Thymus

Ehkä et ole ymmärtänyt Ramanan opetusta?

Ilmeisesti en :) En ole lukenut muuta kuin Arthur Osbornen kirjasen Ramana Maharshin opetuksia sekä Paul Bruntonin kirjat.

Olen sitten vain luullut, että Kuka minä olen – kysely on  yksinkertainen menetelmä (ainakin siinä mielessä, ettei tarvitse lukea IOKin kaltaista teosta ja oppia ymmärtämään lukemaansa), joskin toki yhtälailla 110% panostuksen vaativa, jatkuva huomion kohde kuin mitä mikä tahansa muukin menetelmä, jolla oikeasti haluaa jotain saavuttaakin. 

 

Ajattelisin, että samalla tavoin niin Kuka minä olen kuin IOKin vaatiipanostusta ja työtä. IOKissa työ tehdään eri tavalla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin samasta asiasta mutta eri tavalla toteutettuna...?

Mutta enpä mä mistään mitään tiedä, kunhan arvailen ja arvailen pieleen. Toivottavasti näistä pieleen menneistä jorinoistakin on hyötyä jollekin :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä häiritse IOKssa seuraavat asiat:

1. Kristillisen termistön sekamelska ja käsitteiden pyörittely vaikeaselkoisesti (=ikään kuin lukisi jotain ristiriitaista pulppu-generaattorilla skriptattua tekstiä).

2. Se, että IOK:ta mainostetaan Jeesus Nasaretilaisen sanelemaksi, että hänellä oli missiota tulla "korjaamaan" väärinymmärryksiä Raamatussa ja kristinuskon sanomassa (=sama syy kuin mormooneilla ja monella muulla amerikkalaisperäisellä lahkolla).

3. Maailman ja kaiken siinä näkeminen negatiivisessa valossa. Kaikki on egon luomaa ei-todellista harhaa, niinpä tämä johtaa siihen, ettei elämästä maailmassa voi välttämättä nauttia. Ymmärrän, että esim. buddhalaisuudessa maailma käsitetään illuusionomaiseksi, mutta sen todellisuutta ei kiistetä. IOK:ssa ei taida ihan samalla tavalla olla, vaan maailmaa ei ole? 

4. Se, että IOK:sta on useampia laitoksia, joista tämä yleisin tunnettu on se mistä on paljon otettu Jeesuksen sanomia pois. Mitä laitosta pitäisi lukea?

5. IOK:lla rahastaminen ja uskonnollis-tyyppiset tapaamiset. IOK:lla pyritään tekemään rahaa, kun kurssit on maksullisia. Jotenkin vaikuttaa tosi ristiriitaiselta sen suhteen mitä kirja opettaa? IOK:n tilaisuuksisssa rukoillaan ja uskotaan Jumalaan, ja Pyhän Hengen sanomiin, joita harvat ja valitut pystyvät kanavoimaan. Tulee mieleen helluntailailaisten tilaisuudet. 

6. IOK:ssa on dualismia, kun on Jumala, ja sitten on jumalalliseksi luotu Poika ja Poika on luonut harhaisen maailman. Youtubesta löytyy kesksusteluja tästä IOK:n dualismista, ei ole sillein puhdasta nondualismia, kun IOK:ssa Poika luodaan ja se ei ole sama kuin Jumala. Erilaisilla kielikuvilla tätä voi tietysti pyöritellä, että ymmärtääkseni esim. Robert Perry ei pidä IOK:ta nondualistisena juuri tämän luomis-jutun takia, jossa Poika luodaan.

Tämä ei ole hyökkäys IOK:ta vastaan... vain minun omaa ihmettelyä ja pohdintaa miksi kirja on hankala.

Lyhyesti sanottuna ei :)

Renardin kirjat vastaa kaikkiin noihin ihmettelyihin. Jos haluaa vastauksen, sieltä löytyy.

