Tatjana

Kävin tänään ensimmäisessä neuvolassa. kaikki on minulla kunnossa mitä nyt verenpaine on aika matala. Meillä ei saanu neuvonlantäti sydänääniä kuulumaan, varoittelikin kyllä ettei välttämättä kuulu eikä pidä huolestua, mutta.... Oisin niin kovasti toivonut kuulevani sydänäänet, niin voisin oikeasti luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Järki sanoo, ettei tämä mitään merkitse, sydän sanoo jotain muuta. Huomenna täytyy soittaa aika np-ultraan, hyvöllä lykyllä se olisi jo ensi viikon lopulla.

Nyt siis menossa 9+4 ja synnytyssairaala(jos sinne asti päästään) on Mikkelin keskussairaala. 

Clueless, en ole raskauspahoinvoinnin takia joutunut saikulle, mutta keskenmenon jälkeen sain viikon sairaslomaa ja tällöin lääkäri kysyi, että onko minulla vakituinen työsuhde, että voiko hän laittaa tähän syyksi keskenmeno... Annoin luvan, koska olin töihin kertonut epäilystäni, mutta lääkäri merkkasi kuitenkin vain sen koodin ei mitään muuta selitystä. Luulisin saman olevan mahdollista muidenkin raskaudesta johtuvien sairaslomien kanssa? 

Lopetin pillerit heinäkuussa, yhdet normi kuukautiset kerkesi tulla, kun tärppäs (eli yk2?). Se raskaus päättyi keskenmenoon. Keskenmenon jälkeen tuli jälleen yhdet kuukautiset (suositus oli, että ensimmäiset kuukautisten jälkeen vasta saa alkaa yrittää, mutta emme kuitenkaan käyttäneet ehkäisyä) ja seuraavasta kierrosta tärppäsi eli yk1. tämä sintti on vielä pysynyt matkassa, nyt rv 9+3. 

Menimme viime kesänä mieheni kanssa naimisiin ja syyskuussa olimme olleet yhdessä 4 vuotta. Nyt odotamme esikoistamme ja jos kaikki sujuu hyvin minä olen 26 ja mies 29 lapsen syntyessä ja yhdessä oloa on sillon takana kuukautta vaille 5 vuotta :) 

Täällä ilmoittautuu kanssa yksi, joka odottaa pienokaista syntyväksi elokuussa. Tänään menossa 9+0 ja alustava la 8.8. Takana on yksi varhainen keskenmeno ja yhtien kuukautisten jälkeen tärppäsi heti uudestaan. Nyt on luonnollisesti kauhea pelko, että tämäkin raskaus menee kesken tai np-ultrassa selviää tämän olevan tuulimuna...

Yritän lohduttautua sillä, että ainakin vielä on erilaisia oireita (pahoinvointi, tappava väsymys, rintojen arkuus), edellisessä raskaudessa ne loppuivat aika alussa ja viikko oireiden loppumisen jälkeen alkoikin vuoto. Tosin sitä lietsoo itsensä paniikkiin niinä päivinä kun esim pahoinvointi ei ole niin voimakasta. 

Tiistaina ensimmäistä kertaa neuvolaan, toivottavasti saataisiin sydänäänet kuuluviin niin voisi olla hieman rennommin mielin... (Tulipas negatiivinen kirjoitus, suurimmaksi osaksi ajasta olen aivan onneni kukkuloilla, mutta joinakin päivinä, kuten tänään sitä vaan on varma, että ei meille tätä onnea kuitenkaan vielä suoda.)