Terhis

Jospa tämäkin mamma taas välillä kirjoittelisi, päivittäin kyllä lueskelen tätä, mutta vähän laiskuutta ollut kirjoittamiseen...

Ensimmäinen neuvola on huomenna, omien laskujen mukaan tänään 9+0, että kymmenes viikko menossa. Vyötärö on hävinnyt :( vaikea peitellä masua, varsinkin iltaisin, iltaa kohden aina turpoo niin ku olis jo viimeisillään, hassua!

Ens viikolla ollaan reissussa lasten ja isovanhempien ja tulevan kummisedän kanssa niin kerrotaan siellä heille. Vähän mietityttää toi lapsille kertominen, mutta jotenkin taas tuntuu väärältä kertoo isovanhemmille mutta ei isoille siskoille...

Pahoinvointi on hellittänyt, ihan jotain yksittäisiä ruuan tökkimisiä ja lapsille kun lämmitän pinaattilättyjä, niin etoo! ;) Eipä oikein muita oireita ole kuin tuo mahan turpoaminen ja välillä vihlauksia alavatsalla, niin ja tietty iiiisot ja arat rinnat, väsykin on hieman helpottanut :)

Eilen vihdoista viimein oli varhaisultra - en muista koska olisin jotain yhtä paljon jännittänyt - lääkäri oli eritääin mukava ja sanat kyllä täällä joku on kotona jäivät kaikumaan korviini, kyyneleet putosivat poskille, niin ihana tunne, siellä se oli 8millinen toukka <3 Viikotkin täsmäsi, eli nyt 7+3. Kahden viikon päästä on eka neuvola, mutta kyllä tämä odotus nyt konkretisoitui, vaikka vieläkin on epätodellinen olo ja kieltämättä pelottaa, että menee kesken.. Ei voi kun toivoa parasta. Oksettava olotila jatkuu.. eipä oikein muita oireita ole ollut...

Viikonloppuna tiedossa pieni irtiotto arjesta aviomiehen kanssa, ihanaa <3 Shoppailua toisella paikkakunnalla ja teatteria ja kaksi yötä hotellissa,jes! Lapset jää mummun kanssa.

Ei olla kerrottu vielä kenellekään, ja haluaisin pitää mahdollisimman pitkään salassa, niin kauan ku näkyy päällepäin, isovnahemmille varmaan kerrotaan parin viikon päästä. Töissä varsinkaan en haluis kertoo, pikkujoulut marraskuun puolessavälissä, jos sitten kertois... saas nähdä pystynkö niin pitkään pitään salassa..

Meillä tyttöjen (6ja8) hartain toive on kanssa ollut jo pari vuotta, että saisi pikkusiskon tai -veljen :) Tytöille ajattelin vasta kertoa np-ultran jälkeen..

Ihanaa odotusta <3

1989käyttäjä ja KMXX, osanottoni, ja voimia tuleviin päiviin! <3

Mäkin pyörin täällä, en ole vielä ainakaan siellä naamakirjan ryhmässä..

Ihanaa lukea samanlaisista tuntemuksista joita itelläkin on.

Taloussuklaan tilanne varsinkin kuulostaa niin samalta omaani verrattuna, yritän myös koko ajan kuulostella itseäni että onko joku eritavalla kuin viimeksi (tuulimuna), eikä oikein ole, noo ehkä mahaa turvottaa nyt enemmän, jännittävää on, maanantaina ultra, että pääsee näkemään onko masussa ketään, tunteet vaihtelee koko ajan laidasta laitaan kun mietin mitä lääkäri ultrassa sanoo: "ei täällä valitettavasti näy kyllä mitään.." tai "kyllä täällä pieni sydän sykkii.." ARGH pää hajoo kun näitä miettii lähes koko ajan!

4 yötä enää... jaksan jaksan odottaa ;)

Viikonloppuna rentoutumista perheen kanssa ja ompelua :)

Tsemppiä meille kaikille odottajille ja jännääjille <3

TALOUSSUKLAA: Itsellä ihan sama tunne, ei millään osaa luottaa, että nyt onnistuisi, eikä oikein osaa vielä iloita, odotan niin sitä varhaisultraa (23.9), että saa varmuuden onko siellä muutakin kuin musta piste...

Tylsä kun töissäkin on nyt älyttömän hiljaista niin ehtii asiaa pohtimaan ihan liikaa :(

Mulla edelliset raskaudet mennyt ihan normaalisti, vaikka mulla perussairaus, jonka vuoksi sitten tarkemmassa syynissä käyn vielä neuvolan lisäksi äitipolilla.

Oletteko miettineet missä vaiheessa kerrotte asiasta? Me ollaan menossa isovanhempien kanssa reissuun syyslomalla (vko42), niin jos kaikki on hyvin ja kerrottavaa on, niin siellä kerrotaan, myös tuleville isoille siskoille <3 Töissä kerron vasta sitten kun alkaa näkymään :)

Voisin kans liittyä tänne listoille... Testin tein lauantaina 7.pvä ja hyvin vahva plussa tuli, nyt on rv 5+3. Kaksi tytärtä on aikaisemmin -04 ja -06.

Keväällä tuulimuna, jonka vuoksi nytkin on pelko, että kaikki nyt olisi hyvin. Ultra on 23.pvä, sinne asti pitäisi malttaa ja jaksaa odottaa, että saa varmuuden. Neuvolaan sain ajan vasta 8.10.

Oireita on pahoinvointi pitkin päivää, lähes koko ajan, mutta oksentanut en vielä ole kertaakaan, menkkamaisia alavatsatuntemuksia ja finnit (naama alkoi kyllä heti oviksen jälkeen kukkimaan, yök)..  Väsymystä ei ole ollut -päinvastoin oon energinen ja pirteä ku peipponen.

Onnellista aikaa eletään ja samalla jännittävää <3