Tellu1980

tuli tuplana äskeinen;)

No eipä ole kallis ultra!

Varasitko siis sen ajan? Millonkas pääset sinne=)

Tervetuloa uusille! Kiva saada mukaan uusia odottajia=)



Sokerirasituksesta Syreeni kirjoitteli. Minullekin sitä saatetaan suositella. Muistelen, että olen joskus kuullut, että kun lapsia on enemmän kuin kolme, niin suositellaan sokerirasitusta. itse en siihen aio mennä. Olen esikoista odottaessa siinä käynyt ja se oli kamalaa!!! Minulla kun on tuo pahoinvointi ollut läsnä jokaisessa odotuksessa, niin se sokerirasitus on sitä pahentanut valtaviin mittasuhteisiin. Toki vain lyhyeksi hetkeksi, mutta silti. Minulla on muuten niin terveellinen ruokavalio, eikä painoakaan ole ollut enää yli 10 vuoteen liikaa, joten en usko sokereiden kanssa tulevan ongelmia. Tuolloin esikoista odottaessa painoin hetkellisesti hieman enemmän, jonka vuoksi sitä s.rasitusta suositeltiinkin.



Lapsille kertomisestakin oli puhetta. Itse en ole ajatellut kertoa vielä pitkään aikaan. Meillä lapset ovat nyt 10, kohta 9 ja 6 v. En ehkä kerrokaan ennen kuin itse huomaavat ellei tule jokin semmoinen tilanne, että on hyvä kertoa... Jos nyt rupean oksentelemaan pitkin poikin ja lapset ovat sitä ihmettelemässä, niin en sitten tiedä joudunko jo kertomaan. Nyt mennään vielä tällä ällötyksellä, joka tosin välillä yltyy inhottavaksi=/



Ensiviikolla onkin jo eka neuvola. En sitä nyt edes mitenkään hirmuisella innolla odota, kun ei siellä paljon muuta tehdä kuin täytellään papereita ja jutellaan. Ekaa ultraa odotan sitäkin enemmän, enkä edes tiedä milloin se on=( Muistelen terkkarin puhelimessa sanoneen, että yleensä viikkojen 10-12 välillä. Tulee sikäli näillä näkymin hyvään saumaan, että olen tuolloin kesälomalla=)



Synnytyssairaalan suhteen alkaa näyttämään siltä, että Jorviin mennään. Juuri eilisestä lehdestä luettiin miehen kanssa, että Lohjan synnytyspuoli menee remonttiin tämän vuoden lopulla, joten on varmaan kaikki vielä hyvin keskeneräistä tuolloin tammikuussa. Enkä halua mihinkään remppaäijien sekaan ähisemään ;) Sitäpaitsi Jorvista on lyhyt matka appivanhemmilleni, jotka ovat aiemminkin hoitaneet isompia sisaruksia synnytyksen ajan=)



Vatsakipujen syy kannattaa selvittää, jos ovat jatkuvia tai kovia, vaikkei vuotoa olisikaan kovasti ja saati, jos sitä vuotoa on! Pelottavana esimerkkinä tosiaan takaraivossani kolkuttelee Eviksen surullinen tarina=( Kipuilut jossain määrin kuuluvat raskauteen, mutta kivempi on itsekin olla, jos tietää, että ovat harmittomia kipuja!



Tulipas turinointia. Nyt työntekoon=) Viettäkäähän ihanaa hellepäivää ja nauttikaa kaikki, jotka siitä pystytte nauttimaan! Tämmöinen sisätyö kesäkeleillä on suorastaan rangaistus ;)



Tellu 6+5

Nyt ei ole kyllä mitään turistavaa!



Kiiresti työhuone siistiksi ja kotiin... aahh, se sohva siellä kotona huutaa mua syleilyynsä #O



Tellu

Sanon nyt mielipiteeni kuitenkin, vaikka oletkin ehkä jo päätöksesi tehnyt eikä mikään voi sitä muuttaa...



Ensinnäkin, kuinka miehesi voi vaatia sinua tekemään abortin yhtään sen enempää kuin sinä voit vaatia häntä hyväksymään raskautesi? Kumpikaan teistä ei ole oikeutettu pakottamaan toista mihinkään ratkaisuun! Lapsi muuttaa elämää paljon, joten ymmärrän, jos miehesi ei koe siihen olevansa valmis. Mutta myös hänen tulisi ymmärtää jo olemassa olevien lasten perusteella, että lapset ovat maailman ihanin asia eikä luulisi yhdenkään vanhemman haluavan riistää äitinä/ isänä olon mahdollisuutta toiselta ihmiseltä.



Jos sinä olet valmis lapsen pitämään ja kasvattamaan, niin pidä se nyt hyvä ihminen. Et todellakaan voi olla varma, saatko toista tilaisuutta! Saatat katkeroitua lopuksi ikääsi tehdyn abortin vuoksi... tehdyn lapsen vuoksi et sen sijaan katkeroidu koskaan!



Miehesi jutuista päätellen voisi kuvitella, että kyseinen henkilö ei ole ihan taspainoinen tyyppi! Sinä et saa kasvattaa lasta yksin etkä yhdessä? Siis mitä!?! Jotain rajaa hänenkin vaatimuksilleen!



Toisekseen jos aikuinen mies uhkaa kyseisessä tilanteessa itsemurhalla, niin tulisiko kyseeseen jonkin asteinen mielentilatutkimus? Eihän tuommoinen uhkailu ole aikuisen ihmisen toimintaa!



Lisäksi suhteenne on jo nyt tuhoon tuomittu! Hankkiudu miehestä eroon hyvän sään aikaan ja anna sen pikkuisen syntyä=)



Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä päästä juttelemaan ennen kuin pyydät yhtään lähetettä keskeytykseen! Pieni keskustelu neuvolan terkkarin kanssa saattaa saada ajatuksesi järjestykseen, jolloin et ehkä koe olevasi näin umpikujassa. Usko pois, saatat karvaasti katua, jos nyt et tee tuota pientä!



Ps. Myös minun ensimmäinen raskauteni alkoi e-pillereistä huolimatta ja kävin mielessäni läpi tuolloin v. 2000 kaikki vaihtoehdot... myös abortin. Luojalle kiitos, tuo ihana poika on nyt kotona viettmämässä pikkuveljensä kanssa ensimmäistä kesälomapäiväänsä. Syksyllä tuo minun shokkiraskauteni menee jo 5. luokalle ja on parasta mitä minulla voi koskaan olla:`)



T. Tellu rv 6+4 sekä kolme ihanaa poikaa!