TaskuTee

.. on se vaan ihanan lohdullista katsoa, ettei ole ainut höpsö, joka jo äitiyspakkauksia käy netissä katselemassa. Kaikin puolin kivaa saada tällaista virtuaalista vertaistukea! Siispä tervetuloa vaan kaikki uudetki :) Ja kaikki ihan omine tuntemuksineen, vaikka moni asia varmasti yhdistääkin raskaana olevia naisia, niin jokaiselle se oma raskaus ja elämäntilanne on silti se ihan oma, ja eroja varmasti löytyy myös!



ON: Tänään oli eka neuvola. Kamalan paljon kysymyksiä... mutta ihan mukava oli työntekijä siellä, että hyvillä mielin mennään. Ens viikolle on varattu varhaisulta yksityiseltä, pakko saada tietää, onko kaikki hyvin. Nyt mies tossa vieressä lukee neuvolasta saatua vihkosta, iloinen olen, että siätkin kiinnostaa.



Mites, osallistutteko seulontoihi? Multa tänään kysyttiin, laitetaanko lähete. Ei oltu ehditty kotona puhua asiasta, niin en oikein tienny, mitä oisin vastannu, ku oon ollut vähän kahden vaiheilla, mutta sanoin sitten kummiskin, että laitetaan lähetä np-ultraan.

JiiKoo, ei munkaan mielestä siinä oo mitään pahaa, että vielä kieltää... joskus myöhemmin ku kertoo, ni voi sanoa, että tehän sitä jo arvailitteki, mutta oli sillon niin varhaset viikot, etten vielä halunnu kertoa... En mäkään ole vielä töissä puhunu ja suunnitelmia tehdään jo ens talvelleki, mut mä oon aatellu, että ne mun hommat, jotka lupaan nyt ottaa hoidettavaks sillon, hoitaa sitten se mun sijainen.



pieni.rakkaus, mä tein saman testin aamulla :D oli ihan pakko saada lukea noi viikot näytöltä. Edes vähän rauhoittaa mieltä jotenkin...



pinks, mä kerroin äidilleni kesken oksentelujeni mahataudissa. Äiti on sellainen että innostuu kovasti, ja siinä kun kertoi, niin ei sitten ruvennut intoilemaan, vaikka iloinen tietysti olikin. Se jotenkin oli mulle helpompi niin. Mä vaan odotin, että tulis joku tollanen sopiva tilaisuus, kun en ois tykänny, että asiasta tehdään kauheeta numeroa. Ja sanoin, että sukulaisille ei vielä ruveta kertoilemaan. Mäkin jotenkin pelkäsin äidille kertomista, kumma juttu.



nainen-84... en mä ihan kauheen pahasti vielä oo kilahtanu, mutta ei se kaukana aina oo.. sitten kun on paremi hetki itellä, muistan aina pahoitella, että tää nyt vaan on tällasta, että mua kiukuttaa ilman syytäki...tai hyvin pienestä syystä. Onneks on mies ollu vielä aika ymmärtäväinen. Toisaalta mulla on ollut jo pillereiden aikaan välillä aikamoisia hormoonikiukkupuuskia...



Mulla lakkas sen oksutaudin yhteydessä kahvi maistumasta.. oon pitkään juonu kahvia ja siitä tykänny, aattelin ennen raskautta, että miten maltan juoda sitä kohtuudella, mut nii hoitu seki asia näköjään luonnollisesti :D tänään join iltapäivällä ihan tilkan, kun tuntu ettei muuten ois vikaa palaveria pysyny hereillä, mut kyllä seki alko sitten närästämään ihan hirveesti. Ootteko te aiemmin raskaana olleet joutuneet syömään jotain närästyslääkettä, voiko niitä syödä raskaana? eilen illalla mulla oli ihan kauhee närästys, tuntu pahalta mennä nukkumaan, mut onneks se uniki sit viimein tuli... Ruokakaan ei enää maistu kovin hyvin, joudun pakottaan itteni syömään. Piltit ja viili on melkeen ainoot, jotka helposti saa alas.

Tervetuloa kaikki uudetkin odottelijat :) Viimeks tais olla melkoisen omanapainen viesti, se olo ja huoli sitä kautta olivaan niin järkyttävät... Kiitos kommentoijille :)



Mutta kivaa, että porukka kasvaa. On niin hyvä saada lukea muidenkin ajatuksia, eikä itsekseen pyöritellä kaikkea päässä! mies sanoi eilen, kun mietin jo, että "jos kaikki menee hyvin, niin milloinkohan sitä sitten ristiäisi pitäisi, kun siinä on ne joulut ja kaikki..." että ei nyt vielä mietitä sellaisia, vasta sitten aikaisintaan 12 viikon jälkeen. Sanoin, että asia on mielessä koko ajan kuitenkin, enkä halua pelkästään negatiivisia asioita pyöritellä mielessä! Pakko saada miettiä jotain kivojakin juttuja, muuten tulee hulluksi, ja tätä raskautta ei itse vaan pysty unohtamaan. No tulipas taas avautumista... Onneksi mies on ollu muuten aika ymmärtäväinen. Ja huolissaan myös.