Mielestäni on oikeastaan turha ihmetellä ja kritisoida Kurssia, ellei ole siihen itse riittävästi perehtynyt. Sellaiset perustelut, että jotkut älykkäät ihmiset ovat hylänneet Kurssin eivät mielestäni ole perustelu ollenkaan. Vain, jos opetus ei toimi itsellä henkilökohtaisesti, voi sen todeta, ettei toimi minulla. Se ei silti tarkoita, etteikö Kurssi olisi toimiva, se tarkoittaa vain, ettei se ollut itselle tai kyseiselle henkilölle henkilökohtaisesti toimiva.

Ei IOK ole kaikille. Mutta se on varmasti sellaiselle, joka oikeasti haluaa herätä, eikä vaan luule haluavansa herätä :)

Olen omissa viesteissäni koittanut tuoda esille oman kokemukseni Kurssin opiskelijana, jos se jotain jollain tavalla auttaisi.

Alku kyllä takkuili ja tuskailin Tekstin vaikeaselkoisuuden kanssa mutta katson sen osoituksena Kurssin toimivuudesta kun se on siitä huolimatta tehnyt lupaamaansa työtä minussa ja nykyään Teksti on ihan helppoa ja ymmärrettävää. Sen lisäksi olen saanut omakohtaisia kokemuksia siitä, miten noudattamalla ja soveltamalla opetusta muutosta tapahtuu.

 

Mielelläni lukisin sellaisista henkilöistä, jotka ovat päässeet perille jollain hyvin yksinkertaisella menetelmällä. Olisi oikeasti kiva kuulla sellaisista kokemuksista, että egonsa on kyennyt ohittamaan jollain todella helpolla ja yksinkertaisella tavalla.

Maharshi antoi yksinkertaisen menetelmän mutta miksei ihmiset noudata sitä? Jos on noin yksinkertainen ja helppo menetelmä kuin Kuka minä olen kysely niin missä on siinä onnistuneet? Eikö näin yksinkertaista menetelmää noudattaisi paljon mieluummin kuin vaikka hankalaksi miellettyä IOKia? Ja eikö onnistujia pitäisi olla maailma pullollaan?

Eikö tuo kokemus ole kuitenkin ego-mielen kokemus, että on hieno hetki,kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä, mikä siis onkin täysin helppoa ja yksinkertaista, vaikka se tuntui alussa vaikealta?

 Vai ajatteletko, että sinussa oleva Jumala, se oikea Itse, iloitsee siitä, että ymmärtää IOK-tekstiä?

Samoin ne positiiviset kokemukset IOK:n toimivuudesta, jotka saavat sinut janoamaan sitä lisää. Eivätkö nekin ole ego-mielen iloja?

Kyllä ne, ainakin enimmäkseen, egomielen tiloja ovat niin kauan kuin minussa egomieltä on. En ole vielä valmis, perillä, herännyt. Tuskin lähelläkään :)

 

Ajattelen asian niin, etten voi noudattaa ja todentaa sellaista opetusta, jota en ymmärrä. Siksi olin iloinen kun vihdoin ymmärsin ja tämä ymmärrys loi paremmat mahdollisuudet soveltaa ja todentaa opetusta käytännössä. Ja olen ollut iloinen huomatessani, että opetus toimii. En tuhlaisi aikaani sellaiseen opetukseen, menetelmään tms. joka ei todennu oman kokemuksen kautta. 

Oletan, että jos päämääränä on herätä, sitä ei välttämättä edistä eri opetusten tai menetelmien närppiminen sieltä täältä vaan on valittava yksi ja panostettava siihen 110%. 

Yhtä lailla se menetelmä voisi olla Ramana Maharshin Kuka minä olen -meditaatio mutta oletan senkin vaativan pitkäjänteistä, kärsivällistä joka päiväistä työtä, kunnes vastaus paljastuu.

 

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Kyse on egon ajattelujärjestelmästä vapautumisesta. Se ei tarkoita siis sitä, että omaksuisi uuden egoon pohjautuvan ajattelujärjestelmän/viitekehyksen. 

