaso tehnyt meidät onnellisemmaksi? En kaipaa niitä entisiä aikoja, Suomi oli silloin aika sulkeutunut maa ja elämä rajoittunutta. Muta ei silloin muusta tiedetty, ja oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli. Jos se onnen hetki tuli siitä puolikkaasta limsapullosta, pitääkö sitä pilkata? Mistä te tulette onnelliseksi? Mikä on luxusta?
Enkä siis pilkkamisella viittaa perhanaan, vaan muutamaan muuhun jotka hassunhauskasti pilkkaavat muiden kokemuksia.
Perhana kuittaa 👍
Lisään luksukseen Beaversin farkut! Niihin säästettiin kaikki kotitöillä tienatut markat. Niiden piti olla niin kireät, että vetskarin sai kiinni sängyllä selällä maaten. Ne pestiin kylpyammeen poikki viritetyn lankun päällä juuriharjalla, jotta tulivat pestyn näköisiksi. Sitä tummansinisen värin määrää.....
Typerä aloitus, mut sikäli kuin tiedän lapsuudenkavereistani, kaksi on tuomareita, yksi opettaja, yksi sairaanhoitaja, yksi julkisuudenhenkilö eli muusikko, yksi näyttelijä. Siistijä, suuhygienisti, lähihoitaja...
Omat lapsuudenperheemme olivat ns. ydinperheitä, mutta käsittääkseni me jälkikasvu jo ainakin kertaalleen eronneita....
Että on ollut taloa ja omaisuutta, jotka tulleet jaetuiksi. Ei tuonut raha ja yltäkylläinen elämä ikuista onnea.
70 -luvulla asujaimistomme kaikki perheet olivat samaa varallisuustasoa. Emme siis kokeneet elämäämme mitenkään köyhäksi, vaikkemme saaneet uusia vaatteita tai heti uutta fillaria pieneksi käyneen tilalle. Kaikki kulkivat vanhemmilta sisaruksilta perityissä vaatteissa ja parsituissa sukissa.
Luksusta oli elämäni ensimmäinen ruokailukerta kaupunginosamme ravintolassa. Olin 12 -vuotias. Ranskalaiset ketsupilla ja punaista Jaffaa. Taivaallista gourmetia.
Juu, valitettavasti kaikkea epäterveellistä teollista paskaakin tuli syötyä vähävaraisissa perheissä, kun margariini oli halvempaa kuin voi. Onneksi vanhempani arvostivat Edamjuustoa enemmän kuin Lauantaimakkaraa, ja ruisleipää enemmän kuin ranskanleipää. Ostopullaa ei ollut ikinä. Limsaa hinguttiin, mummilan marjamehua saatiin. Ainoat hedelmät oli mummilan omenat. Rypäletertun tai appelsiinin saattoi saada, jos oli kipeänä ja ruokahalu kateissa.