Vilmis, on ne hormoonit vaan jänniä... :D Itsekin hämmästyy välillä omia sanomisiaan / tekojaan, kun hormoonit vaan on sekasin.



-Sipsu- Miten meni uteliaan sukulaisen kanssa? Mulla yks kaveri, jolle en vielä ollu aatellu kertoo, arvas jo, että oon raskaana... mutta en usko, että levittää eteenpäin, ku sanoin, ettei ihan vielä haluta tästä kertoilla, sitten vähän turvallisemmilla viikoilla vasta.



Vanilla: Varmasti laittoi miehen kommentti ärsyttämään! Oliko sulla ekassa raskaudessa samanlaista pahoinvointia/väsymystä? Onko mies unohtanu sen kokonaan?



Tsemppiä ja jaksamista kaikille väsymykseen, pahoinvointiin ja hormonimyrskyjen keskelle :)

.. muutaman päivän on tullut sellaista aavistuksen rusehtavaa (valko)vuotoa, eikä sitä vaan oikein pysty oleen ajattelematta, että onkohan kaikki hyvin. Th-ystäväni sanoi kyllä, että jos se on pientä, eikä kipuja oo, niin ei tarvii olla huolissaan. Mutta mitenköhän sitä osais olla huolestumatta? Mies onneksi suostui nyt, että mennään yksityiselle varhaisultraan. En vaan kestä odotella vielä noin kuutta viikkoa siihen, että saisin tietää, onko masuasukilla kaikki hyvin.



Tähän päälle sairastin tässä mahtaudin. Oli siinä omat koomisetkin piirteensä näin jälkikäteen ajatellen: tauti oli tosi raju ja kun oli kolme-neljä tuntia oksentanu lähees putkeen, mietin, että jos mulla on näin kamalaa pahoinvointia viikolle 12, niin enhän mä pysty tekeen mitään tai lähtemään mihinkään. Olin jo ihan tuskastunu pelkkään ajatukseen. Onneksi soitin päivystykseen ja ne sano, että mulla on mahatauti, jota nyt on liikkeellä, ja vuorokaudessa pitäis olla ohi. Ja niinhän se sit olikin.. Tänään olen jo ollut suunnilleen terve, nyt ei sitten tiedä, johtuuko kuvotus siitä taudista vai raskaudesta. Ja on sellainen epätodellinen olo, että olenkohan ylipäätänsäkään raskaana. Viime yönä ekaa kertaa aikoihin en heränny siihen, että maahaan sattuis. Silti jatkan pienistä asioista haaveilua, ja toivon vaan, että kaikki olisi hyvin...

Iloista lukea, että taas on löytynyt uusia tänne... :)



Nuusku, nykyaikana ei taideta enää ymmärtää niin hyvin niitä, jotka haluaa ison perheen... Toivottavasti sunkin sukulaiset sen lopulta ymmärtää, että lapset on arvokkaita, oli ne sitten ekoja tai viidensiä!



pieni.rakkaus ompas harmi, että terveyskeskus oli kiinni.. mutta toisaalta, kyllä ne kotitestit on kuulemma lähestulkoon yhtä luotettavia. Mun mies sano, että apteekissa farmaseuttia oli vähän hymyilyttäny, kun mun mies oli kyselly testiä (sitä varmistustestiä, jota ei sitte koskaa käytettykää), että onko nää varmasti varmoja... :D mulla oli alkuun enemmän menkkamaisia kipuja (niihin aikoihin just ku plussasin, siis 4+), enää ei niinkään.



Mullakin on tota turvotusta ja housut painaa.. Ystävä lupas antaa vanhoja raskausajan housujaan, tarvii varmaan alkaa niitä käyttämään, jos ei niiden vyötärö painais niin paljoa. Korkeavyötäröiset farkut tänään tuntu kauheelta päällä. Jos joutuu pitkiä aikoja sellasten kanssa istumaan huonossa asennossa, niin tulee kyllä huono olo. Viime yönä heräsin jo kaks kertaa siihen, että maha oli kipeä ja kummallakin kerralla valvoin puolisen tuntia. Ei siis ole varsinaisesti mitenkään kuvottava olo, vaan maha vaan todella kipeä ja huono olo siihen liittyen. Mietin jo, että onko tää ees normaalia, mutta surffailin täällä toisilla palstoilla ja siellä on jotkut muutki kertoneet, että maahaan on sattuneet, ja normaalia on lääkäreiden/hoitajien mukaan ollut.



TaskuTee ja pikkunen 5+1