Eiköhän se ole juuri ego-mieli, joka niitä IOK-harjoituksia haluaa tehdä, kuka mistäkin syystä ja mitäkin mielihyvää kokiakseen.

Myönnän, etten tiedä vaan tämä on ainoastaan omaa spekua: oletan, että minussa oleva "se kipinä, joka muistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa",  on saanut minut ns. henkiseksi etsijäksi, joka lopulta löytänyt IOKin. Se egomieli, joka tässä on pääasiassa häärännyt koko elämäni on vastustellut Kurssia sekä muita non-dualistisia oppeja ja tehnyt hyvää työtä pitääkseen minut erossa niistä ja jatkaakseni tuloksetonta etsintää.  Egomieli on se, joka on vastustellut IOKia ja pitänyt sitä liian vaikeana ja saanut vitkuttelemaan lukemista ja tehtävien tekemistä. Mutta koen, että juuri se pieni kipinä on kannustanut jatkamaan. Kuten aiemmin sanoin, ei tämä ole mitään mielihyvää ollut pitkään aikaan. Vasta sitkeästi jatkettuani on alkanut ns. tapahtumaan. Jos egomieli olisi ohjaksissa, tämä homma olisi jo tyssännyt.

Ei tämä "egon tappaminen" ole ollut mitään ihanaa pumpulissa lillumista vaan olen itkenyt ja kokenut sanoinkuvaamatonta tuskaa mennen tullen. Ei tämä ole ollut mikään helppo juttu tajuta, että kaikki on vain mielen harhaa, kaikki tapahtuu vain mielessä ja ettei minua minuna ole olemassa ja tämä minä jonka tunnen on väistyttävä. Ei tätä mielihyvän vuoksi ole todellakaan tehnyt :) Mielihyvä on oikeastaan väärä sana ylipäätään.. se kuuluu tähän dualismiin.. en osaa määritellä mikä se on mikä tässä on ajanut eteenpäin ja joka näennäistä palkitsevuutta tuottanut..  Jos se olisi tätä perus dualismia ja sen heilahtelua niin tuskinpa jaksais vaivautua.. ja juuri siitähän tässä on pyrkimässä eroon.

Tämä on ollut vaan .. mmm.. no sisäinen pakko.. tätä on ollut oikeastaan jo lapsesta saakka mutta vasta tässä iässä kokenut olevansa valmiimpi lähtemään kunnolla tälle tielle.. mutta silti ollut vaikeaa.. Olen käynyt tuskallisia prosesseja sen suhteen, että jos minä minuna lakkaa ja tilalle tulee itsettömyys niin mites suhde omiin lapsiin, lapsenlapsiin jne..  Menettävätkö he äitinsä, mumminsa.. kokevatko he että olen hylännyt heidät jne. 

Mielihyvän haku kuuluu ehkä enemmän new age puuhasteluun, jossa haluaa tehdä unesta mukavaa.. ? En tiedä.. mutta omaa tätä polulle lähtemistä en kyllä kuvailisi millään muotoa miellyttäväksi omalta kohdaltani. Tämä on ollut vaan joku sisäinen pakko, joka vie ja minä vikisen..

 

Vaikka näitä kokemuksia IOKin toimivuudesta onkin, niin kyllä näitä epätoivon hetkiä edelleen välillä tulee. Miksi minä onnistuisin, enhän mä ole mikään enkä mitään.. surkea maanmatonen, en ole edennyt mihinkään jne.. Ja tulee näitä pelkotiloja koskien itsettömyyttä, minättömyyttä ym. Näitä tulee kaikista näistä positiivista kokemuksista huolimatta. Mutta omakohtaiset positiiviset kokemukset kannustaa jatkamaan ja epäilykset väistyy koko ajan nopeammin ja nopeammin. Nyttemmin ne ovat enää lyhyitä hetkiä eikä samalla tavalla hallitsevia kuin aiemmin. Ei oikeastaan tarvitse kuin ajatella Pyhää Henkeä niin luottamus palaa ja tunnen "sen tunteen". En edellekään kuvaisi sitä mielihyväksi vaan.. hmm.. en tiedä mikä on oikea sana.. se on jonkinlainen täysi varmuus ja luottamus.. pyhä kunnioitus ja hiljaisuus.

