tiinabarca

Tassa aitini minulle ja tyttarelleni Selmalle opettama..

ORAVASATU

Olipa pikkuinen oravanpoika, kotona Kuuselassa.
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä, pystyssä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun, kuoria käpyjen siementä suuhun.Oksilla mukana siskot ja veikot, leikissä vilkkahassa.

Olipa vieressä Metsolan Otson, koti ja valtakunta
Kammion seinänä kaatunut honka, kattona kerros lunta
lumessa reikä, pyöreä juuri, oravanapojalle ihme on suuri.
tuostapa kurkistan ikkunastamme Metsolan Otson unta

Huuteli huolekas oravaäiti: vaara on reijän suulla !
Eipä se tahtonut tuhma lapsi, äidin neuvoja kuulla.
Empähän pelkää, katsahdan kerran, viivähdän muutaman hetkisen verran
kohta jo hyppelen äitini luona, kotona oksapuulla

Rapsahti hanki, ja havahti Otso,
ravisti peittojansa, kirposi katto ja kohosi kämmen, äkkiä piilostansa
Olipa kämmen se suuren läntä, mahtuipa siihen pörröinen häntä
Sieppasi Otso ja pallona metsään, lennätti vierahansa

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika , lumessa itkien rämpi,
vaivalla pääsi Kuuselan pirttiin, häveten sänkyyn kämpi
Toiste en katsele karhun tupaa, toiste en lähde ilman lupaa
Minä oon pikkuinen oravanpoika, äiti on tietävämpi