P.S. kommentoin aiemmin edeltävään viestiin mutta se ilmeisesti katos jonnekin.. mutta väliäkö tuolla :) 

Vierailija kirjoitti:

E. Tolle on myös kehunut IOK:a, mutta sanonut, ettei se ole kaikille, vaan jokaisella on oma polku näihin asioihin.

Itse olen aloittanut lukemaan G. Renardin kirjoja pariinkin otteeseen, muistaakseni luin yhden kirjan loppuun. Minusta siinä oli liikaa "mielikuvitusta", kun ne "mestarit" tai mitkä lieneekin, tulivat hänen luokseen vierailulle. Lisäksi kirjoissa oli mielestäni negatiivinen viba, minkä herkkänä koin. Ehkä johtui siitä, että Gary kirjoitti kaikenlaisista tulevaisuuden katastrofeista ja ydinaseiskuista jne.

Olen lukenut valaistumisaiheisia kirjoja vuodesta 2009 alkaen ja kokenut myös erikoisia asioita esim. meditaatiossa mutta myös päivätajunnan aikana. Intuitioni toimii välillä aika hyvin, välillä on toiminut paljon paremminkin ja autoin ihmisiä sen avulla aikani.

Olen lukenut myös pari kertaa Juha Pitkäsen ”Vapaus valita”-kirjan, mutta ei sekään innostanut, joten pakko oli uskoa, ettei IOK ole minun tieni, mutta hyvä, että se on joidenkin tie.  Puolisoni kävi IOK-lukuryhmässä vuosia, mutta Nisargadattan kirjat innostivat häntä enemmän ja hän jätti ryhmän.

Kiva vaan, kun Thymus täällä kirjoittelet. Kerro vaan lisääkin kokemuksia ja ajatuksia, jos joskus siltä tuntuu, ja voimia hauvavauvan kanssa. :)

Olen lukenut kaikki Tollen kirjatkin ja toteuttanut hänenkin ohjeita käytännössä. Varsinkin silloin kun on sotkeutunut omiin sukkiinsa, Tolle on hyvä palauttamaan yksinkertaisuuteen.

Kuten täällä aiemminkin todennut, pidän tosi paljon McKennasta. Autolyysiäkin kirjoitellut ja aika ajoin lueskelen eräänlaisena reality-checkina hänen kirjat ts. etten ole laiskistunut ja vaan kuvittelen tekeväni työtä. McKenna on hyvä "kepillä mätkäyttävä Zen mestari" tässä asiassa :)

Vaikka IOKia tässä sydämen palolla toteutan, niin rakkaita on monet muutkin; Tolle, McKenna, Ramana Maharshi sekä Bernadette Roberts. Koen vaan hyötyväni eniten tällaisesta järjestelmällisestä opiskelumenetelmästä, jota IOK tarjoaa. Muuten lähden aika äkkiä haahuilemaan ja harhailemaan minne sattuu eikä homma enää ole työtä vaan "ulkopuolelta etsimistä" ja välttelyä. Ja ego hiipii jostain takaovesta sisään huomaamatta ja vain luulen eteneväni vaikka se pitää huolen, että poljen paikoillani. IOK on siis ainut menetelmä, johon tällä hetkellä luotan täysin "egoni tekemättömäksi tekemisen prosessissa".

Kaikkein tärkeintä lienee muistaa, että pelastus on omassa sisimmässä. Jumala ei voisi olla niin pöljä ja ehdollinen, että pelastus olisi jossain ulkopuolella. Siksi pelastus on varma, koska se on omassa itsessä. Oli tie, menetelmä sitten mikä hyvänsä. Katse siis omaan sisimpään, oman sisimmän Oppaaseen :)